Ei tuulivoimaloita Kaskisiin

Kaskinen sijaitsee Pohjanmaan maakunnan länsiosissa. Se on perustettu vuonna 1785 samannimiselle saarelle ja on 1308 asukkaallaan Suomen pienin kaupunki. [1, 2]

Kaskisten maapinta-ala on ainoastaan 10,78 neliökilometriä [1]. Saari on pisimmillään vain noin 6 km ja leveimmillään 2 km. Asukkaita neliökilometeriä kohden on siten noin 121 ja käytännössä enemmänkin, koska osa saaresta on kaavoitettu teollisuudelle.

Pieni Kaskinen on idyllinen saarikaupunki puutaloineen [3] - vielä. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Kaskisiin on suunnitteilla teollisia tuulivoimaloita.

Esiselvitys tuulivoimalahankkeesta tehtiin vuonna 2010. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma julkaistiin 2012 ja kaavaluonnos 2013. Kaavoitus on laitettu vireille Kaskisten kaupungin aloitteesta eli kulut maksaa Kaskinen. Kaupungissa heräsi voimakas tuulivoiman vastustus hankkeen tultua julki: OAS:sta jätettiin viisi muistutusta, kaavaluonnoksesta jo 13, eikä ihme - suunnitelmissa ei ole kyse mistään pikku myllyistä. Kaavaehdotus on tarkoitus viedä Kaskisten kaupunginhallituksen ja -valtuuston sekä teknisen lautakunnan käsittelyyn syksyllä. [4, 5]

Oikea tuulimylly. Kuva: P. Peltoniemi.

Kaskisten Kalarannassa kohoaa oikea tuulimylly. Se rakennettiin alunperin vuonna 1848 ja siirrettiin Kaskisiin museoksi Närpiöstä vuonna 1954. [4, 6]

Kalaranta ja Myllyniemi myllyineen sijaitsevat saaren pohjoisimmassa kärjessä, aivan ydinkeskustan kupeessa. Noin 3,3 kilometrin etäisyydellä Kalarannan tuulimyllystä kaakkoon, Kaskisten saaren keskikohdan itäpuolella, sijaitsee Dicksholmenin saari. [7]

Tuulivoimalahanke on suunnitteilla  Dicksholmenin ja Härtsholmenin kaksoissaarille. Niille aiotaan kaavoittaa kolme teollisuusluokan tuulivoimalaa: 150 metriä korkeita, teholtaan 2,5 MW:n laitoksia, joiden napakorkeus ja roottorin halkaisija olisivat 100 metriä. [4]

Melkoinen ero oikeaan tuulimyllyyn! Tai Metsä-Botnian "vaatimattomaan" 90 metriä korkeaan piippuun - se pysyy sentään paikoillaan, ei pyöri, melua tai välky.

Kaskisten saari, pituus noin 6 km [7] (klikkaa kuva isommaksi).

Suunnitellut tuulivoimalat olisivat siten täysin asutuksen ja kesämökkien ympäröimät. Koko Kaskisten keskusta jäisi 2-3 kilometrin säteelle voimaloista. Lisäksi tuulivoimalat aiheuttaisivat rakennusrajoituksia - kuten Vaasassa - asuinalueiden ohella muun muassa M-Groupin teollisuusalueelle [4].

Käytännössä kaikki kartalla näkyvät alueet asukkaineen ja loma-asukkaineen pääsisivät "nauttimaan" tuulivoimaloiden melusta ja välkkeestä, kuntarajasta välittämättä. Vettä pitkin tai jään päällä melu kuuluu kauas.

Hankealueeksi suunniteltu Dicksholmenin ja Härtsholmenin alue on luontoselvityksissä "arvioitu olevan erittäin uhanalainen luontotyyppi", joka "tulee säilyttää rakentamattomana" [8, 9].

