keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Superkuu katselee Käräjävuorelle

Ehkä olisi pitänyt kiivetä korkealle, kavuta vaikka vuorelle. Sieltä olisi voinut nähdä paremmin.

Alkuillan pilvet peittivät kuun, mutta elokuisen illan pimetessä taivas alkoi kirkastua. Pääsi edes hiukan katselemaan, superkuuta. Se katseli Käräjävuorelle.


Ei kuulunut risahdustakaan, ei tuulta, ei mitään. Kaikkialla ei ole näin - ajatukselta ei voinut välttyä.

Samassa kuului "huu", hyvin varovasti kuin kysyen ja sitten toisen kerran voimakkaammin  vakuuttaen: "Huu!"

Hymyilytti. Mikä onni! Ja miten riipaisevaa, joka paikassa ei ole näin. - P. P.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti