Tähtikirkkaalla pöllöretkellä

Kevättalven pöllöretket ovat kuin lupaus keväästä ja kasvun ajasta: se koittaa, kylmästä, pimeästä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Kevään ensimmäistä pöllöretkeä on oppinut näinä vuosina odottamaan.

Tähtikirkkaat yöt saavat pöllöt laulamaan. Huuhkaja aloittaa huhuilunsa hämärässä, heti auringon laskiessa, helmi- ja viirupöllö laulavat vähän myöhemmin ja varpuspöllö, pienin kaikista, viheltelee huuhkajan tapaan ilta- ja aamuhämärissä, mutta joskus aivan pimeässäkin.

Orionin tähtikuvio. Kuva: P. Peltoniemi.

Ensimmäinen retki-ilta pääsi ohi ja hetken näytti siltä, että kevätsää ehtisi ensin ja lopettaisi pöllöjen lauluinnon, mutta pakkasjakso jatkoi talvea. Retkellä alkoi kuitenkin selvästi olla kiire, jos mieli kuulla myös pöllöjen laulua.

Maaliskuun puolivälin sää näytti vielä päivällä kovin vaihtelevalta - tulisiko kuuntelusta sittenkään mitään? Taivas veti pilveen ja satoi lunta, ja selkeni sitten kirkkaana paistavan auringon edestä toistaakseen saman hetken kuluttua. Illaksi tuuli kuitenkin tyyntyi ja pyyhki mennessään enimmät pilvet pois.

Ensimmäisellä kuuntelupaikalla Mustaisnevan lähettyvillä oli kovin hiljaista. Jopa lähistön tuulivoimalat seisoivat vaiti, mutta ei kuulunut pöllöjäkään.

Palan matkaa edempänä, melkein Teuvan rajalla, kantautui kohta läheltä kiihkeästi puputtavan helmipöllön ääni. Retkeläiset kuuntelivat hiljaa, kun pupupupupupupupu toistui lähes tauotta.

Metsä kohosi ympärillä tummana ja vähitellen taivaalla tuikkivat tähdet ilmestyivät näkyville. Tässä paikassa oli oltu ennenkin - tuolla oli tuttu Orionin tähtikuvio. Tässä huhuili aiemmin huuhkaja.

Helmipöllön innostamana viereisestä metsästä kuului viirupöllön haukahdus, tosin vähän laiskanlaisena ja huolimaton kuuntelija olisi voinut kuitata sen unisen koiran äänenä. Se oli kuitenkin erilainen - siitä puuttui koiran innokas haukku, juoru jota jakaa eteenpäin muille kylän koirille.

Pienen ajomatkan päässä pysähdyttiin ja hiljennyttiin: kaukaa kuului pieni, mutta tuttu kirkas ääni - helmipöllö, ehkä kilometrin päässä. Sekään ei saanut vastausta, mutta ehkä se löytäisi kevään mittaan parin.

Suksenjärven Järvikämpän tulen ääressä syötyjen eväiden jälkeen jatkettiin vielä hetki. Karijoen puolella kuului helmipöllö, pienesti pienesti. Vuosi sitten näillä main kuului viirupöllön ääni.

Pöllökuuntelussa. Kuva: P. Peltoniemi.

Viiltävän kirkkaana mielessä kävi myös suru: toivottavasti pöllöt, suojellut linnut, pitäisivät pintansa ihmisen pirstoessa poliittisilla päätöksillä niiden elintilaa, vanhoja metsiä ja yhtenäisiä metsäalueita yhä kapeammiksi [1, 2]. Ihmisen, joka uskottelee pelastavansa maailman - ilmastonmuutoksen nimissä tuulivoimaloita rakentamalla. - P. P.


Viitteet

[1] BirdLife Suomi (2016). Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit.
[2] Suomen linnuilla menee huonommin kuin Ruotsin linnuilla – BirdLife: Päättäjien syy. Kaleva 20.03.2016.

Päivitetty (täsmennetty) 27.03.2016.

Linturetkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston kurssi Kevätlinnut tutuiksi retkeillen tutustuu 10.03.-21.05.2016 jälleen Suupohjan ja lähiseutujen lintupaikkoihin Suupohjan alueella ja Pohjanmaan rannikolla. Retket tehdään torstai-iltaisin, paitsi pöllöretki ja yölaulajaretki iltahämärissä ja rannikon lintujen kevätmuuttoretki varhain lauantaiaamuna. Retket vetää Ismo Nousiainen.

