Linturetkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston kurssi Kevätlinnut tutuiksi retkeillen tutustuu 10.03.-21.05.2016 jälleen Suupohjan ja lähiseutujen lintupaikkoihin Suupohjan alueella ja Pohjanmaan rannikolla. Retket tehdään torstai-iltaisin, paitsi pöllöretki ja yölaulajaretki iltahämärissä ja rannikon lintujen kevätmuuttoretki varhain lauantaiaamuna. Retket vetää Ismo Nousiainen.

Mukaan pääsee yhä ilmoittautumalla (kurssin n:o 410207). Kevätlinturetkien kurssimaksu on 43 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!

Mitä pimeämpää, sitä kirkkaammin valo loistaa

Viime talven viimeisiä hiihtoretkiä Lauhan maastossa. Nuotion ääressä pidetyn evästauon jälkeen alkoi jo hämärtää. Olisi päästy paluumatkalle, mutta lähtöhetkellä suksensiteen kanssa tuli ongelmia. Lopulta saatiin se kiinni, mutta epävarmasti.

Spitaalijärvi. Kuva: P. Peltoniemi.

Otsalamppu oli tietenkin kotona, eihän paluun pitänyt olla näin myöhään. Mitä tehdä - hiihtää pitäisi, ylämäkeä, kaikilla jo väsy ja varusteita vietävänä?

Lapsille ohjeet hiihtää pieni pala parkkipaikalle ja odottaa siellä. He osaisivat kyllä, eikä sivullisia pitäisi enää olla liikkeellä. Minulla paljon orvompi olo keskellä pimenevää iltaa - ei reitti niin tuttu ollut.

Mutta ei auta - sukset ladulle ja paluumatkalle. Tiedän, että latu vie perille, kunhan keskityn kulkuun, enkä käänny siltä pois.

Spitaalijärven eteläpäässä puhelin soi. Kuka siellä nyt on, tähän aikaan illasta? Numerokin on vieras, mutta vastaan silti. "Me ollaan nyt täällä." Nyt jo, ajattelen, enhän ole päässyt vielä alkua pidemmälle. "Odottakaa siellä, minulla menee vielä ainakin viisitoista minuuttia."

Sumu. Kuva: P. Peltoniemi.

Keskity olennaiseen, sanon ja näen edessäni latua vain muutaman metrin. Sitten vielä vähemmän hämärän tihetessä, ehkä kaksi metriä, ja kun sumu alkaa nousta, en sitäkään...

Mutta tiedän, että latu on siinä, tunnen sen ja tiedän, että sitä seuraamalla pääsen tavoitteeseen: perille. Väsyttäisikin, mutta en pysähdy, hiljennän vain hiukan. Koko ajan silti etenen. Lapset odottavat ja kotona odotetaan. Hikikin on. Latu nousee, tunnen sen, voisi olla helpompi kävellä, mutta hiihdän. Pimeässä en saisi millään suksia takaisin jalkaan.

Otava. Kuva: P. Peltoniemi.

Tiedän, että reitti on tässä. Etenen sitä. Se vie perille, vaikka en näe kuin palan kerrallaan. Mutta en näe myöskään mitään epäoleellista. Keskity oleelliseen, keskity siihen, mitä tavoittelet, ajattelen. Saat sen. Kun pääset perille, huomaat, että jaksoit, sinusta oli siihen, pystyit ja kestit.

Sitä paitsi hämärässä ei ole pimeää, ei edes sumun noustessa. On vain erilaista. Kaikkea ei näe, osan tuntee, mutta siihenkin kannattaa luottaa. Tiedän, näen, tunnen - osaan, kestän, pystyn. Ja vahvistun. Pääsen päämäärään.

Lähellä vuoren lakea autonvalot leikkaavat maisemaa. Joku tulee ja kyyristyn vaistomaisesti puun taakse. Yritän soittaa, mutta puhelin vaikenee: akku on loppu taskulamppuna toimimisesta. Sekin vielä.

