Euroopan avaruusjärjestön (ESAn) Solar Orbiter havaitsi jättimäisen aurinkopurkauksen 15. helmikuuta 2022. Kyseessä on suurin koskaan havaittu aurinkopurkaus, josta on saatu kuva yhdessä Auringon koko kiekon kanssa. Purkaus ulottui miljoonia kilometrejä avaruuteen. [1] Onneksi se ei suuntautunut Maata kohti.
ESA's Solar Orbiter twiittasi, että tällaisen kuvan ottaminen on mahdollista järjestön Full Sun Imagerin (koko auringon kuvaajan) uudenlaisen rakenteen ansiosta. [2]
Solar Orbiter on ESAn kehittämä satelliitti, joka tekee yksityiskohtaisia mittauksia heliosfäärin sisäosista, syntyvistä aurinkotuulista ja suorittaa tarkkoja havaintoja Auringosta sekä sen napa-alueista, joita on vaikea havainnoida Maasta päin. Näillä pyritään vastaamaan kysymykseen, kuinka Aurinko luo ja hallitsee heliosfääriään. [3]
Solar Orbiter -satelliitti käynnistettiin 10. helmikuuta 2020 ja operaation on suunniteltu kestävän 7 vuotta [3]. - P. P.
Aurinkosykli on noin 11 vuoden mittainen auringonpilkkujen ja niihin liittyvien auringonpurkausten esiintymisjakso. Se johtuu Auringon magneettikentän kääntymisestä keskimäärin 11,2 vuoden välein ja sen vaihteluväli on noin 10-13 vuotta. [1-3] Auringon aktiivisuuteen liittyy myös Auringon kaasukehän säteilyn voimakkuuden vaihtelu [4-5].
Auringon 24. syklin suurinta aktiivisuutta odotettiin vuonna 2013, mutta Auringossa esiintyi silloin vähemmän auringonpilkkuja kuin useiden aiempien syklien huipuissa. Vuosien 2013–2014 Auringon aktiivisuusmaksimi jäikin huomattavasti edellisestä maksimista vuosina 2000-2001. [5] Auringon syklin odotettua hitaampi kehitys on saanut tutkijat epäilemään, että seuraava eli 25. aurinkosykli voi olla hyvin hiljainen ja sen huipussakin voi olla vain vähän auringonpilkkuja [2].
Auringon 24. syklin arvioidaan saavuttavan miniminsä, aallonpohjansa, vuosina 2019–2020 [2]. Auringon aktiivisuusminimissä auringonpilkkuja muodostuu vain vähän tai ei lainkaan, aktiivisuusmaksimissa taas paljon [4].
Aurinkosyklit vaihtuvat vähitellen. 25. aurinkosyklin ensimmäinen pilkku ilmestyi uudenvuoden päivänä ja seuraava tammikuun 10. päivänä. Kuun 25. päivänä syntynyt, napojensa magneettisuuden perusteella vanhan aurinkosyklin pilkku oli seuraavana päivänä aktiivinen yhtä aikaa uuden syklin pilkun kanssa. [6]
Aurinkosyklien rajojen limittyminen on normaalia ja merkki Auringossa tapahtuvasta muutoksesta. Nyt se on hidasta: seuraava uuden syklin heikko pilkku yritti ilmestyä vasta 7. helmikuuta, mutta sitä ei edes numeroitu. Helmikuun 20. päivänä Aurinko oli ollut pilkuton yhteenmenoon 18 vuorokautta, joten aktiviisuusminimi jatkuu yhä. [6]
Auringon aktiivisuuden tiedetään vaikuttavan maapallon säähän ja ilmastoon. Jos auringonpilkkuja tai purkauksia esiintyy pitkän aikaa vain vähän, on Maassa kylmää. Auringon aktiivisuusminimien arvellaan olevan osasyy Maan pitkiin kylmiin kausiin, kuten 1600-luvun puolivälissä alkaneeseen Maunderin Minimiin, joka kesti 70 vuotta. [4, 7] - P. P.