Mukaan pääsee yhä ilmoittautumalla (kurssin n:o 410207). Kevätlinturetkien kurssimaksu on 43 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!

Susivuorelta ympäri Pohjanmaata

Lokakuisella luontoretkellä Karijoen Susivuorelle ja Iso-Kakkoriin oli ennalta-arvaamattomia seurauksia: siitä saivat alkunsa seikkailutarinat eteläisellä Pohjanmaalla kahden maakunnan alueilla.

Kirjassa II etsivää ja salaperäinen luola tapahtumien keskiössä on Susiluola. Se kätkee sisäänsä rikkauksia ja vuoren uumenissa sekä Karijoen teillä ja metsissä käydään jännittävä seikkailu. Tarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa rangaistuksensa. [1]

Karijoella sijaitseva Susiluola on kieltämättä erikoinen paikka: se on Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka ja ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta, vaikka alue on ollut jääkaudella mannerjään peitossa [2].

Ei ihme, että retki Susiluolalle sai mielikuvituksen valloilleen! Onhan luola innoittanut jo yli sata vuotta aiemminkin seikkailun kirjoittamiseen: kirjassa Haukkavuoren aarre luolan sisällä sijaitsee virta ja aarre [3]. Hauska, että kahdella eri vuosituhannella ilmestyneet kirjat ovat syntyneet toisistaan tietämättä.

Susiluola Karijoella. Kuva: P. Peltoniemi.

Karijoen markkinoilla huhtikuussa kuuntelin paikallisen tarinaa Susivuoren luolista ja niihin eksyneestä koirasta, joka löysi ulos luolastosta kilometrejä kauempana. Hän esitti kertomuksensa kuin se olisi ollut täyttä totta.

Mutta onko aivan kaikki sittenkään vain mielikuvituksen tuotetta?

Kahden etsivän seikkailut jatkuvat kirjassa II etsivää ja autovarkaat [4]. Siinä ollaan rosvojen jäljillä Karijoelta Kristiinankaupunkiin ja Kauhajoen kautta Kurikkaan aina Seinäjoelle asti. Mukana tarinassa on myös kultainen ankkuri - vielä nykyäänkin kansan suussa kiertää kertomus Susivuoren maaston kätkemästä hopeisesta ankkurista.

Taustaa tarinalle saa Haukkavuoren aarteesta, jossa kerrotaan vuoren, siis Susivuoren, olleen monta sataa vuotta sitten meren ympäröimä ja laivojen laskeneen sen rannoille - ehkä jossain Litorinameren vaiheessa [5]? Kirjan mukaan joltain laivoista oli jäänyt tai kenties haaksirikon seurauksena pudonnut hopeinen ankkuri, joka löytyi vuosisatoja myöhemmin Susivuoren rinteiltä. [3]

Muuten kirjan tapahtumien pääasiallisena taustana on 1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen aika [3]. Silloin venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä muun muassa siperiankärhön siemeniä. Kristiinankaupungin puolella sijaitseekin yksi Suomen kolmesta tunnetusta siperiankärhön kasvupaikasta, suojellulla alueella. Alkukesällä kasvi kukkii valtoimenaan puiden oksilla.

Siperiankärhö Kristiinassa. Kuva: P. Peltoniemi.

Kahden etsivän seikkailuissa rikolliset liikkuvat luontokohteesta toiseen ja yrittävät käyttää kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita paikkoja omiin tarkoituksiinsa. Yhtymäkohtia nykyhetkeen ei voi olla miettimättä: tämän hetken yritys kaavoittaa suomalaisluonnon luontokohteet lähes järjestelmällisesti teollisuusalueiksi vie aikeet vielä pidemmälle.

Land Rover Susiluolan parkkipaikalla. Kuva: P. Peltoniemi.

Salaperäisen luolan tarinassa Susiluolan tulevaisuus turvataan ja seuraavassa seikkailussa etsivät ottavat Seinäjoen poliisin kanssa autovarkaat kiinni [1, 4]. Ei lainkaan huonoja saavutuksia. Aikuisten ja päättäjienkin sietäisi ottaa oppia kotiseudun luonnon arvostamisesta ja 2010-luvun todellisuuden kriittisestä tarkastelemisesta nuoren silmin. - P. P.