Onneksi auto ajaa ohi minua huomaamatta ja pääsen parkissa odottavan luo. Varusteet sisään ja moottori käyntiin. Ensimmäinen startti lupaa huonoa - missä puhelimen laturikaan on? Lasitkaan eivät ole laukussa, mutta olkoot missä tahansa, näen kyllä!

Tuulilasi vetää huuruun, mutta pari kilometriä menee äkkiä, eikä muita kulkijoita näy. Parkkipaikalla valot tarttuvat lasten ulkovaatteiden heijastimiin ja ajan sinne autoa sammuttamatta. Pakataan varusteet, etsitään laturi ja lasit. Kaikki kyytiin, ovet kiinni ja kotimatkalle.

Sumun läpi jäätikköistä ja pimeää tietä edetessä retkeläiset hiljenevät. Ehkä heilläkin oli jännittävää ja nyt väsy saa vallan. Kaikki on kuitenkin hyvin, yhdessä jotain koettu ja ehkä elämästäkin opittu, minä ainakin.

Yksi suurimmista opastähdistöistä. Kuva: P. Peltoniemi.

Viikon päästä näen sen, minkä tiesin. Opasmerkit ovat taivaalla, mitä pimeämpi tulee, sitä kirkkaampina ne loistavat. - P. P.

Missä, missä hirvet on?

Hirvi (Alces alces) on nisäkäs, heimonsa suurin laji ja Suomen suurin eläin. Se elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. [1]

Huhtikuun puolivälissä lunta oli suunnilleen saman verran kuin seitsemän kuukautta myöhemmin: maa oli paikoitellen valkoinen, mutta tilanne saattaisi olla hetkeä myöhemmin toinen. Juuri ennen hämärän laskeutumista tuli näköhavainto hirvestä pellon reunassa.

Hirvet liikkuvat aktiivisimmin juuri aamu- ja iltahämärän aikoihin. Ne elävät pääasiassa yksin, mutta saattavat talvisin muodostaa pieniä ryhmiä. Keväällä emot lähtevät ryhmästä vasomisajan lähestyessä ja eroavat samalla edellisvuoden poikasestaan. Hirvet vaeltavat keväisin ja syksyisin 15–25 km, mutta nuoret hirvet voivat kulkea pitemmästikin. [1]

Pellon laidassa ruokaileva hirvi kurkotteli suuhunsa pensaan oksia ja silmuja. Taimia tai muita kasveja sille ei ollutkaan vielä tarjolla, joten se saisi tyytyä hyvän tovin puiden ja pensaiden oksiin ja latvuksiin sekä haavan ja pihlajan kuoriin. Mustikan- ja puolukanvarpuja ja männyn taimia se toki löytäisi myös lähistöltä.

Hirven evästauko. Kuva: P. Peltoniemi.

Hirvi jatkoi ruokailuaan rauhassa, vaikka pusikon anti näytti aika köyhältä, jopa kasvinsyöjälle. Se oli edelliskesän poikanen, mutta jo kunnioitettavan kokoinen.

Aikuinen hirvi voi olla 3 m pitkä, korkeimmalta kohdalta jopa 2,3 m korkea, ja painaa noin 200–650 kg [1, 2]. Isoimpien kaadettujen hirvisonnien paino on nykyään yleensä korkeintaan 350 kg. Hirven häntä on pieni, vain 5–12 cm pitkä. Uroshirvi on selvästi naarasta suurempi ja ainoastaan sillä on sarvet, joko hanko- tai lapiosarvet. Ne uusiutuvat joka vuosi. [1, 3]

Edellisvuoden vasa. Kuva: P. Peltoniemi.

Pellon laidan hirvellä ei ollut sarvia. Se näytti peräpeilistä ja selän muodosta päätellen nuorelta hirvilehmältä, vaikkakaan tuntomerkit eivät olleet kovin selviä [4]. Sen kyttyrähartiat olivat sen sijaan jo nähtävissä, samoin kuin kello eli kaulan alla roikkuva parta. Pitkät jalat ja vatsapuoli erottuivat muuta vartaloa vaaleampina, itse hirvi oli tosi tumma, lähes mustanruskea.