Oppenheimer Ranch -projektin mukaan suuri koronamassapurkaus (CME, Coronal Mass Ejection) lähti Auringosta tammikuun 7. päivänä 2020. Se ei onneksi suuntautunut maapalloa kohti, mutta purkaus on ennakkovaroitus tulevasta Auringon aktiivisuuden lisääntymisestä ja todennäköisesti myös merkki Auringon 25. syklin alkamisesta hiljalleen. [1]
Koronamassapurkaukset ovat aurinkomyrskyyn liittyviä CME-pilviä, valtavia ylikuumentuneen kaasun, plasman, purkauksia Auringosta [2-3]. Ne ovat tyypillisiä Auringon aktiivisuuden kasvaessa. Mutta, kuten Electroverse toteaa, tämän mittakaavan purkauksen todistaminen Auringon syvän aktiivisuusminimin aikana on aika ainutlaatuista. [4]
Nyt Auringosta lähtenyt koronamassapurkaus on kooltaan huomattava. Oppenheimer Ranch -projektin David 'Diamond' Mauriellon mukaan se voi olla jopa 10-30 kertaa Maan levyinen. [4]
Hämmästyttävää näkymää koronamassapurkauksesta voi katsoa Nasan Sohon sivuilta. Tapahtumasta saa "elokuvan" käyttämällä päivämääriä 06.-08.01.2020. [5]
Alla myös Oppenheimer Ranch -projektin video purkauksesta [1].
Tämän koronamassapurkauksen aiheuttaneen auringonpilkun odotetaan kääntyvän Maata kohti noin 14 vuorokaudessa [1, 4]. Tammikuun 24. päivään mennessä Aurinko oli ollut pilkuton yhteenmenoon 13 vuorokautta, mutta seuraavana päivänä näkyviin tuli pilkku, joka kuuluu magneettisten ominaisuuksiensa perusteella kuitenkin edelleen aurinkosykliin 24 [6]. Vielä ei ole tietoa siitä, onko se suuren koronamassapurkauksen syy.
Tammikuun 10. päivänä Auringon pinnalle ilmestynyt pilkku kuuluu napojensa magneettisuuden perusteella jo 25. aurinkosykliin. Syklin ensimmäinen pilkku tuli näkyviin uudenvuoden päivänä. Uuden, joskin heikon aurinkosyklin alkaminen ja Auringon aktiivisuuden lisääntyminen alkaa näin vähitellen varmistua. [6] - P. P.
Kuluneet vuodet ja kuukaudet ovat olleet perinpohjaisten muutosten aikaa - tällaisen ajanjakson tuloa, jolloin ihmisiltä katoaa oma ajattelukyky, ei olisi etukäteen osannut kuvitellakaan. Viime viikkoina ja päivinä muutoksen vauhti on vain kiihtynyt.
Mutta mieleen on myös noussut kerta toisensa jälkeen se kohta Raamatusta, jossa sanotaan:
"Katso, uudeksi minä teen kaikki." (Ilm. 21:5)
Kaiken myllerryksen keskellä on selvä kiinnekohta: kaikki tehdään uudeksi, ja me saamme nähdä sen.
Sunset. Photo: P. Peltoniemi.
There have been profound changes during last years and months - one could never have been able to imagine such a period of time when people lose their ability to think. In recent weeks and days, the pace of change has only accelerated. But over and over again a verse of the Bible has come to my mind [1]: "Behold, I make all things new." (Revelation 21:5) In the old Finnish Bible it is expressed, "Look, I make all things new". In the midst of all the turmoil, we are well anchored: everything will be made new and we will see it. Tietämättä mietteistäni eräs hyvä ystäväni totesi jokin aika sitten, mistä jääkausissa on kyse. "Maapallo vain uudistuu", hän sanoi yksinkertaisesti.
Miten hienosti sanottu! Ei ole väliä, millainen hysteria ilmaston muuttumiseen liittyen luodaan - Maapallollemme se on luonnollista vaihtelua, uudistumista, jossa ei ole mitään pelättävää.
A while ago, without knowing what was going on in my mind, a good friend of mine expressed a simple fact about the ice age. "The Earth is just renewing," he said.
What a fine point! No matter what kind of hysteria is created about the changing climate - for the Earth it is natural variation and there is nothing to fear.
Heaven. Photo: P. Peltoniemi.