Viitteet

[1] Peltoniemi, K. (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.
[2] Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php
[3] Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle.
[4] Peltoniemi, K. (2015b). II etsivää ja autovarkaat. Kurikka: Valmiixi.
[5] Åberg, S. (2013). Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41683/pro_gradu_ethesis_scaberg.pdf?sequence=1

Luontoretkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston Luontoliikkujan syyslenkki retkeilee 17.09.-07.11.2015 Suupohjan ja lähiympäristön mielenkiintoissa luontokohteissa Kurikassa, Jurvassa ja Teuvalla,  Karijoella, Kauhajoella ja Kaskisissa tai Närpiössä. Yksi retki tehdään illan hämärtyessä, muut lauantaiaamuisin alkaen klo 9.

Retket vetää Ismo Nousiainen ja mukaan pääsee ilmoittautumalla (kurssin n:o 410205). Syyslenkin kurssimaksu on 37 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!

Kainastonjokivarren hanhi- ja joutsenpelloilla

Kevätlinturetket suuntasivat Kauhajoen Kainastonjoen varteen kahtena maalis-huhtikuisena iltana. Maaliskuun lopussa kevät näytti olevan aikaisessa, mutta huhtikuulla viilenevä sää hidasti lintujen kevätmuuttoa ja pidensi sesonkia.

 Kainaston viljelylakeutta Hangaskylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Kainaston viljelylakeus on maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Se sijaitsee Kainaston ja Hangaskylän alueilla, kantatie 67:n molemmin puolin. Alueen läpi virtaa Kainastonjoki, joka on Kyrönjoen latvahaara ja saa alkunsa laajoilta ojitetuilta suo- ja metsäalueilta. [1, 2] Viljelylakeuden keskellä kasvavat yksittäiset puut ja pienet metsäsaarekkeet tuovat maisemaan hauskan säväyksen.

Kainastonjokilaakso on alavaa ja avaraa pohjalaismaisemaa, erityisesti Hangaskylän puolella. Joen uoma on kapea, minkä vuoksi joki on tulvaherkkä, vaikka se virtaakin osin syvällä. Ranta-alueiden peltojen kuivatusta ja viljelykelpoisuutta on yritetty parantaa jokea perkaamalla, viimeksi pari kolme vuotta sitten. [1]
 

 Joutsenia Kainastonjoella Hangaskylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Jokirannan viljelysmaat ovat tulvien ansiosta reheviä. Tulvat ja märät pellot houkuttelevat alueelle runsaasti myös vesilintuja, muun muassa hanhia, joutsenia, lokkeja ja kurkia. [1] Jokivarsi on niille tärkeää ruokailu- ja lepäilyaluetta muuttomatkoilla.


Tänä keväänä vettä ja tulvia on ollut vähemmän kuin monena aikaisempana vuonna ja joki on pysynyt pääosin uomassaan. Hanhi- ja joutsenpelloilla on kuitenkin riittänyt katseltavaa, jo lähes kuukauden ajan.

Hanhien, pääasiassa metsähanhien (Anser fabalis), määrä kasvoi maaliskuulta huhtikuulle mennessä. Hangaskylän lakeudella niitä oli retki-iltoina ainakin puolitoistatuhatta ja Kainaston puolella lisää.

Metsähanhi on uhanalainen ja sen pesimäkanta on taantunut viime aikoina niin, että maa- ja metsätalousministeriö kielsi viime kesänä sen metsästyksen koko maassa vuoden ajaksi. Tavoitteena on saada Suomen pesimäkanta ja Suomen kautta muuttava Luoteis- ja Koillis-Euroopan kanta elpymään. [3]

Joutseniakin (Cygnus cygnus) oli näyttävä määrä: arviolta lähemmäs 300. Kovin lähelle lintuja retkellä ei päässyt, joten kiikari tai kaukoputki tulivat tarpeeseen. Ruokailualueelle ja alueelta pois yöpymään lensi hanhia ja joutsenia jatkuvasti, muutama yksilö hienosti vähän lähempääkin.

Iltalento. Kuva: P. Peltoniemi.