Lisäksi Kaskisten saaren länsipuolella sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Sälgrundin saari majakkoineen ja luotsiasemineen - ja Natura 2000 -alueen lintuluotoineen. Majakka on 27,3 metriä korkea ja Museoviraston mukaan "huomattava maisemaelementti". [10] Alue on erityisen hyvää muutto- ja merilintujen seurantaan ja siellä on tavattu myös harvinaista punajalkahaukkaa [11]. Hankealue sijaitsisi vain 2,5-4,5 kilometrin päässä tästä kokonaisuudesta!

Sälgrundin lintuluotoja Kaskisissa. Kuva: P. Peltoniemi

Miten teollisen tuulivoiman rakentaminen Dicksholmenin ja Härtsholmenin kaksoissaarille säilyttäisi niiden uhanalaisen luontotyypin?

Tai miten viisi ja puoli kertaa Sälgrundin majakkaa korkeammat tuulivoimalat säilyttäisivät Sälgrundin valtakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä taikka sen Natura 2000 -alueen suojeluperusteet?

 

Kvarnskatan (klikkaa kuvasta videoon). Kuva: K. Ylikoski.

Videolla ei suotta esitetä avointa kysymystä Kaskisten päättäjille: - Kun laitetaan puntarin kuppeihin tuulivoimayrittäjän mahdollisuus verovaroista maksettavaan syöttötariffiin ja toiseen Kaskisten asukkaat ja rajallinen, jäljellä oleva luonto - kumpi on mielestäsi painavampi? [4]

Pohjalaiselle, matkailijalle, lintujen ja luonnon ystävälle asia on päivänselvä: EI tuulivoimaloita Kaskisiin [5]. - P. P.


Viitteet

[1] Wikipedia. Kaskinen. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaskinen
[2] Väestötietojärjestelmä. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä. Rekisteritilanne 30.06.2015. Saatavilla: http://vrk.fi/default.aspx?docid=8843&site=3&id=0
[3] Nousiainen, I. (2012). Kaskisten poluilla ja kujilla. Saatavilla: http://taikapolku.blogspot.fi/2012/11/kaskisten-kaduilla.html
[4] Ylikoski, K. (2015). Ei tuulivoimaloita Kaskisiin. Video. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=BMfiIrzX1Fk&list=PLq-rDUefJ0TR8zelpbgQWYRh0dehoJ2WW
[5] EI tuulivoimaloita Kaskisiin. Adressi. Adressit.com. Saatavilla: http://www.adressit.com/ei_tuulivoimaloita_kaskisiin
[6] Kaskinen (2015). Muut käyntikohteet. Myllyniemen tuulimylly. Saatavilla: http://www.kaskinen.fi/Default.aspx?id=315808
[7] Kaskinen. Maanmittauslaitos, Maastokarttarasteri (1:100 000) 07/2015. Creative Commons Nimeä 4.0 kansainvälinen -lisenssi.
[8] Fagerholm, I. (2005). Luontoinventointi Kaskisten kaupungissa kesällä 2005. Naturinventering av Kaskö stad sommaren 2005. Suom. P. Nyström. Saatavilla: http://www.paikkatieto.airix.fi/paikkatieto/kaskinen/yleiskaava/taustaselvityksia/Luontoselvitys.pdf
[9] Nironen, M. (2012). Kaskisten kaupunki tuulivoimaosayleiskaava, Luontoselvitys 2012. Ympäristösuunnitttelu Enviro Oy.
[10] Museovirasto (2009). Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Sälgrundin majakka, luotsiasema ja Laxhamn. Saatavilla: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4733
[11] Lintupaikat.kuvat.fi (2015). Sälgrund. Kaskinen. Saatavilla: http://lintupaikat.kuvat.fi/kuvat/Kaskinen/S%C3%A4lgrund/

Julkaistu 14.07., päivitetty (linkkiä) 28.07.2015.

Metsän tarina vanhan metsän puolesta

Ville Suhosen käsikirjoittama ja Marko Röhrin tuottama Metsän tarina sai ensi-iltansa lähes kaksi vuotta sitten [1]. Elokuva on syntynyt Hannu Siitosen, Mikko Pölläsen ja Teemu Liakan yhteistyönä - kunnioituksesta ja rakkaudesta metsää kohtaan [2].