Yhtäkkiä se häiriintyi, lopetti ruokailun ja jäi katsomaan korvat pystyssä - havaitsiko se tarkkailijansa? Objektiivin läpi katsominen kävi työstä - hämärä alkoi tihetä, eikä valo riittäisi näyttämään, mihin suuntaan hirvi päättäisi mennä. Aika lähelle asutusta se oli uskaltautunutkin, ja vielä päivän valossa.

Keskenkasvuinen hirvi (Alces alces). Kuva: P. Peltoniemi.

Väliin jäävä puupino esti suorat näkö- ja kuulohavainnot ja hirvi kääntyi rauhassa kohti Käräjävuoren rinteillä kohoavaa metsää. Siellä sillä olisi niin havu- kuin sekametsääkin suojaksi ja ravinnoksi. Se astui leveillä sorkillaan pellon reunan syvään ojaan ja jatkoi matkaansa ketterästi sitä pitkin.

Hyvä niin, en ollut sen vihollinen, joten minua sen ei kannattanut säikkyä. Vaihdoin lopultakin varovasti asentoa, pakoeläimenä hirvi olisi ottanut aiemmin jalat alleen pienestäkin liikkeestä. Lähimetsässä se saisi olla rauhassa, ainakin tuulivoimaloiden melulta ja välkkeeltä - kunhan ei jatkaisi matkaansa 3-tien yli teollisuusalueeksi muuttuvalle Santavuorelle.

Metsästysnäkökulmasta katsoen hirvi on Suomen tärkein riistaeläin. Eläimiä, myös riistaeläimiä, suojaavat muun muassa luonnonsuojelulaki, biodiversiteettisopimus ja EU:n luontodirektiivi. Miten luonnon eläimet ja esimerkiksi hirvien vaellusreitit ja vasomisalueet voidaan silti jättää tuulivoimakaavoituksessa ottamatta huomioon?

Luulisi maalaisjärjenkin jo sanovan, viihtyvätkö eläimet alueella metsän kaatamisen ja raivaamisen, leveän tiestön rakentamisen, maansiirtotöiden ja betoniperustusten tekemisen jälkeen, kun puiden tilalle ja yläpuolelle kohoaa melua, infraääntä, välkettä ja varjovälkettä ennalta-arvaamattomaan tahtiin aiheuttavia voimaloita. Uppsalan yliopiston tutkimuksen mukaan hirvet välttävät olemasta tällaisten alueiden lähellä, eivätkä enää etsi sieltä suojaa tai jää sinne lepäämään, vaikka kulkisivatkin alueiden läpi [5].

Kurikan ja Jurvan väliin sijoittuvat metsät ovat parasta hirvenmetsästysmaastoa Kurikassa. Niin kutsutussa Viiatin tai Rourunkankaan hankkeessa sinne rakennettaisiin kuitenkin lähes sata 210-230 metriä korkeaa, 3-5 MW:n tuulivoimalaa - metsän pirstomisen jälkeen. Juuri yhtenäisten metsäalueiden pirstominen on riistatalouden kannalta erityisen haitallista [6, 7]. Miten hirvet viihtyisivät sen jälkeen alueella tai miten metsästys muka voisi jatkua siellä entiseen tapaan?

Ruotsissa metsästys on kielletty tuulivoimatuotantoon kaavoitetuilla alueilla. Myös Suomessa on tuotu esiin mahdollisia rajoituksia ampumalinjoihin. [6, 7] Muun muassa Rajamäenkylän hankkeessa Isojoella-Karijoella ampumiskielto olisi tulossa laajalle alueelle [8]. Syksyn jahdissa paikalliset metsästäjät kertoivat täälläkin mahdollisesta ampumiskiellosta 3-5 km:n etäisyydellä tuulivoimaloista. - Tosin tuulivoimatuotantoalueilla ei ole enää riistaa jäljellä, ei edes pikkulintuja, kuten usealla tuulivoimala-alueella Iissä, Honkajoella, Porissa, Vähässäkyrössä, Närpiössä ja Kankaanpäässä käynyt metsästäjä kertoi. Tällä menolla ei ole enää, mitä metsästää. Sitten kysytään, minne hirvet ovat kadonneet.

