Kevätretki Söderfjärdeniin

Söderfjärden sijaitsee Pohjanmaalla, noin 10 kilometriä Vaasasta etelään [1]. Ensimmäisen kerran kävin siellä opiskeluaikoina, vuosia sitten. Mieleen jäi paikan erikoinen luonne: suuri, pyöreä peltoaukea [2]. 

Söderfjärden is located in Ostrobothia, western Finland, about 10 kilometers south of the town of Vaasa [3]. It is a large circular plain which I remember having visited for the first time years ago.

Laulujoutsenia. Kuva: P. Peltoniemi. (Click to enlarge.)

Kyse on meteoriitin törmäyskraatterista. Puolet siitä on Vaasaan kuuluvan Sundomin puolella ja puolet Mustasaaren kunnassa, Sulvan ja Munsmon kylissä. Pieni alue lounaassa kuuluu Maalahden kuntaan. [1, 4]

Törmäyskraatteri syntyi noin 520 miljoonaa vuotta sitten. Sen syvyys oli alunperin noin 300 metriä, mutta se on täyttynyt kambrikautisilla hiekkakivillä. Näkyvillä on pyöreän muodon lisäksi vain metsän peitossa oleva ulkoreuna. [1, 4]

The plain is an impact crater of a meteorite, formed about 520 million years ago. Its maximum depth is 300 meters, but nowadays it is filled with Cambrian sandstones. Only the outer rim of the crater with forest is visible. [3]

Söderfjärdeniä ei pidetä suotta Suomen kauneimpana ja yhtenä maailman parhaiten säilyneistä meteoriittikraattereista [1]. 1920-luvulla kuivatettu Söderfjärden on ainoa Suomen tunnetuista törmäyskraattereista, joka ei ole veden peitossa - järvi tai merenlahti, kuten esimerkiksi Lappajärvi. [4]

Söderfjärdenin maisemaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Kraatteri on viljava, yhteensä 2.300 hehtaaria käsittävä aukea peltolohkoineen, jonka halkaisija on enimmillään noin 6,6 kilometriä. [4]

Söderfjärden is the most beautiful impact crater in Finland and unique even among other impact structures in the world. It was a wetland but drained in the early 1920s. The other known impact craters in Finland are at least partially below sea level. [3, 4]

The diameter of the crater is 6.6 kilometers. It covers an area of about 2,300 hectares and is currently cultivated. [4]

Kevään peltolintuja. Kuva: P. Peltoniemi.

Söderfjärden on myös valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Syksyisin se on Suomessa tärkein levähdyspaikka yli 10.000 kurjelle niiden muuttomatkalla. [4] Myös hanhet, joutsenet ja monet muut peltolinnut ruokailevat siellä muuttomatkoillaan ennen pesimäseuduille siirtymistä.

Valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen statuksesta ja lintujen levähdys- ja ruokailupaikasta huolimatta Söderfjärdenin etelärinteen päälle on rakennettu Merventon 184 metriä korkea, 3,6 MW:n tuulivoimala vuonna 2012. Lähiasukkaat ovat kärsineet sen melusta alusta lähtien. Voimala aiheuttaa yhä harmaita hiuksia ympäristölle ja Vaasan kaupungille. [5, 6]

Söderfjärden is also a nationally valued landscape area. In the autumn it is the most important resting place in Finland for more than 10,000 cranes on their migration. [4] Geese, swans, and many other farmland birds also eat there on their journeys before moving to their nesting areas.

Despite all this, Mervento's 184-meter-high, 3.6 MW wind turbine was built on Söderfjärden's southern slope in 2012. The neighbours have suffered from its noise from the very beginning. The wind power plant is still causing big problems to the environment and the town of Vaasa. [5, 6] 

Kevätretkellä käänsimme tietoisesti selän voimalalle ja keskityimme lintujen tarkkailuun. Meiltä yritetään viedä kaikki terveydestä ja elämänilosta lähtien. Emme ikinä tule hyväksymään sitä!

Pelloilla ruokaili satoja joutsenia, naurulokkeja ja niiden joukossa hanhia. Iltaa kohti ne lähtivät lentoon, saivat ilmaa siipiensä alle ja suuntasivat laskevan auringon valossa yöpymisalueilleen. Huomenna ne tulisivat takaisin, kunnes jatkaisivat matkaansa pesimäseuduilleen.

