Valkeus minun tielläni

Joulunajan pian päättyessä päällimmäisenä mielessä on kaksi kohtaa. Ensimmäinen on jouluevankeliumista [1].

Enkelin ilmestyessä paimenille hän sanoi: "Älkää peljätkö" [1]. Miten tärkeitä nuo sanat ovatkaan yhä ja juuri nyt, yli 2000 vuotta myöhemmin!

Viimeistä kahta vuotta voi kuvata hyvin sanalla "pelko", vaikka kaikki eivät olekaan pelänneet.

Luultavasti suurin osa niistä, joiden käytös on näyttänyt päälle päin pelokkaalta, ei ole sitä silti itse peloksi tunnistanut. Ehkä se on ollut ensin epäuskoa, sitten kasvavaa paniikkia ja toiminnaksi purkautuessaan "yhteiseen päämäärään" pyrkimistä.

Mutta kuka on määritellyt, mikä on "yhteinen päämäärä"?

Ovatko siihen pyrkivät pysähtyneet miettimään, kuka heidän tavoitteensa on oikein asettanut?

Nyt, kun tuo päämäärä näyttää karkaavan yhä kauemmaksi, pelottelu käy yhä näkyvämmäksi - ja todelliseen tilanteeseen havahtuminen aina vain kivuliaammaksi.

Jos kaikkien mielessä olisi ollut alusta asti kirkkaana enkelin sanat "älkää pelätkö", nämä vuodet olisivat olleet hiukan helpommat.

Usko on silti ollut koetuksella kuluneina kuukausina kerran jos toisenkin.

Mistä löytää voimaa, kun epätoivo on käynyt suureksi? Itsestä sitä ei ole voinut aiemmin, eikä tällaisessakaan tilanteessa riittää.

Joka kerta epätoivon noustessa lähes ylitsepääsemättömäksi on eteen edellen tuotu, tuomalla tuotu, sana, yksi kohta sieltä, toinen täältä. Kaukaakin nuoruudesta, koulukaverin kirjoittamana muistolauseena tai lappuna Raamatun välissä. Ajatuksina, joihin ei tiennyt palaavansa, joille ei tiennyt vielä tulevan totista käyttöä. Tai alleviivauksina, jotka ovat löytyneet hyvän ystävän lähettämistä päivän sanoista - kielellä ei ole ollut väliä, sama kohta on löytynyt molempien Raamatuista.

Toinen mielessä oleva kohta viittaakin suoraan Raamattuun, Psalmeihin. Se kuuluu: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni" [2].

Mitä ratkaisuja tehdä näissä tilanteissa? Mihin suuntaan edetä?

Muut neuvot eivät ole tarpeen - "sinun sanasi on minun jalkaini lamppu". Sieltä, Sanasta, on löytynyt ja löytyy valo askelille ja päätösten tekemiselle, askel kerrallaan. Yksi askel kerrallaan.

Jakeen jatko onkin lupaus: "ja valkeus minun tielläni". Sana valaisee tien, se näyttää, mihin suuntaan edetä. Muuta ei tarvita, ei edes omaa yrittämistä, vain uskollisuutta sille, mitä on sanottu, luottamusta siihen, mitä on jo sanottu.

Älkää pelätkö, Sana valaisee tien. - P. P.

Viitteet

[1] Raamattu (1933/38). Luukas 2. Saatavilla: https://raamattu.fi/raamattu/KR38/LUK.2/Luukas-2

[2] Raamattu (1933/38). Psalmit 119: 105. Saatavilla: https://raamattu.fi/raamattu/KR38/PSA.119/Psalmit-119

Älkää pelätkö

Joulutunnelma ei löytynyt tänä vuonna kirkosta. Vesisateessa ja Santavuoren voimaloiden pyöriessä infraäänen pommittama kirkko olisi tuntunut pahalta, pyhäinhäväistykseltä.

Joulumieli tuli lasten riemusta, se tuli tuoksuista ja perinteistä, joululauluista, ja alkoi aattoillasta.

Lammaslauma Niemenkylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Varsinainen joulun sanoma aukesi kuitenkin vasta joulun jälkeen levon, yhdessäolon ja kiireettömyyden myötä. Se kirkastui jouluevankeliumin tutuista säkeistä, niistä jotka joka vuosi on luettu.

Se tiivistyi kahteen sanaan: - Älkää pelätkö.

Yö. Kuva: P. Peltoniemi.

Jo kouluaikoina muistan lukeneeni joulujuhlassa, puolipimeässä juhlasalissa:

"Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

Mutta enkeli sanoi heille:

'Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.

Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.'"

