Missä, missä kotkat on?

Tuulivoimalat tappavat petolintuja joka puolella etelästä pohjoiseen, Etelä-Afrikasta USA:han. Niin turhaa ja niin surullista! Kuten Stormy sanoi:

"Hyvä ystäväni Elmer kirjoitti siitä niin surullisen laulun. Täällä Afrikassa rakastamani korppikotkat murskaantuvat voimaloihin ja joka kerta, kun meidät kutsutaan keräämään rengastettua lintua, sydämeni parkuu."

Laulun on äänittänyt The Kingston Trio sekä Peter Paul & Mary "Missä, missä kukat on?" -laulun sävelellä.

Wind turbines kill birds of prey everywhere, from south to north, from South Africa to the USA. It's so unnecessary and so sad! Like Stormy said:

"My good friend Elmer wrote such a sad song about that. Here in Africa it is my beloved vultures that get minced and every time we are called to collect a tagged one I cry my heart out."

To the tune of "Where Have All The Flowers Gone?" recorded by The Kingston Trio and Peter Paul & Mary.


Viite / Where Have All The Eagles Gone? - Reference

M4GW (2015). Where Have All The Eagles Gone? Video. YouTube. Saatavilla / Available: https://www.youtube.com/watch?v=j2biK1hdKHo

Kevätretki Söderfjärdeniin

Söderfjärden sijaitsee Pohjanmaalla, noin 10 kilometriä Vaasasta etelään [1]. Ensimmäisen kerran kävin siellä opiskeluaikoina, vuosia sitten. Mieleen jäi paikan erikoinen luonne: suuri, pyöreä peltoaukea [2]. 

Söderfjärden is located in Ostrobothia, western Finland, about 10 kilometers south of the town of Vaasa [3]. It is a large circular plain which I remember having visited for the first time years ago.

Laulujoutsenia. Kuva: P. Peltoniemi. (Click to enlarge.)

Kyse on meteoriitin törmäyskraatterista. Puolet siitä on Vaasaan kuuluvan Sundomin puolella ja puolet Mustasaaren kunnassa, Sulvan ja Munsmon kylissä. Pieni alue lounaassa kuuluu Maalahden kuntaan. [1, 4]

Törmäyskraatteri syntyi noin 520 miljoonaa vuotta sitten. Sen syvyys oli alunperin noin 300 metriä, mutta se on täyttynyt kambrikautisilla hiekkakivillä. Näkyvillä on pyöreän muodon lisäksi vain metsän peitossa oleva ulkoreuna. [1, 4]

The plain is an impact crater of a meteorite, formed about 520 million years ago. Its maximum depth is 300 meters, but nowadays it is filled with Cambrian sandstones. Only the outer rim of the crater with forest is visible. [3]

Söderfjärdeniä ei pidetä suotta Suomen kauneimpana ja yhtenä maailman parhaiten säilyneistä meteoriittikraattereista [1]. 1920-luvulla kuivatettu Söderfjärden on ainoa Suomen tunnetuista törmäyskraattereista, joka ei ole veden peitossa - järvi tai merenlahti, kuten esimerkiksi Lappajärvi. [4]

Söderfjärdenin maisemaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Kraatteri on viljava, yhteensä 2.300 hehtaaria käsittävä aukea peltolohkoineen, jonka halkaisija on enimmillään noin 6,6 kilometriä. [4]

Söderfjärden is the most beautiful impact crater in Finland and unique even among other impact structures in the world. It was a wetland but drained in the early 1920s. The other known impact craters in Finland are at least partially below sea level. [3, 4]

The diameter of the crater is 6.6 kilometers. It covers an area of about 2,300 hectares and is currently cultivated. [4]

Kevään peltolintuja. Kuva: P. Peltoniemi.

Söderfjärden on myös valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Syksyisin se on Suomessa tärkein levähdyspaikka yli 10.000 kurjelle niiden muuttomatkalla. [4] Myös hanhet, joutsenet ja monet muut peltolinnut ruokailevat siellä muuttomatkoillaan ennen pesimäseuduille siirtymistä.

Valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen statuksesta ja lintujen levähdys- ja ruokailupaikasta huolimatta Söderfjärdenin etelärinteen päälle on rakennettu Merventon 184 metriä korkea, 3,6 MW:n tuulivoimala vuonna 2012. Lähiasukkaat ovat kärsineet sen melusta alusta lähtien. Voimala aiheuttaa yhä harmaita hiuksia ympäristölle ja Vaasan kaupungille. [5, 6]

Söderfjärden is also a nationally valued landscape area. In the autumn it is the most important resting place in Finland for more than 10,000 cranes on their migration. [4] Geese, swans, and many other farmland birds also eat there on their journeys before moving to their nesting areas.

Despite all this, Mervento's 184-meter-high, 3.6 MW wind turbine was built on Söderfjärden's southern slope in 2012. The neighbours have suffered from its noise from the very beginning. The wind power plant is still causing big problems to the environment and the town of Vaasa. [5, 6] 

Kevätretkellä käänsimme tietoisesti selän voimalalle ja keskityimme lintujen tarkkailuun. Meiltä yritetään viedä kaikki terveydestä ja elämänilosta lähtien. Emme ikinä tule hyväksymään sitä!

Pelloilla ruokaili satoja joutsenia, naurulokkeja ja niiden joukossa hanhia. Iltaa kohti ne lähtivät lentoon, saivat ilmaa siipiensä alle ja suuntasivat laskevan auringon valossa yöpymisalueilleen. Huomenna ne tulisivat takaisin, kunnes jatkaisivat matkaansa pesimäseuduilleen.