Metsän kuningas hävisi näkyvistä metsän peittoon. Olisipa ihmisillekin suotu edes hiukan sen suuruutta. - P. P.


Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Hirvi. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hirvi
[2] Yle (2013). Norjalaisten hirvijättiläinen kalpenee Sevetin Mammutille. 29.11.2013. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/norjalaisten_hirvijattilainen_kalpenee_sevetin_mammutille/6961819
[3] Älgen - skogens konung (2015). Utseende. Saatavilla: http://web.tjosan.se/skogenskonung/utseende.php
[4] Svenska Djurskyddsföreningen (2015). Älg. Piirros: Harald Wiberg. Saatavilla: http://www.djurskydd.org/files/b7108475f636294930ad34dd881681d5.pdf
[5] SVT (2014). Älgar skräms av vindkraftverk. 09.09.2014, päivitetty 11.12.2015. Saatavilla: http://www.svt.se/nyheter/regionalt/vasterbottensnytt/algar-skams-av-vindkraftverk
[6] Marjakangas, A. (2014). Tuulivoima ja riistatalous. Taustatietoa tuulivoiman rakentamista koskevia lausuntoja ja kannanottoja varten. 06.06.2014. Suomen Riistakeskus. Saatavilla:
http://www.kphaukkuvatlintukoirat.fi/wp-content/uploads/2014/06/Tuulivoima_ja_riistatalous.pdf
[7] Marjakangas, A. (2009). Riistatalous huomioon tuulivoiman rakentamisessa. Metsästäjä 4: 40-41.
[8] Tapiolan takamailla (2014). Tuulivoima ja metsästys. 24.09.2014. Saatavilla: http://www.tapiolantakamailla.com/2014/09/tuulivoima-ja-metsastys.html

Pyhävuoren komeilla kivipelloilla

Rannikko-Pohjanmaan korkein kohta on Kristiinankaupungin alueella sijaitseva Pyhävuori (ruot. Bötombergen), joka kohoaa 130 metriä meren pinnan yläpuolelle. Vain kuuden kilometrin päässä vuoresta kulkee valtatie 8 Porista Vaasaan. [1, 2]

Näkymä Pyhävuorelta luoteeseen. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren vaihteleva maasto reitistöineen ja taukopaikkoineen tarjoaa oivallisen retkikohteen luonnonystävien lisäksi niin patikoijille, kuntoilijoille ja hiihtäjille kuin marjastajille ja sienestäjillekin [2]. Vuoren laella sijaitsee näköalapaikka ja hiihtokeskus. Se toimii kesäisin patikointireittien lähtöpisteenä. [2-4]

Alkukesän retken tarkoituksena oli tutustua Pyhävuoren kivipeltoihin ja kivikkoihin - osaan niistä. Luolareitti tuli tutuksi lokakuisella Susiluolan retkellä. Nyt askel suunnattiin Pyhävuoren päälle.

Vuoren laella, heti Digitan radiomaston kaakkoispuolella vastassa oli kiviröykkiö. Paikallisten asukkaiden tiedon mukaan siinä sijaitsi viime vuosisadalla vartiotorni, ns. ryssäntorni, josta näki vaivatta merelle, aina Kristiinaan asti. Torneja on ollut pitkin rannikkoa mm. Merikarvialla ja Porissa.

Paljon myöhemmin paikalla oli radiomasto [5]. Kumpaakaan niistä ei enää ole, mutta kiviröykkiössä on selvästi nähtävissä rakennelman jalkojen paikat.

Pyhävuoren kivipelloilla. Kuva: P. Peltoniemi.

Vuoren laki jatkuu kiviröykkiöstä kaakkoon. Kivikkoa kulkiessa maasto kuitenkin nousee - laki ei ole tasainen.

Kesäkuun alun auringonpaisteessa se hohkasi lämpöä. Hetken kuluttua eteen levittäytyi valtava kivipelto. Tuntui kuin olisi astunut muutaman vuosituhannen ajassa taaksepäin. Asutusta ei näkynyt, vain kiviä, puita, taivas ja kaukana siintävä horisontti - meri.