Metsän tarina kertoo vanhasta metsästä. Elokuvan käsikirjoittaja haluaa tuoda sillä esiin, kuinka harmoninen kokonaisuus koskematon, hoitamaton vanha metsä on. Siinä ei ole häiriötekijöitä, toisin kuin ns. hoidetussa metsässä. Elokuva tavoittaa hyvin tämän tunnelman, vanhan metsän atmosfäärin. [3]

Metsän tarina esitetään tv:ssä Yle TV1:llä lauantaina 27.12. ja uusintana seuraavana päivänä [4]. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenan kautta viikon ajan.

Viirupöllö vartioi. Kuva: P. Peltoniemi.

Metsän tarinassa koetaan metsän taikaa ja neljä vuodenaikaa. Se saa kaipaamaan retkelle, tutkimusmatkalle, näkemään ja kuulemaan suomalaisen metsän ihmeellistä elämää.

Metsän tarina on koko perheen elokuva. Sen teemana on ainutlaatuinen suomalainen metsä ja sen värikäs ja monimuotoinen elämä. Pääosissa ovat metsän asukkaat: karhut ja hirvet, käärmeet ja pöllöt, muurahaiset, sammakot ja liito-oravat sekä muinaiset sielulinnut, kuten kuukkeli, palokärki ja monet muut. Keskeisessä roolissa ovat myös satoja vuosia vanhat puut. [1]

Jättikuuset Teuvan arvokkaimmassa metsässä Viiatissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Metsässä nuotion ääressä on aina kerrottu ja kuunneltu satuja ja tarinoita: metsän eläimistä, joilla uskottiin olevan inhimillisiä ominaisuuksia ja ajasta, jolloin suomalaiset palvoivat suuria metsän jumalia hiidellä ja uskoivat maahisiin, menninkäisiin ja muihin metsänhaltijoihin. [1]

Metsän tarina kertookin myös entisajan ihmisen maailmankuvasta, uskomuksista ja tavoista [5]. Metsä merkitsi alunperin reunaa, rajaa [3]. Maailman keskellä sijaitsi maailmanpuu. Se kannatteli taivasta, joten puun hyvinvoinnista oli syytä pitää hyvä huoli. Mikä tapahtui puulle, tapahtui ihmiselle.

Maailmanpuu. Kuva: P. Peltoniemi.

Puut ovat aina lohduttaneet ihmisiä, niitä on halailtu ja kunnioitettu - saati sitten aarniometsän satoja vuosia vanhat puut. Ne ovat yhä vaikuttava elämys ja antavat erityisen syyn kunnioittaa metsää, kuten ihmiset ennen tekivät.

Viiatin aarniometsän taiassa entisajan ihmisen maailmankuvaa on helppo ymmärtää ja kunnioittaa [6]. Siellä asuvat karhut ja hirvet, pöllöt ja liito-oravat. Siellä kuuluu palokärjen rummutus ja kuukkelin naukuva vihellys.

Vanhat metsät ovat kuitenkin vähenemässä. Suomessa aarniometsiä on jäljellä enää alle 5 % metsäpinta-alasta. Vain puolet niistä on suojeltu. Iäkkäiden kuusivaltaisten sekametsien hakkuut voimistuivat selvästi vuosituhannen taitteessa. Liito-oravalle sopivien metsien pinta-ala pienenee. [7, 8]

Peikkopuu Viiatin aarniometsässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Vanhojen metsien suurin uhka on pirstaloituminen, ns. sukupuuttovelka, jonka myötä yhtenäiset elinympäristöt supistuvat liian pieniksi, mikä johtaa vähitellen vääjäämättä ja eläin- ja kasvilajien häviämiseen. Vanhoille metsille ominaisista lajeista jo 15-20 % on todettu hävinneiksi tai häviämisen partaalla oleviksi. [8] Muun muassa tuulivoimarakentaminen, esimerkiksi Viiatin aarniometsän kupeeseen [9], on uhka vanhoille metsille ja sirpaloisi niitä entisestään.