After the verse in the Revelation, without exception, I have been reminded about a passage in Hebrews (13:5) which says [2], "I will never leave thee, nor forsake thee." Our Earth is renewing, in the hands of God. Everything happens deliberately, not by chance. God will not leave us.
Ilmestyskirjan kohdan jälkeen mieleen on poikkeuksetta noussut myös seuraava Hebrealaiskirjeen kohta (13:5): "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä."
Maapallomme uudistuu, Jumalan käsissä. Kaikki tapahtuu tarkoituksella, ei sattumalta. Jumala ei meitä jätä. - P. P.
Viime viikot ovat olleet täyttä työtä, mutta myös pysähdyksen paikka. Kaiken keskelle ystäväni lähetti Jobin kirjan 37. luvun jakeet 5-7. Miten kiitollinen siitä hänelle olenkaan! Hän mietti, murehdimmeko liikaa Maapallon ilmastoa - mutta ei aavistanut, mitä itse asiassa teki.
Early Sunday morning. Photo: P. Peltoniemi.
Jakeet kuuluvat seuraavasti vuonna 1611 ilmestyneessä kuningas Jaakon Raamatussa, tunnetuimmassa englanninkielisessä raamatunkäännöksessä [1-2]:
5 God thundereth marvellously with his voice; great things doeth he, which we cannot comprehend.
6 For he saith to the snow, Be thou on the earth; likewise to the small rain, and to the great rain of his strength.
7 He sealeth up the hand of every man; that all men may know his work.
The latests weeks have been full of work, but also meant a total stop for me. In the midst of everything my friend sent the above verses of Job to me. How grateful I am to him for that! "Maybe we are worrying too much about the climate", he wrote - but could not imagine what he actually did.
Samat jakeet on muotoiltu suomenkielisessä uudessa kirkkoraamatussa vuodelta 1992 hieman eri tavalla [3-4], mutta niistäkin välittyy olennaisin: me emme voi käsittää Jumalan tekoja.
5 Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.
6 Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"
7 Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.
We cannot comprehend the great things God does. He controls the clouds and wind, we do not have to try to do it as clearly stated in the title of Chapter 37 in the Finnish version [3].
Huomio kiinnittyi luvun 37 suomenkieliseen otsikkoon "Jumala hallitsee pilviä ja tuulta", mitä englanninkielinen käännös ei sisällä [3]. Hän hallitsee, meidän ei tarvitse yrittää tehdä sitä.
1 Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.
2 Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!
3 Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.
4 Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.
1 At this also my heart trembleth, and is moved out of his place.
2 Hear attentively the noise of his voice, and the sound that goeth out of his mouth.
3 He directeth it under the whole heaven, and his lightning unto the ends of the earth.
4 After it a voice roareth: he thundereth with the voice of his excellency; and he will not stay them when his voice is heard.
But even the other verses spoke directly to my heart. How familiar the sound of thunder and the lightning have become! He scatters them in all directions and they do whatever commanded. He caused them to come, sometimes for corrections, sometimes for mercy.
Miten tutuksi jylinä ja salamat ovatkaan tulleet! Hän ajaa ne kaikkiin suuntiin, minne milloinkin ja ne tekevät maan päällä juuri sen, mitä Hän käskee. Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen.
8 Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.
9 Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.
10 Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.
11 Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:
12 ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.
13 Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.
8 Then the beasts go into dens, and remain in their places.
9 Out of the south cometh the whirlwind: and cold out of the north.
10 By the breath of God frost is given: and the breadth of the waters is straitened.
11 Also by watering he wearieth the thick cloud: he scattereth his bright cloud:
12 And it is turned round about by his counsels: that they may do whatsoever he commandeth them upon the face of the world in the earth.
13 He causeth it to come, whether for correction, or for his land, or for mercy.
Thundercloud. Photo: P. Peltoniemi.
One thing is for sure: there has been no lack of God's protection lately. The life can change in one single moment, but sometimes the lightning brings mercy and blessing.
Yksi on varmaa: varjelusta ei ole viime päivinä puuttunut. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä, mutta joskus salamat tuovat myös siunauksen. - P. P.