Pohjanmaan laella. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren kivipellot, ns. pirunpellot ovat syntyneet noin 9000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulaessa ja maan kohotessa vuoren laki nousi merenpinnan yläpuolelle. Aallokko ja jäät kuljettivat, muovasivat ja lajittelivat kiviainesta, ja muodostivat paikalle noin 1 kilometrin mittaisen ja 300 metriä leveän rannan. [6]

Aaltojen muovaamat rantavallit pystyy yhä erottamaan. Helpoimmin muinaisrannan muodot näkee kivipellon eteläpuolelta ylöspäin katsoessa - kuvassa korkeuserot tosin lähes häviävät. Kivikkoa kulkiessa huomiota kiinnittivät myös siellä täällä sijaitsevat mahdolliset pyyntikuopat [5].

Suomen arvokkaimpia kivikkoja on tänä kesänä astellut myös GTK ja SYKE, Ympäristöministeriön toimeksiannosta. Ammattilaiset arvioivat kivikkoa katsoessaan sen kokoa, muotoa ja näyttävyyttä, kivi- ja kasvilajeja sekä syntytapaa. GTK:n mukaan Pyhävuoren kivipelto on todennäköisesti koko Länsi-Suomen komein ja myös valtakunnallisesti arvokas - kokonsa, näyttävyytensä ja rantavalliensa vuoksi. [6]

Länsi-Suomen näyttävin. Kuva: P. Peltoniemi.

Silti Kristiinankaupunki haluaisi kaavoittaa vuoren ympäristön pitkästi yli sadalle teollisuusluokan voimalalle! Isojoki ja Karijoki jatkaisivat noin 160 voimalalla. Noin 10 kilometrin säteellä Pyhävuoresta pyörisi todellinen hullunmylly: yhteensä yli 270 teollista tuulivoimalaa.

Ajatus ja näkymä länsi-luoteeseen Pyhävuoren laelta saavat hiljaiseksi. Etäällä, noin 21 kilometrin päässä kohoaa Metsä-Botnian piippu Kaskisissa. Svalskullan viisi tuulivoimalaa lapoineen 14 kilometrin päässä Närpiön Piolahdessa (Pjelaxissa) nousevat sitä kolme kertaa korkeammalle. Närpiön Pjelaxin ja Bölen noin 60 voimalaa näkyisivät Pyhävuorelle ihan samalla tapaa kuin Svalskullan, samoin kuin Kauhajoen Mustaisnevan 9 voimalaa. Ja lisäksi kymmenen kilometrin säteelle muut 270 voimalaa...

Mitä tästä luonnosta ja historiasta olisi jäljellä sen jälkeen?

Kristiinankaupungin kotisivujen mukaan Pyhävuorella riittää tutkimista niin kasvitieteilijöille kuin historian tutkijoillekin [2]. Vuosituhansien kuluessa Pyhävuori on nähnyt monenlaista. Se on pyhä paikka, kultti- ja tarinapaikka [7]. - P. P.


Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Suomen korkeimmat kohdat maakunnittain. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_korkeimmat_kohdat_maakunnittain
[2] Kristiinankaupunki (2013). Pyhävuori. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/ajankohtaista/pyhavuori-2
[3] Lapväärtti (2009). Pyhävuoren hiihtokeskus. Saatavilla: http://www.lappfjard.fi/document.asp?id=z97h23w8ses
[4] Pyhävuoren alueen vaellusreitit. Bötombergets vandringsleder. Kartta 1:20000. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/assets/1/Uploads/Vandringsle-Vaellusreitti-Botombergen-Pyhavuori.pdf
[5] Museovirasto (2007). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori/Bötomberget. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=409010034
[6] Harju, Heidi-Maria (2015). Neljä miestä, satoja kuljettuja kivikoita – Suomen kivikot on kohta arvotettu. Yle Pohjanmaa 07.07.2015. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/nelja_miesta_satoja_kuljettuja_kivikoita__suomen_kivikot_on_kohta_arvotettu/8126801
[7] Museovirasto (2005). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=287500001

Päivitetty (linkki lisätty) 29.07.2015.

