Patikkaretki Käräjävuorelle

Luontokerho tekee patikkaretken Käräjävuorelle ja paistaa makkaraa laavulla perjantai-iltana 20.11.2015.

Kokoontuminen Myllykylän kylätalolle (os. Myllykyläntie 204, Kurikka) klo 17.15, josta lähtö klo 17.30. Patikoidaan yhteensä noin 5 km kylätietä ja polkua sekä pieni osuus maastoa pitkin.

Retki on tarkoitettu luontokerholaisille perheineen sekä muille mukaan kutsutuille. Varusteina patikointiin sopivat tukevat kengät, säänmukainen vaatetus, otsalamppu ja reppuun omat eväät ja makkarat.

Tervetuloa iltaretkelle!
.

Iltarasteilta Käräjävuoren laavulle

Käräjävuoren maastossa juostaan ja suunnistetaan taas iltarasteja etsien tiistaina 22.07.2014 klo 17-19. Luvassa on hyvä maasto, aurinkoa ja oivallista säätä.

 Käräjävuoren maastoa lintuperspektiivistä. Kuva: Aarno Isomäki.

Iltarastien jälkeen on hyvä suunnata askel Käräjävuoren laavulle. Luontokerho on sytyttänyt laavulle tulen. Makkaranpaistajien kannattaa varata mukaan omat eväät ja vaikka pari polttopuutakin.

Tarjolla on luonnon rauhaa ja virkistystä. Tervetuloa vaihtamaan ajatuksia luonnon näkökulmasta!

Keväinen pyöräretki Käräjävuorelle

Alunperin toukokuun alkupäiviin kaavailtu pyöräretki siirtyi viikolla eteenpäin. Kolean kelin vuoksi se ei kuitenkaan haitannut ja viikkoa myöhemmin olikin otollinen retkisää.

Retki alkoi pyöräilyllä Käräjävuorentietä pitkin. Autossa istuessa ei juuri havaitse, miten maasto nousee. Pyörällä ajaessa sitä ei voi välttyä huomaamasta - hiki nousee pintaan, varsinkin jos varustusta on liikaa.

Kivikehä nuotiopaikkana.

Lähemmäs päästessä tie muuttuu vaikeakulkuisemmaksi. Peltotien jälkeen vuorelle johtava tie on kivistä ja vuoren juurella matkaa olikin parasta jatkaa jalkaisin. Se oli hyvä, sillä hitaammin kulkiessa tuli katsottua tarkemmin ympärilleen.

Keskellä vuorelle nousevaa polkua oli valkoinen kohta. - Luntako, oli ensimmäinen ajatus, mutta ei sentään. Kiveä se oli, mutta mitä? Graniittia vai breksiaa? Kunpa tietäisi, marmorikin siitä tuli mieleen. Kaunista joka tapauksessa: luonnon taideteos kulkijaa ilahduttamassa.

Laavulla ensimmäinen tehtävä oli saada tuli syttymään. Ei kovin helppo homma, sillä polttopuita ei Käräjälaavulla ole ja lähistön kepit ja risut olivat märkiä. Ilman kosteuskin oli melkoinen.

Jonkinlainen pieni nuotion tapainen onnistuttiin kuitenkin tekemään, niin että päästiin retkitunnelmiin ja eväiden syömiseen nuotiolla. Sehän se monen retken kohokohta on.

Nuotiopaikkoja vuoren laella on isommallekin porukalle - jos vain tuo polttopuut tullessaan. Tarjolla on katettuja istumapaikkoja laavulla, perinteinen kelo nuotion ääressä ja historian havinaa kivikehällä tulta pitäessä. Ehkä siinä voi tuntea olevansa osa sukupolvien ketjuakin.

Käräjävuoren etelärinteen maasto ei ole enää avokalliota, vaan kasvaa harvakseltaan nuoria mäntyjä, mutta viettää melko nopeasti alaspäin.

Järkäleet Käräjävuorella.

Rinteen kivet ovat melkoisia järkäleitä. Tuntuu, että ihmisvoimin niitä ei ole voitu siirrellä, ja kiviä on paljon! Sadan vuoden aikana vuoresta on kuitenkin ehditty louhia ja räjäyttää kallioperää laajalti, museoviraston mukaan muualtakin kuin vuoren pohjoisrinteelle johtavan tien varrelta [1].

Teräväsärmäisiä lohkareita maastossa on yhä melkoisesti. Ajan patina on kuitenkin tuonut niihin näyttävyyttä ja nyt ne istuvat maisemaan. Mitähän kaikkea ne tietäisivät kertoa, kun osaisi kuunnella tai tulkita näkemäänsä?