Valoon. To the light. Photo: P. Peltoniemi.

On our trip we deliberately turned our back to the wind turbine and focused on bird watching. The wind power plants are trying to take away everything, starting with our health and joy of life. But we are never going to accept it!

There were hundreds of swans and black-headed gulls, and geese among them eating on the fields. Towards the evening they took off, got air under their wings and flew to their sleeping areas to rest there over night. Tomorrow they would return, and later on continue their migration to the nesting areas. - P. P.


Viitteet

[1] Söderfjärden. Sundom.fi. Saatavilla: http://www.sundom.fi/fi/soderfjarden
[2] Söderfjärden. Google Maps. Saatavilla: https://tinyurl.com/y8fkxlap
[4] Wikipedia (2018a). Söderfjärden. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%S6derfj%C3%A4rden
[3] Wikipedia (2018b). Söderfjärden. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/S%C3%B6derfj%C3%A4rden
[5] Tuulivoimala Vaasan Sundomissa. Santavuori, Ilmajoki 29.09.2016. Saatavilla: https://santavuori.blogspot.fi/2016/09/tuulivoimala-vaasan-sundomissa.html
[6] Bergfors, Markus (2018). Vasa stad gör egna bullermätningar av vindmöllan i Sundom. Yle Nyheter. 16.04.2018. Saatavilla:
https://svenska.yle.fi/artikel/2018/04/16/vasa-stad-gor-egna-bullermatningar-av-vindmollan-i-sundom

Hopeakelloja luonnossa kulkijalle

Kristiinankaupungin ja Karijoen maisemissa on vahvasti läsnä historia. Se ei hypi silmille, vaan on ennemminkin saatavilla, jos kulkija osaa kysyä.

Kahden maakunnan kohtauspaikka on jotain ainutlaatuista, sellaista jonka vasta osa päättäjistä ymmärtää. Eteläisen Pohjanmaan ja rannikko-Pohjanmaan maisemissa yhtyvät lakeus, vuoret ja meri. Saumattomasti, mutta silti erillisinä.

Siperiankärhö (Clematis alpina, ssp. sibirica). Kuva: P. Peltoniemi.

Yksi parhaita paikkoja sijaitsee Kristiinankaupungin puolella, eräällä Pyhävuoren metsäaukealla. Siellä kasvaa siperiankärhö, Clematis-sukuun kuuluva puuvartinen köynnöskasvi. Esiintymä löydettiin vuonna 1947.

Siperiankärhö on yksi Suomen harvinaisimmista kasvilajeista ja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Suomessa sitä tavataan vain kahdella muulla tunnetulla kasvupaikalla Tervolassa ja Nurmeksessa. Todennäköisesti tämäkin paikka on vain melko pienen joukon tiedossa.

Kasvi kiipeilee pitkin havupuiden runkoja ja oksia, pohjalaisessa metsässä. Yleensä sitä esiintyy rehevissä kangasmetsissä ja lehdoissa Karjalasta Äänisen takaa aina Tyynenmeren rannikolle asti.

Mistä se on tänne päätynyt?

Historian kirjaa saa selata aina 1800-luvun alkuun asti, että löytää selityksen. Silloin käytiin Suomen sota ja venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä paitsi tarinoita (Parmanen 1907), myös siperiankärhön siemeniä.

Hopeakelloja. Kuva: P. Peltoniemi.

Alkukesällä kasvi kukkii valkoisine hopeakelloineen valtoimenaan puiden oksilla. Sen kukat ovat kuin helmiä hopeanauhoissa, vain tiukujen sointi puuttuu metsän puiden humistessa ympärillä.

Kauneutta käden ulottuvilla, aivan matkamme varrella. Tämä on se luonto, jota puolustamme mielivaltaa vastaan. Tämän arvoa ei rahalla voi mitata. - P. P.


Viite

Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle. 

Linturetkellä pihapiirissä

Kesän linturetkille ei tarvinnut lähteä pihapiiriä kauemmas. Kamerapöntössä pesi tänä kesänä useamman talitiais- ja sinitiaisperheen jälkeen yllättäen kirjosieppoperhe.

Kirjosieppokoiras. Kuva: P. Peltoniemi.

 
Kirjosieppojen elämän seuraaminen ruudulta lintuja häiritsemättä tuotti iloa. Nurkan takana molemmat aikuiset - musta-valkokirjava koiras ja ruskea-valkokirjava naaras - kantoivat poikasille ruokaa. Pesän siivouksesta näytti huolehtivan emolintu.