Sain yli puolitoista vuotta sitten joulukuussa 2016 hyvältä ystävältä viestin. Koska sen aihe on nyt Auringon hiljaisuuden vuoksi ajankohtaisempi kuin koskaan, julkaisen sisällön stilisoituna ja viitteillä täydennettynä - uskon, että tämä olisi ollut myös hänen tahtonsa.
Olin kirjoittanut ystävälleni silmään sattuneesta Tekniikan Maailmanjutusta "Erikoinen ilmiö: Auringossa hiljaisinta 5 vuoteen" [1]. En tiennyt tuolloin auringonpilkuista tai muistakaan avaruuden ilmiöistä tuontaivaallista, joten kysyin hänen kommenttiaan.
"Terve vain,
oli hyvä huomio. Olen seurannut tuota Auringon käyttäytymistä NASAnsivuilta jo useamman vuoden. Maaliskuun 2016 jälkeen ei ole montaakaan edes pientä pilkkua näkynyt ja kun katsoo kuvaa magneettikentästä, ei näyttäisi olevan tulossakaan. Nämä magneettiset häiriöt näkyvät lähinnä Auringon ns. päiväntasaajalla, joka pyörii nopeammin akselinsa ympäri kuin napa-alueet.
Tästä aiheesta oli juttu Ursan Tähdet ja avaruus -lehdessä [2] ja aiemmin Tieteen kuvalehdessä. Nyt on esitetty arveluja, onko kenties tulossa pitkäkin pilkuton jakso [3].
1600-luvulla oli kymmeniä vuosia kestänyt jakso, jota on kutsuttu Maunderin minimiksi. Silloin ainakin pohjoisilla leveysasteilla oli hyvin kylmä kausi. [4]
Jos katsot Suomen historian kirjoituksia, niistä ilmenee, että taloja autioitui ja ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin huonojen tai kylmien kesien vuoksi. Verot kuninkaalle jäivät usein maksamatta. Maksu oli usein viljaa tai muita maataloustuotteita, sen vuoksi moni menetti oikeutensa tilaan ja taloon, jotka oli raivannut ja rakentanut.
Nyt tämä tuskin tapahtuu, kun voi tuoda ulkomailta ruokaa, mutta ihmisiä on myös enemmän ja jos kato koettelee lämpimimpiäkin vyöhykkeitä, asia muuttuu entistä vakavammaksi. Ruuan hinta voi nousta moninkertaiseksi nykyisestä [5-6]."
Vaikka vuonna 2016 oli lopulta kaikkiaan 32 auringonpilkutonta päivää (9 %) [7], on viesti ajankohtaistakin ajankohtaisempi!
Ruuan hinta on jo nousussa. Grafiikka on kuvakaappaus Ylen uutisesta heinäkuulta 2018 - joidenkin peruselintarvikkeiden hinnat ovat nousseet viimeisen vuoden sisällä todella paljon [6]. Kevään ja kesän kuivuus ei lupaa ruuantuotannon näkökulmasta hyvää.
Heinäkuinen auringonlasku. Kuva: P. Peltoniemi.
Viesti jatkuu Maan lämpötilavaihtelujen ja akselikulman sekä Auringon toiminnan vaihtelun kuvauksella. Näihin täydennän viitteet, kun löydän ne.
"On huomioitava, että lämpötilavaihtelut tapahtuvat viiveellä. Lyhyen aikavälin viiveen huomaat esimerkiksi, kun talvipäivän seisaus on tänä vuonna 21. joulukuuta ja tammikuun 4. päivänä Aurinko on lähimpänä Maata, niin talven kylmin jakso on kuitenkin vasta helmikuun lopulla. Vastaavasti kesäpäivän seisaus juhannuksen tienoilla ja Aurinko kauimpana Maasta 4. heinäkuuta - tietenkin lämmin jakso johtuu osittain muun muassa merien lämpenemisestä kesällä ja jään sulamisesta keväällä. [12]
Tässä näyttää kuitenkin nyt olevan Maan akselikulmalla suurempi vaikutus kuin Auringon etäisyydellä. Vaihtelu tämän hetken vuositasolla on noin 5 miljoonaa kilometriä.