Valkovuokkoretkellä Peruksen Storholmenilla

Storholmenin saari sijaitsee Peruksen kylässä, noin 12 kilometriä itään Kristiinankaupungin keskustasta. Pieni paratiisisaari halkoo Pohjanlahteen virtaavaa Lapväärtinjokea. Se saa alkunsa Lauhanvuoren alueelta Isojokena ja virtaa Kristiinankaupungin puolella Lapväärtinjokena [1].

Valkovuokkoja Storholmenilla Peruksessa. Kuva: P. Peltoniemi.

Retkeilijät voivat pysäköidä autonsa Pärus-Forsin vanhaan pihaan. Pärus-Fors on oikeaa ekosähköä tuottava pieni vesivoimalaitos vanhoine myllyineen. Se aloitti sähköntuotannon Suomessa ensimmäisten joukossa, lähes sata vuotta sitten vuonna 1918. [2]

Peruksen kyläyhdistys lunasti alueen asuin- ja huoltorakennuksineen omistukseensa 2000-luvun alussa Kristiinankaupungin ja EU:n hanketuella [2]. Alueen ja luonnon kunnioitus näkyy tavassa, jolla ympäristöä on vaalittu.

Pärus-Forsin nimi tulee kylän mukaan nimetystä koskesta, josta voimala myös saa käyttövetensä. Idyllistä miljöötä halkoo kanava, jonka yläpäässä on koskien poikki kulkevat padot. [3]

Pärus-Forsin patoa Lapväärtinjoessa. Kuva: P. Peltoniemi.

Storholmenin saarelle pääsee kävellen kanavan ja ruohokentän yli Pärus-Forsin alueelta ja sitten kävelysiltaa pitkin itse saarelle [4]. Noin 2 hehtaarin kokoista rehevää saarta kiertää kapea ja idyllinen luontopolku. Saaresta löytyy myös pieni nuotiopaikka polttopuineen.

Perus-Forsin koski Lapväärtinjoessa. Kuva: P. Peltoniemi.

Toukokuun alun retkellä - kuin äitienpäivälahjana - saari on tulvillaan valkovuokkoja. Saaren keskellä kohoavat lehtipuut, koivut, vanhat haavat ja lepät. Linnunlaulu täyttää ilman, kun tiaiset, peipot ja laulurastaat laittavat parastaan. Tikat ja satakielet pysyttelevät lyhyen retken ajan piilossa pensaiden ja kasvillisuuden suojassa.

Parin kolmen viikon päästä ilma on täynnä kukkivien kielojen ja tuomien tuoksua. Silloin täytyy tehdä uusi retki. Kevätlintujen konsertti jatkuu. - P. P.


Viitteet:

[1] Wikipedia (2015). Isojoki (joki). Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Isojoki_%28joki%29
[2] Perus (2015). Peruksen kotisivut. Saatavilla: http://www.perus.fi/?page_id=182
[3] Storholmen (2015). Peruksen kotisivut. Saatavilla: http://www.perus.fi/?page_id=184
[4] Storholmen (2014). Seikkaile Suupohjassa - löytöretkiä lähelle. Saatavilla: http://www.suupohjankehittamisyhdistys.fi/site?node_id=571&action=show_data&p_id=120&ordercol=p_id&ordertype=desc&row=4

Keväisellä linturetkellä etelässä

Taikapolun kevätlinturetki suuntautui viime vuoden huhtikuun alussa etelään - Isojoen ja Karijoen maisemiin. Retken aiheena oli peltolinnut. Aikainen kevät huolehti siitä, että nähtävää riitti.

Vilske hanhipelloilla alkoi Kristiinankaupungin puolella jo maaliskuulla [1], sinne oli kerääntynyt pääasiassa metsähanhia - muutama tuhat! Sellaisista määristä sisämaassa voi vain haaveilla. Huhtikuulla sää viileni hiukan ja jarrutti retken kannalta sopivasti lintujen muuttoa.