Ihmisen hyvinvointi on lopulta kiinni luonnosta. Mikä tapahtuu puulle, tapahtuu vähitellen myös ihmiselle. Metsää on yhä syytä kunnioittaa. - P. P.


Viitteet
 
[1] Metsän tarina (2012). Elokuva, tuottaja: Marko Röhr / MRP Matila Röhr Productions, ohjaus: Ville Suhonen & Kim Saarniluoto, käsikirjoitus: Ville Suhonen, kuvaus: Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen & Teemu Liakka, äänisuunnittelu: Juha Hakanen, leikkaus: Kim Saariluoto, musiikki: Panu Aaltio, kotimainen levittäjä: Oy Nordisk Film Ab. Saatavilla: http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/minisite.php?id=2421#.VJ3XKf8FI0
[2] Virtanen, Leena (2012). Elokuva-arvio: Metsän tarina. Saatavilla: http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Elokuva-arvio+Mets%C3%A4n+tarina/a1305629673487
[3] Rosenqvist, Juha (2012). Vanhan metsän atmosfääri. Ville Suhonen ja metsän tarina -haastattelut. Saatavilla: http://www.film-o-holic.com/haastattelut/ville-suhonen-metsan-tarina/
[4] Yle TV1 (2014). Metsän tarina. Saatavilla: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/17/metsan-tarina
[5] Tirronen, Lumi (2012). Metsän poika tahdon olla. Metsän tarina -arvostelu. Saatavilla: http://www.film-o-holic.com/arvostelut/metsan-tarina/
[6] Taikapolku.fi (2012). Aarniometsän ilta. Saatavilla: http://taikapolku.blogspot.fi/2012/11/aarniometsan-ilta.html
[7] Pöntinen, Benjam (2001). Liito-orava. Flygekorren. Nurmo: Benjam Pöntinen.
[8] Wikipedia (2014). Aarniometsä. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarniomets%C3%A4
[9] Antila-Bamichas, Ulla (2014). Saunamaan tuulivoimakaava läpi valtuuston pikakokouksessa. Kurikka-lehti 60:3 21.08.2014. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Kurikka-lehti%20210814%2060_3.pdf

Viiatinlammelta aarniometsän siimekseen

Viiatin aarniometsä heinäkuu 2014. Helteinen heinäkuu nosti sinilevät pintaan Pitkämössä, joten Lasten luontokerhon piti etsiä uintiretkelleen toinen kohde. Läheltä löytyikin oivallinen paikka: loiva ja hiekkapohjainen Viiatinlampi.

Kirkasvetinen lampi sijaitsee juuri ja juuri Teuvan puolella – linnuntietä vain noin 15 km Kurikan keskustasta. Se on yksityisomistuksessa, mutta suosittu uimapaikka yli kuntarajojen.

Sadekuuron, raikkaassa vedessä pulikoimisen ja lämpimällä kivellä istuskelun jälkeen kulku suunnattiin aarniometsään. Patikointi alkoi lammen länsipuolelta Saunamäen metsätietä kohti etelää. Sade oli mennyt menojaan ja aurinko paistoi.

Laavulle osoittava viitta näytti vähän alle kaksi kilometriä. – Niin lyhyt matka! kuului tokaisu. Luonnossa liikkumiseen oli näköjään retkien myötä jo totuttu.

Viiatin vanha aarniometsä sijaitsi kulkusuunnassa oikealla. Se on tärkeä luontokohde - tärkein vanhan metsän alue Teuvalla ja Pässinrämäkän jättikuuset ovat Etelä-Pohjanmaan pisimpiä. Suomessa on jäljellä vain vähän aarniometsiä ja niistäkin suurin osa sijaitsee itärajan tuntumassa Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Pässinrämäkän alue on vanhojen metsien suojeluohjelmassa, osa siitä on hankittu valtiolle luonnonsuojelualueeksi. Kokonaisuus on kuitenkin vielä kesken.

Aarniometsän ydin on upeaa, lähes luonnontilaista varttunutta ja vanhaa havu-lehtipuusekametsää: kuusia, haapoja ja järeitä kolopuita. Alueella tavataan vanhan metsän lajeja, kuten liito-oravia, palokärkiä, varpuspöllöjä ja metsoja. Sen kasvillisuus vaihtelee louhikkoisesta ja kallioisesta mäntykankaasta tuoreeseen ja lehtomaiseen kankaaseen, kuusisekametsään ja puustoisiin soihin. Pohjoisosassa on jopa pieni luonnontilainen aapasuo.

Suomen vanhoista luonnontilaisista metsistä vain noin puolet on suojeltu. Suurin uhka aarniometsille on sirpaloituminen, jonka myötä yhtenäiset elinympäristöt pienentyvät. Se johtaa väistämättä eläin- ja kasvilajien häviämiseen.

Reippaasti alkaneen patikoinnin ja aarniometsää koskeneet mietteet keskeytti korkeuksiin nouseva tuulenmittausmasto. – Kyllä on korkea, se heiluu. Masto oli pystytetty aivan reitin varrelle.

Lähimmät alueelle suunnitellut tuulivoimalat sijaitsisivat vain muutaman sadan metrin päässä polusta ja aarniometsästä. Useat Polven- ja Pohjoiskylän sekä Norinkylän talot jäisivät alle kahden kilometrin säteelle voimaloista. Luonnonrauha aarniometsässä olisi mennyttä, puhumattakaan muusta paikallista asutusta ja lomamökkejä koskien. Kurikan valtuuston tekemää päätöstä ei voi ymmärtää.

Tuulenmittausmasto Viiatin aarniopolun kupeessa.

Jatkettiin matkaa Aittakallion laavulle, eväät jo mielessä. Laavu sijaitsee Teuvan korkeimmalla kohdalla 178 m merenpinnan yläpuolella.

Puoli kilometriä Aittakallion laavulle. Kuva: P. Peltoniemi.

Kivinen polku Aittakalliolle nousi tasaisen varmasti ja sai hidastamaan tahtia. Kulkiessa oli hyvä pistellä suuhunsa polun varrella kasvavia mustikoita. Evästauon jälkeen voitaisiin jatkaa syvemmälle aarniometsän siimekseen. Luonnon rauha oli rikkumaton. - P. P.

Aittakallion laavulta pääsee ihmettelemään jättikuusia.
 Kuva: P. Peltoniemi.

Käräjävuorelta Pitkämönluoman kanjoniin

Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevaa Kurikkaa pohjoisesta valtatie 3:a tai kantatie 67:ää lähestyvälle aukeaa Kyrönjoen rannoilla kumpuileva peltomaisema.

- Maakunnan kauneinta pohjalaismaisemaa, kuten eräs kunnianarvoisa, jo eläkkeellä oleva seinäjokelaisopettaja kerran totesi.

Kurikan maasto on kuitenkin muutakin kuin perinnemaisemaa, lakeutta ja peltoa. Aivan lähellä sijaitsee Käräjävuoren alue sekä Etelä-Pohjanmaalle poikkeuksellinen, pinta-alaltaan 24 hehtaarin suuruinen Pitkämönluoman Natura 2000 -alue [1].

Käräjävuoren eteläpään kuivaa kangasta.

Käräjävuoren metsä on metsätyypiltään vuoren laella kuivaa ja kuivahkoa kangasta kanervineen, jäkälineen ja puolukkoineen sekä mäntyineen ja katajineen [2]. Joukkoon mahtuu myös joitain kuusia ja maisemaa elävöittäviä keloja.

Käräjävuoren pohjoispään puustoa.

Vuorelta alaspäin tultaessa metsätyyppi muuttuu tuoreeksi kankaaksi, jossa kasvaa niin mustikoita, metsätähtiä kuin vanamoitakin [2]. Takavuosien hakkuut vuoren länsipuolella tosin kuivattivat maastoa ja mustikkapaikkoja melkoisesti.