Auringon toiminnallisella vaihtelulla näyttäisi myös olevan melko suuri merkitys. Esimerkiksi heinäkuussa säteilyteho näyttäisi olevan nyt noin 475 W/m2, kun se nykyisen lämpökauden huippuaikana noin 4.000 vuotta sitten oli noin 530 W/m2. Käyrästön mukaan se on ollut sen jälkeen laskevassa suunnassa."
Helmikuinen auringonnousu. Kuva: P. Peltoniemi.
Hän pohti myös Maan kiertoradan muutosten vaikutusta vuodenaikoihin sekä ilmastonmuutosvouhotusta - lämpenemisen pelkoa, jonka varjolla myös tuulivoimahulluus on ajettu läpi.
"Siihen että Maan kiertorata on lähimpänä Aurinkoa talvella liittyy mielenkiintoinen ilmiö. En ole löytänyt tarkkoja tietoja siitä, kuinka nopeasti tämä kiertoaika muuttuu esimerkiksi niin, että lähimpänä oltaisiinkin kesällä, jolloin kesät olisivat entistä kuumempia tai vastaavasti talvet entistä kylmempiä, mutta selvitän tuon jaksotuksen muutoksen joskus. Meidän elinaikana se joka tapauksessa siirtyy hyvin vähän - lienee minuutteja tai sekunteja per vuosi.
Tähän kaikkeen ilmastonmuutosvouhotukseen liittyen, kun päivät kuuntelee tv:tä ja radiota, joutuu toteamaan suuren puutteen - kuinka pienellä tiedolla, taidolla ja älykkyysosamäärällä meidän maata ja maailmaa johdetaan!
Tuskin monellakaan on hajua, että aurinkokuntamme, johon kuuluu alle 10 planeettaa ja niiden vajaat 100 kuuta, kiertää galaksimme keskustan kerran noin 226 miljoonassa vuodessa, johon kuuluu puolestaan miljardeja Aurinkoa vastaavia tähtiä ja vastaavasti galakseja on miljardeja [13].
Kyllä pieni on ihminen."
En voi kuin yhtyä tähän.
Ihminen on niin pieni ja päättäjät niin ulkona yrittäessään hallita Maapallon ilmastoa. Ilmaston kehittyminen suuntaan tai toiseen on korkeammassa kädessä, niin kuin se on aina ollut. Kauanko ihmisillä kestää myöntää tämä? - K. U. & P. P.
Oppenheimer Ranch Project on julkaissut elokuussa hienon videon "The Grand Solar Minimum" [1]. Dokumentti Auringon aktiivisuusminimeistä löytyy YouTubesta, mistä videon jälkeen seuraava teksti on käännetty alle vapaasti lyhennellen ja joillain lähteillä täydentäen.
Video kuvaa upeasti sitä, mitä on tapahtunut aiemmin ja mitä on pian odotettavissa. Tieteellisten faktojen ja tunnettujen historiallisten dokumenttien pohjalta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, mitä kohti Maapallon ilmasto on tulevaisuudessa menossa. [1]
Auringon aktiivisuusminimejä on määritetty tieteessä suorien havaintojen lisäksi radiohiilen määrän vaihteluilla sekä siihen tukeutuen, että auringonpilkut vaikuttavat Maan säähän [2]. Tunnetuimmat kaudet, jolloin oli vähän tai ei lainkaan auringonpilkkuja ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan seuraavat [1-5]:
Vuoden 2017 toukokuun 13. päivä oli jo 34. auringonpilkuton päivä sinä vuonna. Tämä ylitti vuoden 2016 auringonpilkuttomien päivien määrän kahdella. [1] Vuonna 2017 Aurinko oli pilkuton kaikkiaan 104 päivänä.
Tänä vuonna on saavutettu jo puolet tuosta määrästä (52 auringonpilkutonta päivää), kun vuodesta on kulunut vasta neljännes. [6] Tällä hetkellä, 30. päivänä maaliskuuta, Aurinkoon on muodostumassa pilkku, kuten NASAn kolmen sekunnin mittainen video näyttää [6-7].
Auringonpilkuttomien päivien lisääntyminen osoittaa, että Grand Solar Minimum, Auringon aktiivisuusminimi, lähestyy. Sen ennustetaan saavuttavan aallonpohjansa vuonna 2019-2020. [1]
SpaceWeather.comin Dr. Tony Phillipsin mukaan tällöin koko heliosfääri
eli Auringon vaikutuspiiriin kuuluva alue avaruudessa muuttaa
luonnettaan, millä on monia seurauksia avaruuteen planeettamme ympärillä
[1, 6, 8].