Meni siinä silloin pimeässä paimenet, yö, keto ja lampaat sekaisin, mutta sitä kukaan tuskin huomasi, kun kaikki tuli kuitenkin sanottua.

Itse joulukuvaelmaa ei ilosanoman lukija pystynyt peilin kautta selkänsä takana seuraamaan. Ehkä tapahtumat ja tekstinluku osuivat kuitenkin kohdilleen. Evankeliumi loppui sanoihin:

"Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu."

Mutta "älkää pelätkö".

Paimenet pelästyivät enkeliä yön pimeydessä, mutta enkeli oli päättänyt ilmestyä juuri heille kedolla oleville - ja eläimille. Enkelillä oli kaksi asiaa: ilosanoma ja kehotus olla pelkäämättä.

Niitty Myllykylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

"Älkää pelätkö" on tänä vuonna kehotus infraääniyön pimeydessä - edes siellä ei tarvitse pelätä. Tämä on kyllä pimeääkin pimeämpää, mutta enkeli on jo ilmestynyt - miten monet ovatkaan saman pyynnön lähettäneet eteenpäin - ja kuljemme kohti valoa.

Älkää pelätkö, ilosanoma on tarkoitettu juuri meille. - P. P.

Metsäkirkko - Joulurauhan julistaminen metsän eläimille

Aatonaattona 23.12.2016 klo 19.00 

Partakankaalla Kurikan Polvenkylässä

Ohjelma:

Kutsusoitto - Aatos Ilomäki

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet

Hartaus - rovasti Raimo Mäki

Yhteislaulu - virsi 21 Enkeli taivaan

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Puhe ja joulurauhan julistus metsän eläimille - pj Jarmo Latvala
Yhteislaulu - virsi 30 Maa on niin kaunis

Joulurauhaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Linja-autokuljetus (ei maksua) Kurikan torilta klo 18.15.
Tienvarsitulet Piirrontieltä. 

Tervetuloa!

Enkeleitä, pian

Koko vuoden olemme rukoilleet enkeleitä. Tämän huolen, tämän epätodellisuuden, tämän käsittämättömyyden keskellä.

Lähetä meille enkeleitä

koko taivaan täydeltä

Olemme muistaneet kaikkia eläimiä ja lintuja, kaikkia ötököitä ja perhosia, kaikkia, jotka ovat tuottaneet meille iloa näiden vuosien aikana ja joista nyt kannamme huolta. Joka ilta, jokaikinen ilta.

Varjele lintulaudan lintuja 

ja oravia

ja liito-oravia

varjele metsän lintuja

ja metsän eläimiä

Kaksi vuotta sitten kirjoitin joululaulusta "Taivas sylissäni", "Himlen i min famn". Kaksi vuotta sitten laulu soi tauotta mielessäni. Päällimmäiseksi siitä nousee yhä enkeli.

Laulu on äidin kehtolaulu pienokaiselleen. Se on hänen ajatuksiaan, kysymyksiään ja pelkojaan lapsensa tulevaisuutta koskien. Miten tuttuja tunteita nuo ovatkaan tänä vuonna olleet! Kun pelot ovat alkaneet käydä toteen, kun tulevaisuus kotiseudulla on käynyt vähän kerrallaan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi.

Varjele ihmisiä

varjele meitä

Mutta laulu on myös lohduttava. Se kertoo myös enkeleistä, lapsuuden suojelusenkeleistä. Niistäkö, joita olemme joka ilta tänne pyytäneet?

Lähetä enkeleitä

koko taivaan täydeltä

pian

Kulkevatko enkelit jo mukanamme? Vai tulevatko ne niin, että kukaan ei voi olla sitä huomaamatta? Koko taivaan täydeltä?

Tänään lapseni soittaa laulun enkeleistä. Niistä joista kaksi vuotta sitten kirjoitin ja lauloin. Niistä, joita olemme koko vuoden rukoilleet.

Lähetä enkeleitä

koko taivaan täydeltä

pian
pian!

© P. Peltoniemi.

Matkalla jouluun

Tänä vuonna joulu koitti lumettoman pimeän syksyn päätteeksi. Joulunajan tapahtumat tarjosivat kiireen keskellä tilaisuuden suunnata kirkkoon, pysähtyä ja istahtaa hetkeksi.

Vesisateesta huolimatta siitä muodostui matka jouluun.

Kurikan kirkko tapuleineen ja hautausmaata kiertävine kivimuureineen on merkitty vuonna 1993 valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon [1]. Nykyään se löytyy Museoviraston rakennusperintörekisteristä [2].

Kurikan kirkko ja tapuli. Kuva: P. Peltoniemi.