Töyhtöhyyppiä lenteli pelloilla melkoisesti pikkuparvina ja pareina. Kaukaa nähtiin pari tuulihaukkaa, teeriä ja muutamia sinisorsia sekä muuttoaan aloittelevia kurkia. Joukkoon mahtui myös tavallisempia lintuja, kuten kiuruja, naakkoja ja variksia.

Kainastonjokivarressa viihtyy paljon muitakin lintuja: siellä tavataan muun muassa ruisrääkkää, sinisuohaukkaa sekä sarvi- ja suopöllöä. Paitsi arvokas lintualue, alue on tärkeä elinympäristö muillekin eläimille [1]. Lähialueilta on tehty hiljattain myös suurpetohavaintoja, sudesta.

Auringonlasku kulttuurimaisemassa. Kuva: P. Peltoniemi.

Kainaston viljelylakeuden läheisyydessä, vain noin 6 km koilliseen, sijaitsee Viiatin aarniometsä. Mikä on sen ja Kainaston kulttuurimaiseman kohtalo lähitulevaisuudessa Kurikan ja Teuvan valtuustojen tuulivoimasta tekemien kaavapäätösten seurauksena - Kauhajoen katsoessa sivusta? Luulisi, että tällaista, maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa olisi kannattanut puolustaa. - P. P.


Viitteet

[1] Kuoppala, Asunmaa & Purola (2013). Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. Ehdotukset Pohjanmaan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi 2013. Pohjanmaan liitto, Etelä-Pohjanmaan liitto & Keski-Pohjanmaan liitto. Saatavilla: http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2011/09/EPO-raportti-valtakunnalliset.pdf
[2] Ympäristöministeriö (1992). Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II 66/1992. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/29087
[3] Maa- ja metsätalousministeriö (2014). Metsähanhen metsästys kielletään tulevana metsästysvuonna. 25.06.2014. Saatavilla: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/140625_metsahanhiasetus.html

Julkaistu 15.04.2015. 

Kevättä Jalasjoella

Huhtikuun viipyilevä sää on antanut vähän lisää aikaa kevään tarkkailuun. Kuun alkupuolella lunta oli hädin tuskin maassa ja Jalasjoen poukama oli jo hyvän matkaa jäätön.

Jalasjoki on 58 kilometriä pitkä. Se alkaa Jalasjärven eteläpuolelta, Hirvijärven jälkeen, Mustajoen ja Leväjoen yhtyessä Jalasjoeksi. Jalasjärven keskustan ohitettuaan joki virtaa samannimisen järven halki ja jatkaa matkaansa kunnon kokoisena Kurikan puolella 3-tietä myötäillen, kunnes kaartaa jyrkästi lounaaseen ja itään kohti Myllykylää. Kurikassa se yhtyy Pitkämön tekoaltaan jälkeen Kauhajoen kanssa Kyrönjokeen [1].

Myllykylän kohdalla joessa on poukama, juuri ennen Myllykylän patoa. Ennen sen rakentamista Jalasjoki oli Suomen pisimpiin lukeutuva koski juuri Myllykylän kohdalla [2].

Joutsenet. Kuva: P. Peltoniemi.

Suojaisa poukama houkuttelee myös lintuja, erityisesti keväisin. Alkukuun auringonpaisteinen aamu oli tuonut paikalle joutsenia, tällä kertaa yhden laulujoutsenparin (Cygnus cygnus). Linnut ruokailivat kaikessa rauhassa. Ehkäpä ne ja paikalla nähdyt kolme muuta paria olivat samoja, jotka lähtivät toissa syksynä Luovasta muuttomatkalleen... [3].

 Jalasjoen poukama Myllykylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Viikkoa myöhemmin maa oli valkoisena edellispäivän lumisateen ansiosta. Jään reuna oli vetäytynyt lähes maalle ja avovesi maalasi maiseman itseensä. Rannan tuntumassa uiskenteli sinisorsia (Anas platyrhynchos), ensin kaksi, sitten toisetkin kaksi, kevätpukuineen täydellisessä sopusoinnussa ympäristön värien kanssa.

 Sinisorsat. Kuva: P. Peltoniemi.

Varovainen kävely joen keskelle kunnostettavalle Myllysaarelle kannatti. Lähes jalkojen juuresta rantakivikon suojasta lähti yhtäkkiä lentoon telkkä (Bucephala clangula).

Telkkä. Kuva: P. Peltoniemi.

