tiistai 31. toukokuuta 2016

Kevätretkellä Jyllinkoskella

Vuosien mittaan on tullut tehtyä monta pikku retkeä Kyrönjoessa sijaitsevalle Jyllinkoskelle, onhan se yksi Kurikan kauneimmista luontokohteista ja aika erikoinen Etelä-Pohjanmaan mittakaavassakin.

Lusankylän ja Jyllintaipaleen välisen sillan remontin takia alueelle poikkeaminen jäi kuitenkin parina vuonna vähemmälle. Tänä vuonna päätettiin lähteä kevätretkelle hyvissä ajoin. Kotimetsässä kevätkukat eivät toukokuun alkupuolella oikein vielä kukkineet, mutta jospa Jyllinkosken maastossa kevät olisi pidemmällä?

Jyllinkoski on metsätyypiltään lehtometsää. Lehtojen kasveja ovat käenkaali eli ketunleipä, oravanmarja, saniaiset ja näsiä sekä kuusi, koivu, leppä ja tuomi [1, 2].

Lehtomaisilla kankailla kasvaa käenkaalen lisäksi mustikkaa, nuokkuhelmikkää ja kerrossammalta sekä kuusia, koivuja, haapoja ja leppiä [1, 2].

Jyllinkosken lehtometsäalue on yksi osa  Pitkämönluoman Natura 2000 -aluetta. Se on pinta-alaltaan yhteensä 24 hehtaarin suuruinen. [3]

Kaksi muuta osaa Pitkämönluoman Natura-alueesta muodostavat noin 3 kilometriä pitkä Jalasjoen suvantokanjoni ja Jalasjoen itäpuolisella rinteellä sijaitseva luonnonsuojelualue [3, 4]. Itse Jalasjoki yhtyy Kyrönjokeen noin kilometri Jyllinkoskesta alajuoksulle eli Kurikan keskustaan päin.
 
Jyllinkosken suojeltu lehtometsäalue sijaitsee joen itä- ja eteläpuolella. Alueen pohjoisosissa siihen kuuluu osa Hirvelänsaaresta.

Joen länsipuolella kulkeva luontopolku portaineen ja näköalatasanteineen ei siis varsinaisesti ole Natura-aluetta, vaikka muodostaakin yhdessä sen kanssa sopusointuisen kokonaisuuden.

Kieloja. Kuva: P. Peltoniemi.

Toukokuun puolivälissä luonto viheriöi Jyllinkoskellakin. Metsäkurjenpolven lehdet olivat jo nousseet ja kielo oli puskenut vartensa ruskeasta maasta.

Kevätkukat eivät kuitenkaan olleet vielä ehtineet aloittaa kukintaansa. Ne ehtisivät kyllä, koska lehtipuissa ei vielä ollut lehtiä varjostamassa.

Hiukan ylempänä luontopolun varrelta löytyivät kevään ensimmäiset kukat: käenkaali eli ketunleipä loisti valkoisena. Metsämansikkakin kukkisi pian.

Metsäkasvien kukkien valkoinen väri ei ole sattumaa, vaan käytännön sanelemaa: pölyttäjähyönteiset löytävät valkoiset kukat hämärässä helpommin.

Tuomi. Kuva: P. Peltoniemi.

Myös tuomi kukki valkoisena alueen pohjoisosan rakennusten vieressä ja teki maisemasta varsin viehättävän näköisen ja tuoksuisen. Lämpimien ilmojen vauhdittamana kevätkukkien aika olisi aivan pian. Ehkä ehtisimme vielä erikseen kevätkukkaretkelle, se olisi kiinni lähipäivien säästä. - P. P.


Viitteet

[1] Metsäyhdistys (2016).  Mikä metsätyyppi? Saatavilla: http://frantic.s3.amazonaws.com/smy/2014/10/Mets%C3%A4tyypit.pdf
[2] Metla & Evtek (2016). Metsätyypit - opas kasvupaikkojen luokitteluun. Saatavilla: http://www.metla.fi/metinfo/kasvupaikkatyypit/metsatyypit.swf
[3] Ympäristö.fi (2013). Pitkämönluoma. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Pitkamonluoma%284937%29
[4] Tyllilä, Pekka (2003/2011). Kyrönjoen reittiselotus. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Myllykyl%C3%A4/Kyronjoki-reittiselostus-03.pdf

Päivitetty 16.07.2016. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti