Ilman metsää ei ole ihmistäkään

Viime aikojen silmiinpistävimpiä luontojuttuja ovat olleet metsäaiheiset uutiset - ikään kuin Suomessa olisi yhtäkkiä herätty siihen, että metsät ovatkin tärkeitä! Luonto hoitaa ja metsä rauhoittaa, metsiä pitää suojella ja luonto voi olla ministerinkin mielestä matkailun veturi [1-4].

Mutta metsä on ollut aina suomalaiselle tärkeä ja se tulee aina määrittämään hyvinvointiamme.

Kolopuu. Kuva: P. Peltoniemi.

Tällä menolla metsät kuitenkin tuhoutuvat - ihmisen toiminnan seurauksena. Ihminen tuhoaa metsiä mm. hakkuiden, rakentamisen, kaivostoiminnan, maansiirtotöiden ja peltojen raivauksen vuoksi.

Yksin tuulivoimarakentaminen tuhoaa metsää noin kolme hehtaaria jokaista voimalaa kohti. Lisäksi rakentamisessa kaadetaan metsää sähköasemia ja jopa 50 metriä leveitä tielinjoja varten. Tuulivoimarakentaminen tarkoittaa myös valtavaa murskelouhosta - jonnekin. [5]

Koko läntinen Suomi on jo nyt ylikaavoitettu tuulivoimalle [6] - käytännössä joka ikiseen maisemaan tulisi voimaloita, sillä yksittäinen voimala-alue pilaa maiseman lakeuksilla 25-30 kilometrin säteellä.

Kyllähän metsien säilyttämisen arvo kansainvälisessä keskustelussa ja maapallon mittakaavassa ymmärretään. Todellisuus vain on niin usein toinen kuin kauniit puheet ja tavoitteet.

Kelo. Kuva: P. Peltoniemi.

Saksa ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN asettivat vuonna 2011 Bonnissa tavoitteen korjata tuhoutuneita metsä- ja muita luontoalueita 150 miljoonan hehtaarin eli 1,5 miljoonan neliökilometrin verran vuoteen 2020 mennessä [7, 8]. YK otti tavoitteen omakseen vuoden 2014 ilmastokokouksessa [8].

Lopullinen tavoite on kunnianhimoinen: pysäyttää metsäkato kokonaan ennallistamalla metsiä 3,5 miljoonaa neliökilometriä vuoteen 2030 mennessä. Suomen pinta-alaan verrattuna määrä on noin kymmenkertainen. Tavoitteeseen pääseminen sitoisi ilmakehästä hiilidioksidia 1,7 miljardia tonnia. [7, 8]

Tavoitteeseen ollaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan pääsemässä hyvää vauhtia [8]. Tämä on tietenkin hyvä, sillä metsät vaikuttavat maapallon ilmastoon, eläimistöön, kasvillisuuteen, vesihuoltoon sekä maa- ja metsätalouteen ja ihmisiin.

Lehto. Kuva: P. Peltoniemi.

Bonnin tavoitteiden tueksi palautettavista metsäalueista on tehty muun muassa kartta [9]. Pohjalaiskunnissa, kuten muuallakin Suomessa, näkyy tumman- ja vaaleanvihreitä alueita, siis yhtenäisiä ja yksittäisiä ennallistamiskohteita.

Karttaa lähemmin tutkittaessa sen zoomaaminen paikkakuntatasolle hävittää vihreät merkinnät ja kaikki alueet muuttuvat harmaiksi, ikään kuin hävittäen metsien ennallistamistarpeen. Miksi? Päätökset metsien ennallistamistarpeesta on haluttu jättää kokonaan paikallistasolle [10].

Kartta ei siis kuvaa tavoitteisiin sitoutuneita alueita, eikä siitä saa tietoa edes mahdollisesti suojeltavista alueista - ainoastaan kauniita mielikuvia. Tavoitteeseen vievät kohteet ovat siis muualla kuin kartan osoittamilla alueilla. Miksi niitä ei olisi voinut merkitä karttaan sitä mukaa kuin alueisiin olisi sitouduttu?

Kuusi. Kuva: P. Peltoniemi.