Kurikan seurakunta sai ensimmäisen kirkkonsa vuonna 1672. Nykyinen kivikirkko, tai tarkemmin sanottuna rapattu tiilikirkko, on rakennettu vuosina 1845-1847. Sen puinen kellotapuli on tehty aiemmin, jo vuonna 1794. Kirkon on rakentanut Erkki Kuorikoski ja tapulin piirtänyt jalasjärveläinen Salomon Köhlström eli Köykkä. [2, 3, 4] Tapulin kahdesta kellosta suurempi on vuodelta 1696 ja pienempi vuodelta 1704 [5].

Ristikirkon keskellä kohoaa kupoli. Sen yläpuolella on kahdeksankulmainen attikakerros, jota käytetään roomalaisessa ja klassisessa arkkitehtuurissa, ja kupolin laella lanterniini eli pikkutorni [4]. Sitä korjattiin neljä vuotta sitten tehdyn remontin yhteydessä [6].

Muodoltaan kirkko on muuten tasavartinen ja sisäviisteinen [2]. Sisälle pääsee länsipäädyn pääovesta tai pohjois-eteläsuunnan sivuovista.

Kurikan kirkko sisältä. Kuva: P. Peltoniemi.

Penkissä istuessa katse nousee ennen pitkää ylös ja kiinnittyy keskiosan kupolissa olevaan tekstiin:

"KEISARI NICOLAI 1SEN AIKANA ON TÄMÄ HERRAN HUONES RAKETTU W:1847. ERIK KUORIKOSKELTA."

Keisarin nimi kuulostaa venäläiseltä, mutta mitä se tekee kirkkoon kirjoitettuna?

Nikolai I oli Suomen suurruhtinas vuosina 1825-1855. Hän tuli keisariksi veljensä kieltäydyttyä kruunusta, eikä ollut saanut keisarin kasvatusta, vaan hänen koulutuksensa oli lähinnä sotilaallinen ja hallitustapansa itsevaltainen. Hallituskauden sisäpolitiikan merkittävin saavutus oli lakien kokoaminen ja yhdistäminen, mutta varsinaisia uudistuksia ei epäjärjestyksen pelossa tehty. Suurin yhteiskunnallinen ongelma - maaorjuus - tiedostettiin, mutta siihenkään ei uskallettu puuttua. [7]

Suomessa suurruhtinasta pidettiin melko suopeana hallitsijana, jonka kaudella Suomi sai hiljalleen kasvaa ja kehittyä. Suurruhtinas perusti Jyväskylän kaupungin vuonna 1837. Vaasan kaupungin virallinen nimi jopa oli Nikolaistad vuosina 1855-1917. [7]

Kurikan seurakunta oli saanut siis ensimmäisen kirkkonsa 175 vuotta aiemmin [3]. Se oli huonossa kunnossa ja jäänyt pieneksi [5]. Kiitokseksi vai suurruhtinaan tai epäjärjestyksen pelossako keisarin nimi kirjoitettiin uuden kirkon kupoliin?

Kurikan kirkon kupoli. Kuva: P. Peltoniemi.

Onko nykyisen kirkon rakentamisen jälkeen vajaassa 170 vuodessa paljoakaan muuttunut? Esivallan pelossako tämän päivän kirkko vaikenee suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista? Tuleeko esivallalle olla kuuliainen, vaikka se tarkoittaisi ihmisten ja luontoarvojen polkemista?

Ainakin Martti Luther otti kiivaasti kantaa oikeina pitämiensä asioiden puolesta - eikö kirkkomme ole syntynyt juuri tälle luterilaisuudelle?

Omassa koti-Suomessammekin elää lähimmäisiä, joita tulisi rakastaa kuten itseä ja myös suomalaista luontoa tulisi viljellä ja varjella. Näiden puolesta kirkon tulisi nyt puhua ja näitä puolustaa - mikäli näillä kehotuksilla on sille mitään todellista painoarvoa.

170 vuotta on kovin lyhyt aika. Sen aikana on ehditty käydä kaksi maailmansotaakin.

Rauha, lähimmäisen rakastaminen ja luonnon varjeleminen on taas uhattuna - nyt uhka tulee yhteiskunnan sisältä päin valtaa pitävien huonojen päätösten seurauksena.

Onko tämä viimeinen rauhan joulu Kurikan kirkolle? Millaisissa tunnelmissa joulu koittaa vuoden kuluttua, jos voimalat jo meluavat ja tuottavat terveyshaittoja Santavuorella Ilmajoen ja Kurikan asukkaille ja luonnolle?