Kirjosiepponaaras. Kuva: P. Peltoniemi.

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) kuuluu varpuslintuihin. Se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, jolle kelpaa kaikenlaiset kolot, kuten linnunpöntöt. Yleensä se täyttää viimeisetkin vapaaksi jääneet pöntöt, jonain vuonna se on pesinyt jopa ripustamatta jääneessä pöntössä.

Sopivin lentoaukko siepoille on 28 mm, siis sama kuin useimmille tiaisille. Sille kelpaa myös isompi 32 mm lentoaukko, se jonka talitiainen tarvitsee.

Kamerapöntön pienin poikanen tuntui melkein aina olevan muiden alla näkymättömissä, erityisesti kun poikaset kasvoivat ja pöntössä oli ahdasta. Juhannusaattona poikaset sitten lähtivät pöntöstä. Yksi kerrallaan niitä alkoi kiinnostaa ulkomaailmaan tähyily ja ne pyrähtelivät pöntön lentoaukkoa kohti ja uskaltautuivat ulos.

Kirjosiepon poikanen. Kuva: P. Peltoniemi.

 
Sitten kaikki muut olivat jättäneet pesän, paitsi pienin. Se jäi vielä pönttöön ja sirkutti siellä yksinäisenä, mutta muiden esimerkin innostamana sekin ponkaisi tiensä ulos - ja sitten pönttö oli tyhjä. Aamulla siellä oli vielä ollut vilskettä, mutta kesän mittaankaan pönttöön ei enää palattu, eikä sinne tullut uutta pesintää.

Parin päivän päästä kirjosiepot järjestivät kuitenkin yllätyksen. Juhannuspäivänä lähimetsästä kuului jatkuvaa pientä sirkutusta. Varovainen tarkkailu äänen lähteestä tuotti tulosta.

 Kirjosieppoemo ja poikaset. Kuva: P. Peltoniemi.

Emolintu ruokki kahta oksan päällä kököttävää pikkuista. Poikaset nauttivat auringonpaisteesta ja kerjäsivät ruokaa aina, kun ne huomasivat emon olevan lähistöllä.

Kolmas poikanen oli varjossa lähes huomaamaton ja tumma, vaaleankirjavan vatsan ollessa piilossa. Se suki sulkiaan ja harjoitteli jo hiukan itsenäisempää elämää. Pian sekin kasvaisi isoksi ja pesisi toivottavasti ensi kesänä jossain pihapiirin pöntöistä, tuomassa toivoa ja iloa. - P. P.

Metsäkirkko - Joulurauhan julistaminen metsän eläimille

Aatonaattona 23.12.2016 klo 19.00 

Partakankaalla Kurikan Polvenkylässä

Ohjelma:

Kutsusoitto - Aatos Ilomäki

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet

Hartaus - rovasti Raimo Mäki

Yhteislaulu - virsi 21 Enkeli taivaan

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Puhe ja joulurauhan julistus metsän eläimille - pj Jarmo Latvala
Yhteislaulu - virsi 30 Maa on niin kaunis

Joulurauhaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Linja-autokuljetus (ei maksua) Kurikan torilta klo 18.15.
Tienvarsitulet Piirrontieltä. 

Tervetuloa!

Patikointia Rauhankankaan metsäreitillä

Rauhankankaan metsäreitillä Jurvassa järjestetään noin 9 km:n patikointi tiistaina iltapäivällä 18.10.2016. Luonnossa liikkumisen lomassa voi kuvata maisemia ja syödä eväitä nuotiolla. Lähtöaika ja kokoontumispaikka tulevat ilmoittautuneille.

Metsäreitti. Kuva: P. Peltoniemi.

Varustaudu säänmukaisesti ja kosteutta kestävin jalkinein. Pakkaa reppuun omat eväät ja ota mukaan myös otsalamppu, jotta pimeä ei pääse paluumatkalla yllättämään. Retken järjestää Käräjävuoren blogi.

Tervetuloa mukaan!

PS. Osallistujilla tulee olla oma voimassa oleva tapaturmavakuutus.

Valoa - patikkaretkellä Sällinpolulla

Luontokerho retkeili Sällinpolulla Jurvassa kesäkuun lopussa. Vähän yli neljän kilometrin mittainen polku kiertää noin puolitoista kilometriä pitkän Säläisjärven ympäri.