Samaan aikaan maapallon koskemattomat erämaa-alueet vähenevät nopeasti. Euroopassa varsinaisia erämaita ei enää edes ole, mutta holtiton maankäyttö on hävittämässä ne muistakin maanosista. [11]

Maapallolla on tällä hetkellä erämaita 30,1 miljoonaan neliökilometriä. Niiden pinta-ala on supistunut 3,3 miljoonaa neliökilometriä eli lähes kymmenyksellä 25 vuodessa - kymmenkertaisesti Suomen pinta-alan verran. [11]

Tutkijat pitävät erämaa-alueiden tuhoutumista katastrofina. Nykyisellä tahdilla maapallon erämaat katoavat sadassa vuodessa. [11]

Erämaa-alueiden suojelu on kuitenkin elintärkeää. Kaikkein tärkeimpiä syitä ovat biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus sekä hiilidioksidin sitominen. Koskematon luonto on kaikkein monimuotoisin eliölajeiltaan, mikä on ehdottoman välttämätöntä myös ihmiskunnalle. Erämaiden metsät toimivat hiilinieluina sitomalla hiiltä. Metsien hävittäminen merkitsisi hiilen vapautumista ilmastoon. [11]

Erämaita tuhoaa lähinnä - todellakin - holtiton maankäyttö, erityisesti maa- ja metsätalouteen. Valtiot eivät ole huomioineet erämaa-alueiden säilyttämistä ympäristöpolitiikassaan. Poliittisella tahdolla ne olisivat kuitenkin pelastettavissa. [11]

Maailmanpuu. Kuva: P. Peltoniemi.

Koska poliitikot käsittävät, että se mikä tapahtuu metsälle, tapahtuu ihmiselle? Ilman metsää ei ole ihmistäkään. - P. P.


Viitteet:

[1] Siltanen, Mari (2016). Luonto hoitaa vaikkei haluaisikaan – tutkimus tuomassa luonnon työterveyteen. Yle 27.08.2016. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/3-9122486
[2] Savusalo, Sirkku & Juntti, Maija-Liisa (2016). Metsäkylpy huuhtoo stressin pois. Yle 16.09.2016. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/3-9169474
[3] Kiviranta, Varpu (2016). Metsäyhtiöt ja ympäristöjärjestöt penäävät jälleen yhdessä varoja metsäluonnonsuojeluun. Yle 21.08.2016. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/3-9106055
[4] Kansallispuistojen suosio jatkaa kasvuaan - ministeri Tiilikainen luottaa luontoon matkailun veturina. Ympäristöministeriön ja Metsähallituksen tiedote 5.9.2016. Saatavilla: http://www.metsa.fi/-/kansallispuistojen-suosio-jatkaa-kasvuaan
[5] Ala-Risku, T. (2015). Koppeloviikot. Tripodien aika. Saatavilla: http://tripodienaika.blogspot.fi/2015/04/koppeloviikot.html
[6] Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Santavuori, Ilmajoki 23.03.2016. Saatavilla: http://santavuori.blogspot.fi/2016/03/taystuulituho-suomen-lansirannikolla.html
[7] Bonn Challenge. The Challenge. Saatavilla: http://www.bonnchallenge.org/content/challenge
[8] Kokkonen, Yrjö (2016). Maapallon tuhoutuneita metsäalueita korjataan vauhdilla. Yle 04.09.2016. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/3-9143085
[9] Bonn Challenge. What is our global restoration opportunity? Saatavilla: http://www.bonnchallenge.org/what-our-global-restoration-opportunity
[10] Bonn Challenge. A global opportunity map. Saatavilla: http://www.bonnchallenge.org/content/global-opportunity-map
[11] Kokkonen, Yrjö (2016). Maapallon erämaa-alueet hupenevat rajusti – sadan vuoden päästä jäljellä ei ole mitään. Yle 09.09.2016. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/3-9157889

Metsän tarina vanhan metsän puolesta

Ville Suhosen käsikirjoittama ja Marko Röhrin tuottama Metsän tarina sai ensi-iltansa lähes kaksi vuotta sitten [1]. Elokuva on syntynyt Hannu Siitosen, Mikko Pölläsen ja Teemu Liakan yhteistyönä - kunnioituksesta ja rakkaudesta metsää kohtaan [2].

Metsän tarina kertoo vanhasta metsästä. Elokuvan käsikirjoittaja haluaa tuoda sillä esiin, kuinka harmoninen kokonaisuus koskematon, hoitamaton vanha metsä on. Siinä ei ole häiriötekijöitä, toisin kuin ns. hoidetussa metsässä. Elokuva tavoittaa hyvin tämän tunnelman, vanhan metsän atmosfäärin. [3]

Metsän tarina esitetään tv:ssä Yle TV1:llä lauantaina 27.12. ja uusintana seuraavana päivänä [4]. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenan kautta viikon ajan.

Viirupöllö vartioi. Kuva: P. Peltoniemi.

Metsän tarinassa koetaan metsän taikaa ja neljä vuodenaikaa. Se saa kaipaamaan retkelle, tutkimusmatkalle, näkemään ja kuulemaan suomalaisen metsän ihmeellistä elämää.