Tie Käräjävuorelle.

Evästauon jälkeen sää kääntyi vihmovaksi sateeksi, mutta oli selkeästi lämpimämpi kuin alempana maastossa. Vuorelle nousevan tien varren koivutkin olivat jo hiirenkorvalla. Seuraavalla kerralla vuorelle tultaessa olisi varmasti jo kesä, mutta sitä ennen luvassa oli monta kevätretkeä Käräjävuoren ympäristössä. - P. P.


Viite

[1] Museovirasto. Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali (2011). http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=301500005

Nousu Käräjävuorelle

Maaliskuun puolivälin iltapäivä oli jo pitkällä, kun päätimme suunnata Käräjävuorelle. Talvella ei juuri lunta ollut - moni patikkaretki on tehty talven mittaan paljon keväisemmässä maisemassa - mutta nyt maata kuorrutti valkoinen kerros.

Käräjävuorelle vievän metsätien varressa oli auto parkissa. Vuoren suuntaan johti joukko kengänjälkiä ja yhdet koirankin jäljet. Emme olleet yksin, mutta luonnon rauha oli silti lähes rikkomaton.

Vuorelle noustessa kuusten ja mäntyjen seassa pilkotti hauskoja aukkoja: kuin pieniä järviä vuoren laella ja teki mieli mennä kokeilemaan, oliko lumen alla jäätä - ja ennen kaikkea kestäisikö se. Vähälumisen talven jälkeen pienikin määrä lunta ja jäätä oli näköjään tervetullutta vaihtelua.

Lumisten aukkojen rinnalla puiden juurella oli jäkälän peittämiä alueita kuin kumpuilevia pienoismetsiä. Ne virkistivät kummasti mieltä, pelkällä olemassaolollaan.

Lähellä vuoren lakea polun poikki meni kiireiset oravanjäljet. Ei yhdet, vaan ainakin kahdet tai kolmet - tai ehkä yksi ja sama orava oli kulkenut reittiä useamman kerran ja kurkisteli nyt jossain lähipuussa.

Käräjälaavu vuoren laella.

Vuoren laelle päästessä aurinko painui mailleen. Edelliset patikojat kokoilivat laavulla kamppeitaan ja alkoivat laskeutua alaspäin. Lyhyiden tervehdysten jälkeen he katosivat puiden taakse.

Oli meidän vuoromme istuskella ja katsella.  Ilmassa oli selvästi kevättä. Seuraavalla kerralla tulisimme eväiden kera. - P. P.

Käräjävuoren laavulla

Käräjävuoren päällä sijaitsee Käräjälaavu. Se rakennettiin vuonna 2002 osana Myllykylän maa- ja kotitalousseuran aiempaa hanketta. Hanke kohdistui pääosin kylätalon remontointiin, mutta myös luontopolun kunnostamiseen ja laavun rakentamiseen kaikkien yhteiseksi virkistyspaikaksi.

Käräjälaavu Käräjävuorella.

Kunnostettu reitti vuorelle kulki suoraviivaisesti ajouraa pitkin ja kiersi vuoren itä-koillispuolitse ylemmäksi. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin ei oikein voi enää puhua luontopolusta. Reitti löytyy kyllä, mutta se on erityisesti alkupäästään vesoittunut ja kasvaa reidenkorkuista pajua.

Lähempänä vuorta ajoura nousee ylemmäksi ja on kuivempi. Käräjävuori kohoaa kulkusuunnassa vasemmalla ja jos tykkää kulkea suoraan, voi tätäkin kautta yhä nousta vuorelle.

Lapsille ja aikuisillekin mielenkiintoisempaa on kuitenkin patikoida Käräjälaavulle vuoren pohjoispään kautta. Autolla pääsee Käräjävuorentieltä vielä palan matkaa peltotietä pitkin, mutta sitten menopeli kannattaa jättää parkkiin ja suunnata saappaat vuorelle. Maasto on tosin kuivaa, joten kevyemmilläkin kengillä pärjää.

Luonnosta virkistystä hakevat ovat löytäneet Käräjälaavun hyvin. Tien pielessä on usein parkissa auto jos toinenkin ja moni käy vuorella myös pyöräillen. Joku kertoi yöpyneensäkin laavulla - kivenheiton päässä Kurikan keskustasta, keskellä luonnon rauhaa. - P. P.

Päivitetty (linkkejä) 05.06.2015.