Alkupäässään reitti poikkeaa maantien 685 itäpuolelle ja yhdistyy Rauhakankaan reitistöön, mutta myötäilee sitten järven rantoja. Matkaan pääsee helposti joko frisbeegolf-radan tai Sällin leirintäalueen parkkipaikalta.

Polun alkuosa oli leveähköä pururataa, mutta takaisin maantien yli palattuaan se kapeni vaatimattomammaksi, pieneksi metsäpoluksi. Paikoitellen reittiä sai hiukan hakeakin.

Järven kaakkoisosassa maasto muuttui kuusimetsän jälkeen reheväksi - ja polku märäksi. Kosteutta kestävät kengät tulivat tarpeeseen. Toki pieni kastuminenkaan ei olisi haitannut, kun sää oli lämmin.

Järven eteläpäässä reitti ylitti kapean uoman. Sillalta järven suuntaan aukeneva näkymä vakuutti järven olevan ihan lähellä - lehtimetsän takaa sitä ei ollutkaan tähän mennessä juuri näkynyt.

Kuusivaltaiseen metsään pujahdettuaan polku muuttui kuivemmaksi, maasto nousi hiljalleen. Luonto tarjoili polkua kulkevalle taidettaan ikään kuin se oli halunnut muistuttaa, että luonnossa kaikella on merkityksensä, eikä mikään tapahdu sattumalta.

Hiljaisuus oli lähes kosketeltavissa valojen ja varjojen leikkiessä puunrungoilla. Kirkastuneen sään myötä polun eteläosa tarjosi kulkijalle yllätyksen.

Valo. Kuva: P. Peltoniemi.

Aurinko paistoi puun runkojen lomasta. Valo siivilöityi polulle jättäen varjoon kaiken muun polkua lukuunottamatta. Tuli mieleen laulun sanat: "Valo on kirkkaampi kuin aiemmin".

Miten totta! Tätä polkua, tätä matkaa, pala kerrallaan, mutta suunta - se on selvästi oikea.

Polku tuli metsän kätköistä Säläisjärven etelärantaan. Siellä järvelle aukeavasta näkymästä ja illan rauhasta nautti muitakin, kalastajia. Laavukin olisi ollut vapaana. 

Taukopaikan jälkeen polku jatkui pitkospuina ja soratienä veneenlaskupaikan ohi Säläisjärven pohjoispäähän. Ilma oli tyyntynyt, sateesta ei enää ollut tietoakaan.

Niin kaukana, vaikka näin lähellä. Mutta valo, se on nyt kirkkaampi kuin aiemmin. - P. P.

 

Säläisjärvi illan valossa. Kuva: P. Peltoniemi.

Kevätretkellä Jyllinkoskella

Vuosien mittaan on tullut tehtyä monta pikku retkeä Kyrönjoessa sijaitsevalle Jyllinkoskelle, onhan se yksi Kurikan kauneimmista luontokohteista ja aika erikoinen Etelä-Pohjanmaan mittakaavassakin.

Lusankylän ja Jyllintaipaleen välisen sillan remontin takia alueelle poikkeaminen jäi kuitenkin parina vuonna vähemmälle. Tänä vuonna päätettiin lähteä kevätretkelle hyvissä ajoin. Kotimetsässä kevätkukat eivät toukokuun alkupuolella oikein vielä kukkineet, mutta jospa Jyllinkosken maastossa kevät olisi pidemmällä?

Jyllinkoski on metsätyypiltään lehtometsää. Lehtojen kasveja ovat käenkaali eli ketunleipä, oravanmarja, saniaiset ja näsiä sekä kuusi, koivu, leppä ja tuomi [1, 2].

Lehtomaisilla kankailla kasvaa käenkaalen lisäksi mustikkaa, nuokkuhelmikkää ja kerrossammalta sekä kuusia, koivuja, haapoja ja leppiä [1, 2].

Jyllinkosken lehtometsäalue on yksi osa  Pitkämönluoman Natura 2000 -aluetta. Se on pinta-alaltaan yhteensä 24 hehtaarin suuruinen. [3]

Kaksi muuta osaa Pitkämönluoman Natura-alueesta muodostavat noin 3 kilometriä pitkä Jalasjoen suvantokanjoni ja Jalasjoen itäpuolisella rinteellä sijaitseva luonnonsuojelualue [3, 4]. Itse Jalasjoki yhtyy Kyrönjokeen noin kilometri Jyllinkoskesta alajuoksulle eli Kurikan keskustaan päin.
 