Metsän tarina on koko perheen elokuva. Sen teemana on ainutlaatuinen suomalainen metsä ja sen värikäs ja monimuotoinen elämä. Pääosissa ovat metsän asukkaat: karhut ja hirvet, käärmeet ja pöllöt, muurahaiset, sammakot ja liito-oravat sekä muinaiset sielulinnut, kuten kuukkeli, palokärki ja monet muut. Keskeisessä roolissa ovat myös satoja vuosia vanhat puut. [1]

Jättikuuset Teuvan arvokkaimmassa metsässä Viiatissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Metsässä nuotion ääressä on aina kerrottu ja kuunneltu satuja ja tarinoita: metsän eläimistä, joilla uskottiin olevan inhimillisiä ominaisuuksia ja ajasta, jolloin suomalaiset palvoivat suuria metsän jumalia hiidellä ja uskoivat maahisiin, menninkäisiin ja muihin metsänhaltijoihin. [1]

Metsän tarina kertookin myös entisajan ihmisen maailmankuvasta, uskomuksista ja tavoista [5]. Metsä merkitsi alunperin reunaa, rajaa [3]. Maailman keskellä sijaitsi maailmanpuu. Se kannatteli taivasta, joten puun hyvinvoinnista oli syytä pitää hyvä huoli. Mikä tapahtui puulle, tapahtui ihmiselle.

Maailmanpuu. Kuva: P. Peltoniemi.

Puut ovat aina lohduttaneet ihmisiä, niitä on halailtu ja kunnioitettu - saati sitten aarniometsän satoja vuosia vanhat puut. Ne ovat yhä vaikuttava elämys ja antavat erityisen syyn kunnioittaa metsää, kuten ihmiset ennen tekivät.

Viiatin aarniometsän taiassa entisajan ihmisen maailmankuvaa on helppo ymmärtää ja kunnioittaa [6]. Siellä asuvat karhut ja hirvet, pöllöt ja liito-oravat. Siellä kuuluu palokärjen rummutus ja kuukkelin naukuva vihellys.

Vanhat metsät ovat kuitenkin vähenemässä. Suomessa aarniometsiä on jäljellä enää alle 5 % metsäpinta-alasta. Vain puolet niistä on suojeltu. Iäkkäiden kuusivaltaisten sekametsien hakkuut voimistuivat selvästi vuosituhannen taitteessa. Liito-oravalle sopivien metsien pinta-ala pienenee. [7, 8]

Peikkopuu Viiatin aarniometsässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Vanhojen metsien suurin uhka on pirstaloituminen, ns. sukupuuttovelka, jonka myötä yhtenäiset elinympäristöt supistuvat liian pieniksi, mikä johtaa vähitellen vääjäämättä ja eläin- ja kasvilajien häviämiseen. Vanhoille metsille ominaisista lajeista jo 15-20 % on todettu hävinneiksi tai häviämisen partaalla oleviksi. [8] Muun muassa tuulivoimarakentaminen, esimerkiksi Viiatin aarniometsän kupeeseen [9], on uhka vanhoille metsille ja sirpaloisi niitä entisestään.

Ihmisen hyvinvointi on lopulta kiinni luonnosta. Mikä tapahtuu puulle, tapahtuu vähitellen myös ihmiselle. Metsää on yhä syytä kunnioittaa. - P. P.


Viitteet
 
[1] Metsän tarina (2012). Elokuva, tuottaja: Marko Röhr / MRP Matila Röhr Productions, ohjaus: Ville Suhonen & Kim Saarniluoto, käsikirjoitus: Ville Suhonen, kuvaus: Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen & Teemu Liakka, äänisuunnittelu: Juha Hakanen, leikkaus: Kim Saariluoto, musiikki: Panu Aaltio, kotimainen levittäjä: Oy Nordisk Film Ab. Saatavilla: http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/minisite.php?id=2421#.VJ3XKf8FI0
[2] Virtanen, Leena (2012). Elokuva-arvio: Metsän tarina. Saatavilla: http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Elokuva-arvio+Mets%C3%A4n+tarina/a1305629673487
[3] Rosenqvist, Juha (2012). Vanhan metsän atmosfääri. Ville Suhonen ja metsän tarina -haastattelut. Saatavilla: http://www.film-o-holic.com/haastattelut/ville-suhonen-metsan-tarina/
[4] Yle TV1 (2014). Metsän tarina. Saatavilla: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/17/metsan-tarina
[5] Tirronen, Lumi (2012). Metsän poika tahdon olla. Metsän tarina -arvostelu. Saatavilla: http://www.film-o-holic.com/arvostelut/metsan-tarina/
[6] Taikapolku.fi (2012). Aarniometsän ilta. Saatavilla: http://taikapolku.blogspot.fi/2012/11/aarniometsan-ilta.html
[7] Pöntinen, Benjam (2001). Liito-orava. Flygekorren. Nurmo: Benjam Pöntinen.
[8] Wikipedia (2014). Aarniometsä. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarniomets%C3%A4
[9] Antila-Bamichas, Ulla (2014). Saunamaan tuulivoimakaava läpi valtuuston pikakokouksessa. Kurikka-lehti 60:3 21.08.2014. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Kurikka-lehti%20210814%2060_3.pdf