Sen siipien viuhina säikäytti pahanpäiväisesti, mutta lintu oli varmasti yhtä yllättynyt itsekin. Onneksi se kuitenkin totesi, ettei pelättävää ollut, lensi edemmäksi ja haki hetken kuluttua paikalle kaverinsa. Kevättä ilmassa ja vedessä. - P. P.

Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Kyrönjoen vesistöalue. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyr%C3%B6njoen_vesist%C3%B6alue

[2] Peltoniemi (2011). Myllykylän luontoa ja historiaa. Saatavilla: http://myllykyla.blogspot.fi/2011/06/myllykylan-luontoa-ja-historiaa.html

[3] Peltoniemi (2015). Joutsenia bongaamassa Luovassa: Saatavilla: http://karajavuori.blogspot.fi/2015/01/joutsenia-bongaamassa-luovassa.html

Linturetkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston kurssi Kevätlinnut tutuiksi retkeillen tutustuu 12.03.-23.05.2015 Suupohjan ja lähiseutujen mielenkiintoisiin lintupaikkoihin, muun muassa Teuvalla, Karijoella, Kauhajoella ja Pohjanmaan rannikolla. Retket tehdään torstai-iltaisin tai lauantaiaamuisin, pöllöretki ja yölaulajaretki tehdään iltahämärissä. Retket vetää Ismo Nousiainen.

Mukaan pääsee ilmoittautumalla (kurssin n:o 410215). Kevätlinturetkien kurssimaksu on 38 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!

Pöllöretket tarjoavat elämyksiä

Pimeässä metsässä on tunnelmaa. Tunnelma tihenee entisestään, jos kevään aistinut pöllö innostuu huhuilemaan. Alkukevään pöllö-öissä on todellista taikaa.

Maaliskuun puoliväli on parasta pöllöretkiaikaa. Tänä vuonna pöllöjä on ollut äänessä varsin niukasti. Hyvänä yönä voi kuitenkin kuulla useita eri pöllöjä. Toisaalta pöllöt voivat olla hiljaa hyvälläkin kelillä, joten pöllöretket ovat yllätyksiä täynnä. Hyvät eväät varmistavat onnistuneen yöretken.

Viirupöllö. Kuva: P. Peltoniemi.

Suupohjan lintutieteellinen yhdistys järjestää kaikille avoimen pöllöretken lauantaina 14.03.2015 klo 19.00 alkaen, paluu noin klo 22. Lähtö on Kauhajoen Citymarketin parkkipaikalta (os. Savikyläntie 15). Retkellä on säävaraus.

Mukaan nuotiolle sopivat eväät ja lämmintä vaatetta, sillä pöllöjä kuulostellessa voi tulla kylmä. Lisätietoja löytyy yhdistyksen sivuilta. - Tervetuloa pöllöjä kuuntelemaan!

Mistä Etelä-Pohjanmaalla tuulee?

Etelä-Pohjanmaan maakuntaa kaavoitetaan parhaillaan tuulivoimatuotannon alueiden osalta [1]. Kaavaselostuksen mukaan tarkoituksena on osoittaa parhaiten tuulivoiman hyödyntämiseen soveltuvat alueet. Maakuntakaava ohjaa siten suurten, vaikutuksiltaan merkittävien tuulivoima-alueiden sijoittumista Etelä-Pohjanmaalla. [2]

Kurikka Loukajanvuorelta luoteeseen. Kuva: P. Peltoniemi.

Yhtenä Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnitteluperiaatteena on ollut 1 km:n etäisyys vakituisesta ja loma-asutuksesta [3].

Käytännössä suuria tuulivoimaloita ja suuria tuulivoima-alueita ollaan siis tuomassa aivan asutuksen kupeeseen. Näin yhtä aikaa kun meluongelmista kärsitään eri puolilla Suomea ja omassa maakunnassakin - jo yksittäisten tuulivoimaloiden aiheuttamana [4].

Eteläpohjalaismaisemaa Ilmajoen Santavuorelta. Kuva: P. Peltoniemi.

Ilmajoen Mansikkavuorella sijaitsee kaksi pieneksi luokiteltavaa voimalaa: ne ovat korkeudeltaan noin 111 m ja teholtaan 1,5 MW. Kolmostietä Vaasaan ajaessa voimalat näyttävät tosin kaikkea muuta kuin pieniltä. Niitä ei voi olla huomaamatta.