Jyllinkosken suojeltu lehtometsäalue sijaitsee joen itä- ja eteläpuolella. Alueen pohjoisosissa siihen kuuluu osa Hirvelänsaaresta.

Joen länsipuolella kulkeva luontopolku portaineen ja näköalatasanteineen ei siis varsinaisesti ole Natura-aluetta, vaikka muodostaakin yhdessä sen kanssa sopusointuisen kokonaisuuden.

Kieloja. Kuva: P. Peltoniemi.

Toukokuun puolivälissä luonto viheriöi Jyllinkoskellakin. Metsäkurjenpolven lehdet olivat jo nousseet ja kielo oli puskenut vartensa ruskeasta maasta.

Kevätkukat eivät kuitenkaan olleet vielä ehtineet aloittaa kukintaansa. Ne ehtisivät kyllä, koska lehtipuissa ei vielä ollut lehtiä varjostamassa.

Hiukan ylempänä luontopolun varrelta löytyivät kevään ensimmäiset kukat: käenkaali eli ketunleipä loisti valkoisena. Metsämansikkakin kukkisi pian.

Metsäkasvien kukkien valkoinen väri ei ole sattumaa, vaan käytännön sanelemaa: pölyttäjähyönteiset löytävät valkoiset kukat hämärässä helpommin.

Tuomi. Kuva: P. Peltoniemi.

Myös tuomi kukki valkoisena alueen pohjoisosan rakennusten vieressä ja teki maisemasta varsin viehättävän näköisen ja tuoksuisen. Lämpimien ilmojen vauhdittamana kevätkukkien aika olisi aivan pian. Ehkä ehtisimme vielä erikseen kevätkukkaretkelle, se olisi kiinni lähipäivien säästä. - P. P.


Viitteet

[1] Metsäyhdistys (2016).  Mikä metsätyyppi? Saatavilla: http://frantic.s3.amazonaws.com/smy/2014/10/Mets%C3%A4tyypit.pdf
[2] Metla & Evtek (2016). Metsätyypit - opas kasvupaikkojen luokitteluun. Saatavilla: http://www.metla.fi/metinfo/kasvupaikkatyypit/metsatyypit.swf
[3] Ympäristö.fi (2013). Pitkämönluoma. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Pitkamonluoma%284937%29
[4] Tyllilä, Pekka (2003/2011). Kyrönjoen reittiselotus. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Myllykyl%C3%A4/Kyronjoki-reittiselostus-03.pdf

Päivitetty 16.07.2016. 

Pyöräsuunnistusta Kurikan kevätmaisemissa

Loukajanvuoren perinnemaisemaa Luovan kylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyöräsuunnistukseen sovittu retkipäivä valkeni lupaavana. Varusteet oli katsottu kuntoon jo edellispäivänä ja matkaan päästiin eväsreppujen pakkaamisen jälkeen.

Reitti suuntautui Kurikan keskustasta Jyllinkoskelle, sieltä Pitkämön tekoaltaan pohjoispään ohi Myllykylän maisematietä pitkin 3-tielle ja Luovan kylän sekä lähikylien peltomaisemien kautta takaisin keskustaan.

Jyllinkosken pato. Kuva: P. Peltoniemi.

Luvassa oli siis pyörätietä sekä hiekka- ja pikiteitä, poljettavaa kaikkineen noin 30 kilometriä. Tottumatonta hiukan hirvitti etukäteen, mutta into oli kuitenkin kova ja sää mitä mainioin: aurinko paistoi keväisesti ja tuulta oli vain hiukan.

Matkaan lähdettiin maltillista tahtia. Jyllinkosken lehtometsäalueen maisemissa oli sopiva pitää vähän taukoa. Alue on kaunis ja erityinen, osa Pitkämönluoman Natura 2000 -aluetta [1].

Ensin katsastettiin kalastuspaikan ranta: tuttu paikka vuosien takaa luontokerhon onkiretkiltä ja yhdessä lintuyhdistyksen ja ITM:n kanssa pitämistä linnunpönttöjen ripustustalkoista. Talkoiden jälkeen luontokerho on tehnyt lehtometsäalueelle myös monet linturetket ja pitänyt luontorasteja muillekin [2].

