Pyhävuoren komeilla kivipelloilla

Rannikko-Pohjanmaan korkein kohta on Kristiinankaupungin alueella sijaitseva Pyhävuori (ruot. Bötombergen), joka kohoaa 130 metriä meren pinnan yläpuolelle. Vain kuuden kilometrin päässä vuoresta kulkee valtatie 8 Porista Vaasaan. [1, 2]

Näkymä Pyhävuorelta luoteeseen. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren vaihteleva maasto reitistöineen ja taukopaikkoineen tarjoaa oivallisen retkikohteen luonnonystävien lisäksi niin patikoijille, kuntoilijoille ja hiihtäjille kuin marjastajille ja sienestäjillekin [2]. Vuoren laella sijaitsee näköalapaikka ja hiihtokeskus. Se toimii kesäisin patikointireittien lähtöpisteenä. [2-4]

Alkukesän retken tarkoituksena oli tutustua Pyhävuoren kivipeltoihin ja kivikkoihin - osaan niistä. Luolareitti tuli tutuksi lokakuisella Susiluolan retkellä. Nyt askel suunnattiin Pyhävuoren päälle.

Vuoren laella, heti Digitan radiomaston kaakkoispuolella vastassa oli kiviröykkiö. Paikallisten asukkaiden tiedon mukaan siinä sijaitsi viime vuosisadalla vartiotorni, ns. ryssäntorni, josta näki vaivatta merelle, aina Kristiinaan asti. Torneja on ollut pitkin rannikkoa mm. Merikarvialla ja Porissa.

Paljon myöhemmin paikalla oli radiomasto [5]. Kumpaakaan niistä ei enää ole, mutta kiviröykkiössä on selvästi nähtävissä rakennelman jalkojen paikat.

Pyhävuoren kivipelloilla. Kuva: P. Peltoniemi.

Vuoren laki jatkuu kiviröykkiöstä kaakkoon. Kivikkoa kulkiessa maasto kuitenkin nousee - laki ei ole tasainen.

Kesäkuun alun auringonpaisteessa se hohkasi lämpöä. Hetken kuluttua eteen levittäytyi valtava kivipelto. Tuntui kuin olisi astunut muutaman vuosituhannen ajassa taaksepäin. Asutusta ei näkynyt, vain kiviä, puita, taivas ja kaukana siintävä horisontti - meri.

Pohjanmaan laella. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren kivipellot, ns. pirunpellot ovat syntyneet noin 9000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulaessa ja maan kohotessa vuoren laki nousi merenpinnan yläpuolelle. Aallokko ja jäät kuljettivat, muovasivat ja lajittelivat kiviainesta, ja muodostivat paikalle noin 1 kilometrin mittaisen ja 300 metriä leveän rannan. [6]

Aaltojen muovaamat rantavallit pystyy yhä erottamaan. Helpoimmin muinaisrannan muodot näkee kivipellon eteläpuolelta ylöspäin katsoessa - kuvassa korkeuserot tosin lähes häviävät. Kivikkoa kulkiessa huomiota kiinnittivät myös siellä täällä sijaitsevat mahdolliset pyyntikuopat [5].

Suomen arvokkaimpia kivikkoja on tänä kesänä astellut myös GTK ja SYKE, Ympäristöministeriön toimeksiannosta. Ammattilaiset arvioivat kivikkoa katsoessaan sen kokoa, muotoa ja näyttävyyttä, kivi- ja kasvilajeja sekä syntytapaa. GTK:n mukaan Pyhävuoren kivipelto on todennäköisesti koko Länsi-Suomen komein ja myös valtakunnallisesti arvokas - kokonsa, näyttävyytensä ja rantavalliensa vuoksi. [6]

Länsi-Suomen näyttävin. Kuva: P. Peltoniemi.

Silti Kristiinankaupunki haluaisi kaavoittaa vuoren ympäristön pitkästi yli sadalle teollisuusluokan voimalalle! Isojoki ja Karijoki jatkaisivat noin 160 voimalalla. Noin 10 kilometrin säteellä Pyhävuoresta pyörisi todellinen hullunmylly: yhteensä yli 270 teollista tuulivoimalaa.

Ajatus ja näkymä länsi-luoteeseen Pyhävuoren laelta saavat hiljaiseksi. Etäällä, noin 21 kilometrin päässä kohoaa Metsä-Botnian piippu Kaskisissa. Svalskullan viisi tuulivoimalaa lapoineen 14 kilometrin päässä Närpiön Piolahdessa (Pjelaxissa) nousevat sitä kolme kertaa korkeammalle. Närpiön Pjelaxin ja Bölen noin 60 voimalaa näkyisivät Pyhävuorelle ihan samalla tapaa kuin Svalskullan, samoin kuin Kauhajoen Mustaisnevan 9 voimalaa. Ja lisäksi kymmenen kilometrin säteelle muut 270 voimalaa...

Mitä tästä luonnosta ja historiasta olisi jäljellä sen jälkeen?