Kortesjärvellä kolmen kylän keskelle rakennetun voimalan teho on 2,5 MW ja korkeus noin 185 m. Kauhajoen Sysimäen ja Teuvan Pettumäen voimalat ovat samantehoisia ja molemmat kokonaiskorkeudeltaan noin 150 m.

Kaikki nämä voimalat aiheuttavat ympäröivälle asutukselle haittoja, erityisesti melua [4, 5]. Myös Teuvan Pettumäen voimalan äänet kantautuvat sopivalla - sopimattomalla - tuulella jopa 9 kilometrin päähän.

Millainen tilanne tulee olemaan, jos kokonaisten voimala-alueiden rakentaminen sallitaan asutuksen viereen? Miten asutus sopii yhteen voimaloiden, teiden, kokoonpanoalueiden, sähkönsiirtolinjojen ja sähköasemien kanssa? Entä maansiirtotöiden, rakentamisen, työmaaliikenteen, melun, välkkeen ja varjostuksen kanssa?

Ilmajoen Mansikkavuori 3-tieltä. Kuva: P. Peltoniemi.

Saksassa Baijerin osavaltiossa tuli 21.12.2014 voimaan laki, joka määrää tuulivoimaloiden vähimmäisetäisyydestä asutukseen. Se on minimissään 10 kertaa voimalan kokonaiskorkeus, 200 m korkealle voimalalle siis 2 km. Osavaltion pääministeri haluaa suojella asukkaiden lisäksi myös osavaltion luontoa. [6]

Onko Etelä-Pohjanmaan tarkoitus ajaa asukkaansa muualle? Vai löytyykö täältä rohkeutta ja ymmärrystä suojella maakunnan asukkaita ja eteläpohjalaista luontoa - sehän olisi maakunnan oma etu? - P. P.


Päivitys 16.02.2015: 
Etelä-Pohjanmaan maakuntahallituksen enemmistö ei asettunut 2 km:n suojaetäisyyden kannalle kokouksessaan 16.02.2015 [ks. 7]. Maakunnan asukkaiden on siten itse taisteltava oikeudesta terveelliseen ja turvalliseen elinympäristöön. Kannattaa aloittaa kysymällä omalta kunnan-/kaupunginvaltuutetulta, mitä mieltä hän on tuulivoiman rakentamisesta liian lähelle asutusta.


Viitteet

[1] Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava: Vaihekaava I - Tuulivoima, kaavaehdotus (kartta). Etelä-Pohjanmaan liitto. Saatavilla: http://www.epliitto.fi/upload/files/Kaavaehdotus_kartta_tuulivoima.pdf
[2] Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava: Vaihekaava I - Tuulivoima, kaavaselostus. Ehdotus 17.11.2014. Etelä-Pohjanmaan liitto. Saatavilla: http://www.epliitto.fi/upload/files/Ehdotusvaiheen_kaavaselostus_17112014.pdf
[3] Saartenoja (2014). Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava. Vaihemaakuntakaava I - tuulivoima. Kaavaehdotus. Etelä-Pohjanmaan liitto. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Ehdotus_esittely_joulukuu-14.pdf
[4] Kahari (2015). Tuulivoimaloiden melu voi ajaa asukkaat taloistaan - kuokkavieras valtasi talon. Ilkka 2-3. 05.02.2015. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/12844832/Ilkka%20050215%202_3.pdf
[5] Friends against wind: Setback distance between wind turbines and dwellings: the new 10H rule protects residents in Bavaria. 28.12.2014. Saatavilla: http://en.friends-against-wind.org/realities/10h-regel
[6] Höri (2015). Möyrästys täyttää päivän ja yön. Pietarsaaren Sanomat 30.01.2015. Saatavilla: https://docs.google.com/file/d/0B7m3Fkat98j2SVVpelFtVnk2b0E/edit?pli=1
[7] Muutoksia maakuntakaavaehdotuksen tuulivoima-alueisiin. Tiedote 16.02.2015 järjestetystä maakuntahallituksen kokouksesta. Etelä-Pohjanmaan liitto. Saatavilla: http://www.epliitto.fi/?page=tiedotteet&id=271

Päivitetty (lisätty linkkejä sekä voimaloita koskevia tietoja) 23.02.2015.