Dr. Phillips [...]
says: "During the nadir of the sunspot cycle, the entire heliosphere
changes its personality with many consequences for the space around our
planet. One of the most important changes involves cosmic rays,
high-energy radiation reaching Earth from deep space. As sunspot numbers
decline, cosmic rays intensify."
Yksi tärkeimmistä muutoksista koskee suurienergistä kosmista säteilyä, joka tulee Maapallolle kaukaa avaruudesta [1, 9]. Kun auringonpilkkujen määrä vähenee, kosminen säteily voimistuu [1].
Tärkein syy kosmisen säteilyn lisääntymiseen on siis Aurinko [1]:
The main reason why the cosmic rays are intensifying is the Sun, he
says. Solar storm clouds such as coronal mass ejections (CMEs) sweep
aside cosmic rays when they pass by Earth. During Solar Maximum, CMEs
are abundant and cosmic rays are held at bay. Now, however, the solar
cycle is swinging toward Solar Minimum, allowing cosmic rays to return.
Another reason could be the weakening of Earth's magnetic field, which
helps protect us from deep-space radiation.
Aurinkomyrskyn pilvet, kuten CME-pilvet eli koronamassapurkaukset,
pyyhkivät pois kosmisen säteilyn, kun ne kulkevat Maan ohi [1, 10]. Auringon aktiivisuusmaksimin aikana koronamassapurkauksia on runsaasti, mikä pitää kosmisen säteilyn aloillaan. Tällöin kuitenkin Auringon sykli kääntyy kohti aktiivisuusminimiä, jolloin kosminen säteily pääsee palaamaan. Toinen syy voisi olla Maan magneettikentän heikkeneminen - se auttaa meitä suojautumaan kaukaa avaruudesta tulevalta säteilyltä. [1]
Todisteena edellä kuvatusta Spaceweather.com ja Earth to Sky Calculuksen opiskelijat ovat seuranneet säteilytasoja stratosfäärissä, siis yläilmakehässä 15-50 km:n korkeudessa, lukuisilla säähavaintopalloilla
Kalifornian yllä. Heidän keräämänsä data osoittaa kosmisen säteilyn tason olevan voimistumassa, kun Auringon minimi lähestyy. [1, 6, 11-13] Se on lisääntynyt 13 % yksin maaliskuusta 2015 [1, 13].
"Mitä sitten onkin odotettavissa, on järkevää sanoa, että meidän pitäisi olla valmiina mihin tahansa. Vain tietoon ja koulutukseen perustuva yhteiskunta voi selviytyä mahdollisimman vähin seurauksin. Olemme toistuvasti todenneet ja osoittaneet lukemattomissa artikkeleissa, että aika, jolloin esikuvia kutsuttiin 'hulluiksi ihmisiksi' on kaukana takana. Ole valmis mihin tahansa, älä ainoastaan ilmaston muuttumiseen ja äärimmäisiin sääolosuhteisiin. Tiedä, missä asut, mistä saat juomavettä ja opettele selviytymään luonnossa. Vaikka sinulle ei tapahtuisi mitään pahaa, varautuminen ei vahingoita. Se voi osoittautua jopa palkitsevaksi monella tapaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä."
Whatever happens in the years to come, it's reasonable to say we should
be ready for anything. Only informed and educated society [...] can
survive with as little consequences as possible.
We have repeatedly argued and showed in countless articles that the time
when preppers were described as 'those crazy people' is long over. Be
ready for anything, not just for climate change and extreme weather
events. Know where you are living, where your sources of drinking water
are and learn ways to survive in nature. Even if nothing bad happens to
you, being ready can't hurt. The process might even prove to be
rewarding on many levels, in both the short and the long run.
Ilmestyskirjan kohdan jälkeen mieleen on poikkeuksetta noussut myös seuraava Hebrealaiskirjeen 
We cannot comprehend the great things God does. He controls the clouds and wind, we do not have to try to do it as clearly stated in the title of Chapter 37 in the Finnish version [3].