Vielä alempana maasto saa paikoin jo lehtomaisen kankaan piirteitä: siellä kasvaa muun muassa oravanmarjaa, käenkaalta ja kerrossammalta, kuusta, koivua, haapaa ja leppää [2].

Lehtomaisuus ei ole sinänsä ihme, vaan maiseman muuttuminen. Vain vähän yli kilometrin päässä Käräjävuorelta länteen alkaa Pitkämönluoman lehto- ja kanjonialue.

Pitkämönluoma kulkee rehevässä, jyrkkärinteisessä kanjonissa, jonka rinnelehdot ovat puroineen ja noroineen tiheän kasvillisuuden peitossa [1, 3]. Paikoin se tuo mieleen lähes viidakon maapuiden runkoja koristavine sammaleineen [4].

Lehtipuuvaltaisen puuston yleisin puulaji on rauduskoivu, mutta alueella kasvaa myös haapaa, harmaaleppää, raitaa ja tuomea. Lisäksi siellä esiintyy sekapuina jonkin verran kuusia ja mäntyjä. Paikoin läpitunkemattomassa pensaskerroksessa kasvaa lehtokuusamia, tuomia ja herukkapensaita. Alueella esiintyy myös alueellisesti uhanalaista kevätlinnunsilmää. [1]

Pitkämön voimalaitoksen alakanava yhtyy Pitkämönluomaan.

Melojillekin mielenkiintoinen reitti Jalasjoessa mutkittelee suvantokanjonissa noin 3 kilometrin matkan, ennen kuin se yhtyy Kyrönjoen uomaan [5]. Kanjoni on yksi kolmesta osasta, jotka muodostavat yhdessä Pitkämönluoman Natura 2000 -alueen. Toisen osan muodostavat luonnonsuojelualue Jalasjoen itäpuolen rinteellä ja kolmannen Jyllinkosken lehtometsäalue runsas kilometri Kyrönjoen yläjuoksulle päin. [4]

Pitkämönluoman kanjoni sekä Jalas- ja Kyrönjoen mutkitteleva reitti Myllykylästä ja Mietaankylästä kirkolle on tosi helmi ja harvinaisuus [6]. Kaikki tämä vaihteleva maisema ja luonnon monimuotoisuus löytyy vain noin parin kilometrin säteellä Käräjävuoresta. - P. P.


Viitteet

[1] Ympäristö.fi (2013). Pitkämönluoma. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Pitkamonluoma%284937%29
[2] Metsän oppimispolku (2014). Metsätyypit - opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäntutkimuslaitos ja EVTEK-ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://www.metla.fi/metinfo/kasvupaikkatyypit/metsatyypit.swf
[3] Mäki-Hakola, Pertti (2012). Etelä- ja Keski-Pohjanmaan metsäohjelma 2012-2015. Metsäkeskus Etelä- ja Keski-Pohjanmaa. Seinäjoki. Saatavilla: http://www.metsakeskus.fi/documents/10156/28763/mk_ekp_alueellinen_metsaohjelma_web.pdf?version=1.0
[4] Nousiainen, Ismo (2013). Jokitörmiä ja vesistörakentamista. Saatavilla: http://taikapolku.blogspot.fi/2013/09/jokitormia-ja-vesistorakentamista.html
[5] Tyllilä, Pekka (2003/2011). Kyrönjoen reittiselotus. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Myllykyl%C3%A4/Kyronjoki-reittiselostus-03.pdf
[6] Tuomisto, Jouko (2013). Kyrönjoki-kirjaa selatessa. Teoksessa: Samuli Paulaharjun Säätiön vuosikirja 2013 - Kuhinaa Kyrönjoessa ja joen rantamilla. Samuli Paulaharjun Säätiö. Saatavilla: http://www.paulaharju.fi/datafiles/userfiles/pdf/SPS_vuosikirja2013_web.pdf

Päivitetty (viiteitä) 23.02.2015.