Metsähanhia. Kuva: P. Peltoniemi.

Uhanalaisen metsähanhen (Anser fabalis) pesimäkanta on taantunut viime aikoina voimakkaasti, ilman selkeää tiedossa olevaa syytä. Tilanne on sen osalta niin huono, että maa- ja metsätalousministeriö kielsi kesäkuussa 2014 metsähanhen metsästyksen koko maasta metsästysvuoden ajaksi. Aiemmat ajalliset ja alueelliset, vuodesta 2011 voimassa olleet rajoitukset eivät ole pysäyttäneet kannan laskua.

Määräaikaisella metsästyskiellolla yritetään estää metsästyspaine, joka kohdistuu Suomen pesimäkantaan ja Suomen kautta muuttavaan Luoteis- ja Koillis-Euroopan metsähanhikantaan sekä saada kannan väheneminen pysähtymään ja kanta elpymään. [2]

Vaikka peipot olivat jo tulleet Kurikkaankin, kevät ja lintujen muutto oli Isojoen ja Karijoen seudulla selvästi pidemmällä. Vähälumisen talven jälkeen kuiva kevät ei kuitenkaan varsinaisesti suosinut peltolintuja. Poikettiin Dagsmark-Karijoki-tieltä pykälää pienemmälle.

Näky oli mykistävä. Ympärillä avautuville Dagsmarkin ja Karijoen Alakylän välisille pelloille oli kerääntynyt lähes parituhatta hanhea, kuten monena päivänä aiemminkin [3]. Linnut ruokailivat kaikessa rauhassa maaston värityksen antamassa suojassa, lähiasutuksesta ja tarkkailijoista välittämättä.

Hanhien tärkein levähdysalue Suupohjassa. Kuvat: P. Peltoniemi.

Suurin osa hanhista oli metsähanhia. Joukossa oli kuitenkin myös lyhytnokkahanhia (Anser brachyrhynchus) ja joitain tundrahanhia (Anser albifrons). Etäämmällä muutama joutsen teki ylilennon.

Punaisella kaularenkaalla varustettua hanhea (keskimmäisen kuvan keskellä) päästiin kurkistamaan kaukoputken läpi. Rengas oli selvästi luettavissa, joten yksilön liikkeitä pystyy seuraamaan helposti Suomessa ja ulkomailla.

Karijoen kautta muuttavat hanhet olivat aiempaa itäisemmällä reitillä. Dagsmarkin ja Karijoen väliset peltoaukeat toimivat viime keväänä hanhien tärkeimpänä levähdysalueena koko Suupohjan alueella. [3]

Levähdysalueet ovat hanhille ja joutsenille erityisen tärkeitä kevään ravintotankkauspaikkoja. Linnut aloittavat pesintänsä sen ravinnon turvin, jonka ne onnistuvat keräämään ennen siirtymistään pesimäalueille.

Metsähanhi pesii pääasiassa Lapissa ja Itä-Suomessa soilla, kaukana asutuksesta, harvalukuisena myös keskemmällä Suomea [4]. Pesimäpaikat ovat usein karuja, jäisiä ja hyvin ravintoköyhiä vielä silloin, kun hanhet saapuvat muuttomatkaltaan. Pesimäalueiden tarjonta ei siten tankkaukseen riitä, sillä pysyy lähinnä hengissä.

Metsähanhen pesimäkannan kokoon ja levinneisyyteen vaikuttaa ennen kaikkea soiden käyttö. Ihmisen aiheuttama häirintä - soiden ojitus, turvetuotanto ja tuulivoimatuotanto meluineen - voivat muuttaa suot elinkelvottomiksi metsähanhille. Tämä on uhkana ennen kaikkea Etelä- ja Keski-Suomessa, sillä näillä alueilla paljon soista on suojelematta. [4]

Lisäksi suuren uhkan linnuille muodostavat tuulivoimaloiden lavat ja sähkönsiirtolinjat. Karijoen-Isojoen-Dagsmarkin -alueelle sekä Satakunnan ja Pohjanmaan puolelle suunnitteilla olevat valtavat tuulivoima-alueet olisivat niille erittäin tuhoisia: Lepäily- ja ruokailualueilta metsähanhilaumat, kuten muutkin linnut, siirtyvät suojaisille yöpymisalueille. Muuttoaikaan maalis-huhtikuussa se tarkoittaa päivittäistä lentoa laajalla leveydellä yöpymispaikkaan ja takaisin.