Evästauko. Kuva: P. Peltoniemi.

Eväitä päätettiin syödä näköalapaikalla Jyllinkosken kuohuja ihaillen. Koski on joka vuosi ja vuodenaika eri näköinen, ilman syys- ja kevättulviakin [3].

Tauon jälkeen matka jatkui leppoisasti, vaikka "mummiskalla" vaihdepyörää vastaan ajaminen välillä tuntuikin jaloissa. Juniori meni toisinaan jo kaukana, mutta jalkojen oikominen isoimmat ylämäet pyörää taluttamalla sekä rasteille pysähtyminen teki hyvää: tällaisen retken voisi tehdä toistekin. - P. P.

Rastilipun leimaus. Kuva: P. Peltoniemi.

Viitteet

[1] Ympäristö.fi (2013). Pitkämönluoma. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Pitkamonluoma%284937%29

[2] Peltoniemi, P. (2014). Pönttöjä Jyllinkosken lehtomaaston linnuille. Hippiäinen 41: 76-78.

[3] Peltoniemi, P. (2012). Tulvan tuomaa. Saatavilla: http://www.valmiixi.fi/2012/10/tulvan-tuomaa.html

Kaskisten luonto ja asukkaat tärkeämpiä kuin tuulivoimalat

Suomen pienimmässä kaupungissa, Kaskisissa, on tehty tuulivoimaloita vastustava kuntalaisaloite. Aloite luovutettiin kaupungille tämän viikon keskiviikkona. Päättäjien on käsiteltävä se kuuden kuukauden kuluessa. [1, 2]

Ådskär Kaskisten etelärannalla. Kuva: P. Peltoniemi.

Kaskinen on perustettu vuonna 1785. Merenpinta oli tuolloin 2 metriä korkeammalla kuin nykyään ja salmi jakoi saarella sijaitsevan kaupungin kahteen osaan, Itä- ja Länsi-Kaskiseen. [3, 4]



Kaskisten pinta-ala on ainoastaan hiukan yli 10 neliökilometriä ja asukasluku noin 1300 asukasta. Saaren pienen koon vuoksi asutus on tiheässä. [3, 5]

Kaskisten kaupunki teki aloitteen tuulivoimakaavoituksesta vuonna 2010. Hankkeen tultu julki kaupungin asukkaissa heräsi voimakas tuulivoiman vastustus. [2, 6-7] Eikä ihme, sillä koko saari asukkaineen ja luontoineen sekä naapurikuntien alueetkin joutuisivat tuulivoimamelun ja infraäänen vaikutuspiiriin [8].

Adressin Kaskisten säilymisen puolesta on allekirjoittanut moni kaupungissa vieraileva matkailijakin. Idyllinen pikkukaupunki on mukava retkikohde myös lomasesongin ulkopuolella.

Kuntalaisaloitteessa vaadittu 2 kilometrin suojaetäisyys asutukseen tarkoittaisi käytännössä sitä, että Kaskisten alueelle tuulivoimaloita ei voisi rakentaa [1]. Aloitteen on allekirjoittanut yli 2 prosenttia äänioikeutetuista kuntalaisista.

Marraskuista merimaisemaa Kaskisissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Toivottavasti kaskislaisten päättäjien tietämys ja rohkeus on kasvanut näinä vuosina niin, että he tekevät asukkaitaan ja kaupunkiaan suojaavan päätöksen. Myös me ulkopaikkakuntalaiset arvostaisimme sitä suuresti. - P. P.


Viitteet

[1] Tuulivoiman vastustuslista kaupungille. Suupohjan Sanomat 04.05.2016.
[2] EI tuulivoimaloita Kaskisiin (2012). Adressi. Adressit.com. Saatavilla: http://www.adressit.com/ei_tuulivoimaloita_kaskisiin
[3] Wikipedia. Kaskinen. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaskinen  
[4] Kneiffin kivi. Infotaulu 14.11.2015.
[5] Väestötietojärjestelmä. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä. Rekisteritilanne 30.06.2015. Saatavilla: http://vrk.fi/default.aspx?docid=8843&site=3&id=0
[6] Ei tuulivoimaloita Kaskisiin (2013). Facebook-sivu. Saatavilla: https://fi-fi.facebook.com/Ei-tuulivoimaloita-Kaskisiin-230134507111511/timeline/
[7] Ylikoski, K. (2015). Ei tuulivoimaloita Kaskisiin. Video. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=BMfiIrzX1Fk&list=PLq-rDUefJ0TR8zelpbgQWYRh0dehoJ2WW
[8] Peltoniemi, P. (2015). Ei tuulivoimaloita Kaskisiin. Saatavilla: http://karajavuori.blogspot.fi/2015/07/ei-tuulivoimaloita-kaskisiin.html