Rauha on jo mennyttä monessa paikassa, ihan lähelläkin Ilmajoen Mansikkavuoren ympäristössä. Näitäkin lähimmäisiä kirkon kuuluisi rakastaa ja näidenkin alueiden luontoa suojella. Vasta sitten kirkko voi aidosti julistaa ilosanomaa ja toivottaa rauhaa, kaikelle kansalle, ja sytyttää joulun valon pimeään.

Tämän vuoden matkasta kirkkoon tuli toisenlainen matka jouluun. - P. P.


Viitteet

[1] Museovirasto (1993/2006). Kurikka. Kurikan kirkko ja tapuli. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Saatavilla: http://www.nba.fi/rky1993/kohde1505.htm
[2] Kulttuuriympäristö rekisteriportaali (2015). Kurikan kirkko ja kellotapuli. Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Saatavilla: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=rapea&taulu=T_KOHDE&tunnus=200806
[3] Kurikan seurakunta (2015). Kirkot. Saatavilla: http://www.kurikanseurakunta.fi/66-kirkot  
[4] Wikipedia (2015). Kurikan kirkko. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurikan_kirkko
[5] Lehtineva, T. (2014). Kirkkoa kurkkaamassa. Kurikka-lehti 14.08.2014. Saatavilla: http://www.kurikka-lehti.fi/etusivu/397092.html
[6] Yle (2012). Kurikan kirkko uusiutuu joulukuuksi. 07.06.2012. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/kurikan_kirkko_uusiutuu_joulukuuksi/5386128
[7] Wikipedia (2015). Nikolai I. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_I

Päivitetty 06.01.2016.

Joulutulet syttyvät

Joulun rauhaa ja hiljaisuutta

kaikille
jotka uskovat hyvän tekemiseen

ja käyttävät aikaansa ja voimiaan

luonnon rauhan ja hiljaisuuden,

turvallisen ja terveellisen elinympäristön puolesta

Joulurukous

Tuo rauha, tyynnytä tuuli
karkota koteihin tunkeutuneet

Anna ymmärrystä

tuo valoa pimeyteen

Vala rohkeutta:

oikeus voittaa, sitä puolustat

joulun valoa pimeyteen

Rauhallista Joulua Käräjävuorelta

Metsäkirkko - Joulurauhan julistaminen metsän eläimille

Aatonaattona 23.12.2015 klo 19.00 

Koivistonkylän metsästysmajan pihapiirissä

Ohjelma:

Kutsusoitto - Aatos Ilomäki

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet

Hartaus - Kari Pentikäinen

Yhteislaulu - virsi 21 Enkeli taivaan
Juhlapuhe - Lasse Mukkala
Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Joulurauhan julistus - Juha Kotiranta
Yhteislaulu - virsi 30 Maa on niin kaunis

 Joulurauhaa. Kuva: K. P.

Linja-autokuljetus (ei maksua) Kurikan torilta klo 18.20.
Kynttiläohjaus 3-tieltä. 

Metsästysmaja on Kurikan keskustasta 14 km Paulaharjun-/Jurvantietä Jurvan suuntaan.

Tervetuloa!

Järj. Kurikan Riistanhoitoyhdistys, Kurikan Metsästysseura, 

Koivistonkylän Metsästysseura, Polven Metsästysseura

Rauhallista Joulua

Joulun rauhaa ja hiljaisuutta

erityisesti kaikille niille,

jotka uskovat hyvän tekemiseen

ja käyttävät kyselemättä

aikaansa ja voimiaan

luonnon rauhan ja hiljaisuuden keitaiden,

turvallisen ja terveellisen elinympäristön säilymisen puolesta

Tulkaa rauhalliseen paikkaan

ja levähtäkää vähän

Hyvä lopulta voittaa

Rauhallista Joulua Käräjävuorelta
Kurikan, Etelä-Pohjanmaan ja koko Suomen
vuorille, mäille ja vaaroille!

Metsäkirkko - joulurauhan julistaminen metsän eläimille

Aatonaattona 23.12.2014 klo 19.00 

Koivistonkylän metsästysmajan pihapiirissä

Ohjelma:

Tervehdyssanat - Juha Lähdesmäki

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet

Hartaus - Heikki Sariola

Yhteislaulu - virsi 21 Enkeli taivaan
Joulurauhan julistus - Matti Viitala
Yhteislaulu - virsi 30 Maa on niin kaunis

Joulurauhaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Linja-autokuljetus (ei maksua) Kurikan torilta klo 18.20.  

Metsästysmaja on Kurikan keskustasta 14 km Paulaharjun-/Jurvantietä Jurvan suuntaan.

Tervetuloa!

Järj. Kurikan Riistanhoitoyhdistys, Polven Metsästysseura,

Koivistonkylän Metsästysseura, Kurikan Metsästysseura