Auringon aktiivisuus vaihtelee aurinkosykleittäin

Aurinkosykli on noin 11 vuoden mittainen auringonpilkkujen ja niihin liittyvien auringonpurkausten esiintymisjakso. Se johtuu Auringon magneettikentän kääntymisestä keskimäärin 11,2 vuoden välein ja sen vaihteluväli on noin 10-13 vuotta. [1-3] Auringon aktiivisuuteen liittyy myös Auringon kaasukehän säteilyn voimakkuuden vaihtelu [4-5].

Auringon 24. syklin suurinta aktiivisuutta odotettiin vuonna 2013, mutta Auringossa esiintyi silloin vähemmän auringonpilkkuja kuin useiden aiempien syklien huipuissa. Vuosien 2013–2014 Auringon aktiivisuusmaksimi jäikin huomattavasti edellisestä maksimista vuosina 2000-2001. [5] Auringon syklin odotettua hitaampi kehitys on saanut tutkijat epäilemään, että seuraava eli 25. aurinkosykli voi olla hyvin hiljainen ja sen huipussakin voi olla vain vähän auringonpilkkuja [2].
 
Auringon 24. syklin arvioidaan saavuttavan miniminsä, aallonpohjansa, vuosina 2019–2020 [2]. Auringon aktiivisuusminimissä auringonpilkkuja muodostuu vain vähän tai ei lainkaan, aktiivisuusmaksimissa taas paljon [4].

 Aurinkosyklit vaihtuvat vähitellen. 25. aurinkosyklin ensimmäinen pilkku ilmestyi  uudenvuoden päivänä ja seuraava tammikuun 10. päivänä. Kuun 25. päivänä syntynyt, napojensa magneettisuuden perusteella vanhan aurinkosyklin pilkku oli seuraavana päivänä aktiivinen yhtä aikaa uuden syklin pilkun kanssa. [6]

Aurinkosyklien rajojen limittyminen on normaalia ja merkki Auringossa tapahtuvasta muutoksesta. Nyt se on hidasta: seuraava uuden syklin heikko pilkku yritti ilmestyä vasta 7. helmikuuta, mutta sitä ei edes numeroitu. Helmikuun 20. päivänä Aurinko oli ollut pilkuton yhteenmenoon 18 vuorokautta, joten aktiviisuusminimi jatkuu yhä. [6]

Auringon aktiivisuuden tiedetään vaikuttavan maapallon säähän ja ilmastoon. Jos auringonpilkkuja tai purkauksia esiintyy pitkän aikaa vain vähän, on Maassa kylmää. Auringon aktiivisuusminimien arvellaan olevan osasyy Maan pitkiin kylmiin kausiin, kuten 1600-luvun puolivälissä alkaneeseen Maunderin Minimiin, joka kesti 70 vuotta. [4, 7] - P. P.


Viitteet

[1] Ollila, Antero (2016). Ilmastonmuutos, osa 10: Aurinkoteoria maapallon lämpenemisen selittäjänä. Uusi Suomi, Puheenvuoro. Saatavilla: http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219323-ilmastonmuutos-osa-10-aurinkoteoria-maapallon-lampenemisen-selittajana#comment-3321505 
[2] https://windsofkarajavuori.wordpress.com/2019/05/04/ice-age-has-started-2019/ 
[3] Oppenheimer Ranch Project (2017). The Grand Solar Minimum – The DocuMovie – History Will Repeat Itself. Video. YouTube. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=gKe2su0rlgo 
[4] Wikipedia (2020). Auringon aktiivisuus. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Auringon_aktiivisuus 
[5] Suominen, Mikko (2017). Kaksi viikkoa ilman auringonpilkkuja - viimeksi näin hiljaista oli 10 vuotta sitten. Tähdet ja avaruus 20.03.2017. Saatavilla: https://www.avaruus.fi/uutiset/aurinko-planeetat-ja-kuut/kaksi-viikkoa-ilman-auringonpilkkuja-viimeksi-nain-hiljaista-oli-10-vuotta-sitten.html 
[6] Spaceweather.com. News and information about the Sun-Earth environment. Saatavilla: https://www.spaceweather.com/ 
[7] Wikipedia (2020). Maunderin minimi. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maunderin_minimi 

Photos: Pixabay.