Tähtikirkkaalla pöllöretkellä

Kevättalven pöllöretket ovat kuin lupaus keväästä ja kasvun ajasta: se koittaa, kylmästä, pimeästä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Kevään ensimmäistä pöllöretkeä on oppinut näinä vuosina odottamaan.

Tähtikirkkaat yöt saavat pöllöt laulamaan. Huuhkaja aloittaa huhuilunsa hämärässä, heti auringon laskiessa, helmi- ja viirupöllö laulavat vähän myöhemmin ja varpuspöllö, pienin kaikista, viheltelee huuhkajan tapaan ilta- ja aamuhämärissä, mutta joskus aivan pimeässäkin.

Orionin tähtikuvio. Kuva: P. Peltoniemi.

Ensimmäinen retki-ilta pääsi ohi ja hetken näytti siltä, että kevätsää ehtisi ensin ja lopettaisi pöllöjen lauluinnon, mutta pakkasjakso jatkoi talvea. Retkellä alkoi kuitenkin selvästi olla kiire, jos mieli kuulla myös pöllöjen laulua.

Maaliskuun puolivälin sää näytti vielä päivällä kovin vaihtelevalta - tulisiko kuuntelusta sittenkään mitään? Taivas veti pilveen ja satoi lunta, ja selkeni sitten kirkkaana paistavan auringon edestä toistaakseen saman hetken kuluttua. Illaksi tuuli kuitenkin tyyntyi ja pyyhki mennessään enimmät pilvet pois.

Ensimmäisellä kuuntelupaikalla Mustaisnevan lähettyvillä oli kovin hiljaista. Jopa lähistön tuulivoimalat seisoivat vaiti, mutta ei kuulunut pöllöjäkään.

Palan matkaa edempänä, melkein Teuvan rajalla, kantautui kohta läheltä kiihkeästi puputtavan helmipöllön ääni. Retkeläiset kuuntelivat hiljaa, kun pupupupupupupupu toistui lähes tauotta.

Metsä kohosi ympärillä tummana ja vähitellen taivaalla tuikkivat tähdet ilmestyivät näkyville. Tässä paikassa oli oltu ennenkin - tuolla oli tuttu Orionin tähtikuvio. Tässä huhuili aiemmin huuhkaja.

Helmipöllön innostamana viereisestä metsästä kuului viirupöllön haukahdus, tosin vähän laiskanlaisena ja huolimaton kuuntelija olisi voinut kuitata sen unisen koiran äänenä. Se oli kuitenkin erilainen - siitä puuttui koiran innokas haukku, juoru jota jakaa eteenpäin muille kylän koirille.

Pienen ajomatkan päässä pysähdyttiin ja hiljennyttiin: kaukaa kuului pieni, mutta tuttu kirkas ääni - helmipöllö, ehkä kilometrin päässä. Sekään ei saanut vastausta, mutta ehkä se löytäisi kevään mittaan parin.

Suksenjärven Järvikämpän tulen ääressä syötyjen eväiden jälkeen jatkettiin vielä hetki. Karijoen puolella kuului helmipöllö, pienesti pienesti. Vuosi sitten näillä main kuului viirupöllön ääni.

Pöllökuuntelussa. Kuva: P. Peltoniemi.

Viiltävän kirkkaana mielessä kävi myös suru: toivottavasti pöllöt, suojellut linnut, pitäisivät pintansa ihmisen pirstoessa poliittisilla päätöksillä niiden elintilaa, vanhoja metsiä ja yhtenäisiä metsäalueita yhä kapeammiksi [1, 2]. Ihmisen, joka uskottelee pelastavansa maailman - ilmastonmuutoksen nimissä tuulivoimaloita rakentamalla. - P. P.


Viitteet

[1] BirdLife Suomi (2016). Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit.
[2] Suomen linnuilla menee huonommin kuin Ruotsin linnuilla – BirdLife: Päättäjien syy. Kaleva 20.03.2016.

Päivitetty (täsmennetty) 27.03.2016.