Kristiinankaupungin kotisivujen mukaan Pyhävuorella riittää tutkimista niin kasvitieteilijöille kuin historian tutkijoillekin [2]. Vuosituhansien kuluessa Pyhävuori on nähnyt monenlaista. Se on pyhä paikka, kultti- ja tarinapaikka [7]. - P. P.


Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Suomen korkeimmat kohdat maakunnittain. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_korkeimmat_kohdat_maakunnittain
[2] Kristiinankaupunki (2013). Pyhävuori. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/ajankohtaista/pyhavuori-2
[3] Lapväärtti (2009). Pyhävuoren hiihtokeskus. Saatavilla: http://www.lappfjard.fi/document.asp?id=z97h23w8ses
[4] Pyhävuoren alueen vaellusreitit. Bötombergets vandringsleder. Kartta 1:20000. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/assets/1/Uploads/Vandringsle-Vaellusreitti-Botombergen-Pyhavuori.pdf
[5] Museovirasto (2007). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori/Bötomberget. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=409010034
[6] Harju, Heidi-Maria (2015). Neljä miestä, satoja kuljettuja kivikoita – Suomen kivikot on kohta arvotettu. Yle Pohjanmaa 07.07.2015. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/nelja_miesta_satoja_kuljettuja_kivikoita__suomen_kivikot_on_kohta_arvotettu/8126801
[7] Museovirasto (2005). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=287500001

Päivitetty (linkki lisätty) 29.07.2015.

Keväinen pyöräretki Käräjävuorelle

Alunperin toukokuun alkupäiviin kaavailtu pyöräretki siirtyi viikolla eteenpäin. Kolean kelin vuoksi se ei kuitenkaan haitannut ja viikkoa myöhemmin olikin otollinen retkisää.

Retki alkoi pyöräilyllä Käräjävuorentietä pitkin. Autossa istuessa ei juuri havaitse, miten maasto nousee. Pyörällä ajaessa sitä ei voi välttyä huomaamasta - hiki nousee pintaan, varsinkin jos varustusta on liikaa.

Kivikehä nuotiopaikkana.

Lähemmäs päästessä tie muuttuu vaikeakulkuisemmaksi. Peltotien jälkeen vuorelle johtava tie on kivistä ja vuoren juurella matkaa olikin parasta jatkaa jalkaisin. Se oli hyvä, sillä hitaammin kulkiessa tuli katsottua tarkemmin ympärilleen.

Keskellä vuorelle nousevaa polkua oli valkoinen kohta. - Luntako, oli ensimmäinen ajatus, mutta ei sentään. Kiveä se oli, mutta mitä? Graniittia vai breksiaa? Kunpa tietäisi, marmorikin siitä tuli mieleen. Kaunista joka tapauksessa: luonnon taideteos kulkijaa ilahduttamassa.

Laavulla ensimmäinen tehtävä oli saada tuli syttymään. Ei kovin helppo homma, sillä polttopuita ei Käräjälaavulla ole ja lähistön kepit ja risut olivat märkiä. Ilman kosteuskin oli melkoinen.

Jonkinlainen pieni nuotion tapainen onnistuttiin kuitenkin tekemään, niin että päästiin retkitunnelmiin ja eväiden syömiseen nuotiolla. Sehän se monen retken kohokohta on.

Nuotiopaikkoja vuoren laella on isommallekin porukalle - jos vain tuo polttopuut tullessaan. Tarjolla on katettuja istumapaikkoja laavulla, perinteinen kelo nuotion ääressä ja historian havinaa kivikehällä tulta pitäessä. Ehkä siinä voi tuntea olevansa osa sukupolvien ketjuakin.

Käräjävuoren etelärinteen maasto ei ole enää avokalliota, vaan kasvaa harvakseltaan nuoria mäntyjä, mutta viettää melko nopeasti alaspäin.

Järkäleet Käräjävuorella.

Rinteen kivet ovat melkoisia järkäleitä. Tuntuu, että ihmisvoimin niitä ei ole voitu siirrellä, ja kiviä on paljon! Sadan vuoden aikana vuoresta on kuitenkin ehditty louhia ja räjäyttää kallioperää laajalti, museoviraston mukaan muualtakin kuin vuoren pohjoisrinteelle johtavan tien varrelta [1].

Teräväsärmäisiä lohkareita maastossa on yhä melkoisesti. Ajan patina on kuitenkin tuonut niihin näyttävyyttä ja nyt ne istuvat maisemaan. Mitähän kaikkea ne tietäisivät kertoa, kun osaisi kuunnella tai tulkita näkemäänsä?

Tie Käräjävuorelle.

Evästauon jälkeen sää kääntyi vihmovaksi sateeksi, mutta oli selkeästi lämpimämpi kuin alempana maastossa. Vuorelle nousevan tien varren koivutkin olivat jo hiirenkorvalla. Seuraavalla kerralla vuorelle tultaessa olisi varmasti jo kesä, mutta sitä ennen luvassa oli monta kevätretkeä Käräjävuoren ympäristössä. - P. P.


Viite

[1] Museovirasto. Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali (2011). http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=301500005