Karijoen-Dagsmarkin peltoaukeat ovat tärkeitä levähdyspaikkoja myös lyhytnokkahanhille, joita muuttaa Suomen kautta aiempaa enemmän. Kannan vahvistumisen myötä uudet sopivat ruokailualueet ovat niille tuiki tarpeen. [3]

Metsähanhi on erityisseurannassa: maa- ja metsätalousministeriö on laatinut sille kansallisen hoitosuunnitelman. Lausuntokierroksella olevan suunnitelman mukaan muun muassa metsähanhen pesimäalueet Suomessa pitää selvittää ja poikastuoton arviointia tarkentaa. Lisäksi pitää tehostaa kannan laskentoja talvehtimisalueilla ja varmistaa metsästyksen kestävyys. [2] Muun muassa WWF Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto pitävät kansallista hoitosuunnitelmaa hyvin tärkeänä [5, 6].

Pian valmistuu myös kansainvälinen hoitosuunnitelma koko metsähanhen muuttoreitille. Suomesta suunnitelman valmisteluun osallistuu Suomen riistakeskus. Kansainvälisen hoitosuunnitelman tavoitteena on parantaa metsähanhen tilannetta myös Keski- ja Luoteis-Euroopan maissa. [2]

Metsähanhen erityisseuranta sekä kansallinen ja kansainvälinen hoitosuunnitelma tulevat todelliseen tarpeeseen nyt, kun kunnat kaavoittavat kilpaa tuulivoimalle - metsähanhikannan ja samalla monen muun lajin säilymiseksi voidaan vielä tehdä jotain. - P. P.


Viitteet

[1] Nousiainen (2014). Hulinaa hanhipelloilla. Suupohjan linnut - Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenblogi. Saatavilla: http://suupohjanlinnut.blogspot.fi/2014/03/hulinaa-hanhipelloilla.html
[2] Maa- ja metsätalousministeriö (2014). Metsähanhen metsästys kielletään tulevana metsästysvuonna. 25.06.2014. Saatavilla: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/140625_metsahanhiasetus.html
[3] Nousiainen (2014). Hanhet odottavat matkan jatkumista. Suupohjan linnut - Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenblogi. Saatavilla: http://suupohjanlinnut.blogspot.fi/2014/04/hanhet-odottavat-matkan-jatkumista.html
[4] Valkama, Vepsäläinen & Lehikoinen (2011). Suomen III Lintuatlas. Metsähanhi. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Saatavilla: http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/mets%C3%A4hanhi
[5] WWF Suomi (2014). WWF:n lausunto luonnoksesta Suomen metsähanhikannan hoitosuunnitelmaksi. 11.07.2014. Saatavilla: http://wwf.fi/mediabank/6334.pdf
[6] Suomen luonnonsuojeluliitto (2014). MMM Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto metsähanhen hoitosuunnitelman luonnoksesta. 28.07.2014. Saatavilla: http://www.sll.fi/ajankohtaista/liitto/luonnonsuojeluliiton-lausunnot-2014/mmm-suomen-luonnonsuojeluliiton-lausunto-metsahanhen-hoitosuunnitelman-luonnoksesta

Päivitetty (tuulivoimalinkkejä lisätty) 29.07.2015.

Luontoretkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston Luontoliikkujan syyslenkki retkeilee 18.09.-08.11.2014 mielenkiintoissa luontokohteissa Suupohjassa ja lähiseuduilla, muun muassa Teuvalla ja Kurikassa, Isojoella ja Kristiinankaupungissa. Yksi retki tehdään illan hämärtyessä. Retket vetää Ismo Nousiainen.

Retkille pääsee mukaan ilmoittautumalla (kurssin n:o 410205). Syyslenkin kurssimaksu on 37 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!