Viiatinlammelta aarniometsän siimekseen

Viiatin aarniometsä heinäkuu 2014. Helteinen heinäkuu nosti sinilevät pintaan Pitkämössä, joten Lasten luontokerhon piti etsiä uintiretkelleen toinen kohde. Läheltä löytyikin oivallinen paikka: loiva ja hiekkapohjainen Viiatinlampi.

Kirkasvetinen lampi sijaitsee juuri ja juuri Teuvan puolella – linnuntietä vain noin 15 km Kurikan keskustasta. Se on yksityisomistuksessa, mutta suosittu uimapaikka yli kuntarajojen.

Sadekuuron, raikkaassa vedessä pulikoimisen ja lämpimällä kivellä istuskelun jälkeen kulku suunnattiin aarniometsään. Patikointi alkoi lammen länsipuolelta Saunamäen metsätietä kohti etelää. Sade oli mennyt menojaan ja aurinko paistoi.

Laavulle osoittava viitta näytti vähän alle kaksi kilometriä. – Niin lyhyt matka! kuului tokaisu. Luonnossa liikkumiseen oli näköjään retkien myötä jo totuttu.

Viiatin vanha aarniometsä sijaitsi kulkusuunnassa oikealla. Se on tärkeä luontokohde - tärkein vanhan metsän alue Teuvalla ja Pässinrämäkän jättikuuset ovat Etelä-Pohjanmaan pisimpiä. Suomessa on jäljellä vain vähän aarniometsiä ja niistäkin suurin osa sijaitsee itärajan tuntumassa Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Pässinrämäkän alue on vanhojen metsien suojeluohjelmassa, osa siitä on hankittu valtiolle luonnonsuojelualueeksi. Kokonaisuus on kuitenkin vielä kesken.

Aarniometsän ydin on upeaa, lähes luonnontilaista varttunutta ja vanhaa havu-lehtipuusekametsää: kuusia, haapoja ja järeitä kolopuita. Alueella tavataan vanhan metsän lajeja, kuten liito-oravia, palokärkiä, varpuspöllöjä ja metsoja. Sen kasvillisuus vaihtelee louhikkoisesta ja kallioisesta mäntykankaasta tuoreeseen ja lehtomaiseen kankaaseen, kuusisekametsään ja puustoisiin soihin. Pohjoisosassa on jopa pieni luonnontilainen aapasuo.

Suomen vanhoista luonnontilaisista metsistä vain noin puolet on suojeltu. Suurin uhka aarniometsille on sirpaloituminen, jonka myötä yhtenäiset elinympäristöt pienentyvät. Se johtaa väistämättä eläin- ja kasvilajien häviämiseen.

Reippaasti alkaneen patikoinnin ja aarniometsää koskeneet mietteet keskeytti korkeuksiin nouseva tuulenmittausmasto. – Kyllä on korkea, se heiluu. Masto oli pystytetty aivan reitin varrelle.

Lähimmät alueelle suunnitellut tuulivoimalat sijaitsisivat vain muutaman sadan metrin päässä polusta ja aarniometsästä. Useat Polven- ja Pohjoiskylän sekä Norinkylän talot jäisivät alle kahden kilometrin säteelle voimaloista. Luonnonrauha aarniometsässä olisi mennyttä, puhumattakaan muusta paikallista asutusta ja lomamökkejä koskien. Kurikan valtuuston tekemää päätöstä ei voi ymmärtää.

Tuulenmittausmasto Viiatin aarniopolun kupeessa.

Jatkettiin matkaa Aittakallion laavulle, eväät jo mielessä. Laavu sijaitsee Teuvan korkeimmalla kohdalla 178 m merenpinnan yläpuolella.

Puoli kilometriä Aittakallion laavulle. Kuva: P. Peltoniemi.

Kivinen polku Aittakalliolle nousi tasaisen varmasti ja sai hidastamaan tahtia. Kulkiessa oli hyvä pistellä suuhunsa polun varrella kasvavia mustikoita. Evästauon jälkeen voitaisiin jatkaa syvemmälle aarniometsän siimekseen. Luonnon rauha oli rikkumaton. - P. P.

Aittakallion laavulta pääsee ihmettelemään jättikuusia.
 Kuva: P. Peltoniemi.