Valoon. To the light. Photo: P. Peltoniemi.

On our trip we deliberately turned our back to the wind turbine and focused on bird watching. The wind power plants are trying to take away everything, starting with our health and joy of life. But we are never going to accept it!

There were hundreds of swans and black-headed gulls, and geese among them eating on the fields. Towards the evening they took off, got air under their wings and flew to their sleeping areas to rest there over night. Tomorrow they would return, and later on continue their migration to the nesting areas. - P. P.


Viitteet

[1] Söderfjärden. Sundom.fi. Saatavilla: http://www.sundom.fi/fi/soderfjarden
[2] Söderfjärden. Google Maps. Saatavilla: https://tinyurl.com/y8fkxlap
[4] Wikipedia (2018a). Söderfjärden. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%S6derfj%C3%A4rden
[3] Wikipedia (2018b). Söderfjärden. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/S%C3%B6derfj%C3%A4rden
[5] Tuulivoimala Vaasan Sundomissa. Santavuori, Ilmajoki 29.09.2016. Saatavilla: https://santavuori.blogspot.fi/2016/09/tuulivoimala-vaasan-sundomissa.html
[6] Bergfors, Markus (2018). Vasa stad gör egna bullermätningar av vindmöllan i Sundom. Yle Nyheter. 16.04.2018. Saatavilla:
https://svenska.yle.fi/artikel/2018/04/16/vasa-stad-gor-egna-bullermatningar-av-vindmollan-i-sundom

"Salaperäinen kehrääjä" Kauhajoella

Luontokuvaaja Jukka Liljan

luontoilta
"Salaperäinen kehrääjä"

tiistaina 06.03.2018 klo 19.00

Kauhajoen pääkirjastossa

os. Prännärintie 2

Yleisöllä on tilaisuuteen vapaa pääsy.

Tervetuloa!

Viitteet

Lilja, Jukka (2017). Kehrääjä - siivet pystyssä. Nightjar - Wings Upright. Kurikka: Valmiixi

Luontoillan pdf-esite (vapaasti jaettavissa). 

Kanat kuulevat infraääntä

Kana (Gallus gallus domesticus) on Suomen ja maailman yleisin lintu. Esimerkiksi Suomessa niitä on enemmän kuin ihmisiä. [1]

Kuten muillakin linnuilla, kanan tärkeimmät aistit ovat näkö ja kuulo [2, 3]. Vaikka sillä on pienet korvat, sen kuulo on hyvä ja sen tiedetään kuulevan myös hyvin matalataajuisia ääniä [1, 3]. Tämä todetaan jopa Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton alakouluille tehdyssä tietopaketissa kanasta, samoin kuin Kanatieto.fi-sivuilla [2, 3].

Ihmisen kuuloalueena pidetään yleensä noin 20-20.000 Hz. Ihmisen kannalta tarkasteltuna kuultavien äänien taajuus on siis noin 20-20.000 Hz. [4]

Kanan kannalta tilanne on toinen.

Kana ei kuule niin korkeita ääniä kuin ihminen, mutta sen sijaan sen kuuloalue yltää ihmisen kuuloaluetta matalampiin taajuuksiin [2]. Vajaa neljä vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kana aistii myös infraääntä eli alle 20 Hz:n taajuuksia [5].

Tutkimuksessa laaditun audiogrammin mukaan kanan kuuloalue on 2-9.000 Hz [5].

Audiogrammi on kaavio, jonka vaaka-akselilla ilmoitetaan tutkitut taajuudet hertseinä tai kilohertseinä ja pystyakselilla äänitaso yksiköllä dB HL (decibels Hearing Level) [6]. Yksikkö tarkoittaa siis herkkyyttä äänelle (sensitivity to sound) [7].

Tutkimuksen mukaan 60 desibelin äänenpainetasolla kanan kuuloalue on 9,1-7.200 Hz. Alle 64 Hz:n taajuuksia se aistii ihmistä herkemmin - sen herkkyys infraäänelle ylittää jopa kirjekyyhkyn herkkyyden. [5]

Tutkimustulosten mukaan tutkittaessa matalia taajuuksia kanan kuulokynnyksen löytäminen vaati lisäharjoittelua, mikä antaa viitteitä siitä, että kana saattaa aistia matalia, alle 64 Hz:n taajuuksia eri tavalla kuin korkeampia taajuuksia [5].

Kanat siis aistivat infraääntä tutkitusti ainakin 2 Hz:iin saakka. Ne aistivat sitä herkemmin kuin ihmiset ja jopa herkemmin kuin kirjekyyhkyt.

Mitä tämä tarkoittaa tilanteessa, jossa infraääntä tuottavia suuria teollisia tuulivoimaloita rakennetaan esteettä joka puolelle?

Jos kanat aistivat infräänen korviensa kautta, ne eivät pysty niitä sulkemaan, jos taas joillain muilla tavoin, emme edes aavista millaista kakofoniaa ja äänisaastetta teollisuuslaitosten keskeytymätön infraääni niille merkitsee.

Milloin eläinsuojelujärjestöt heräävät tilanteeseen vai välittävätkö ne kanojen hyvinvoinnista? - P. P.


Viitteet

[1] Kanat ja broilerit (2018). Ruokatieto Yhdistys ry. Saatavilla: https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/maatilalla-kasvatetaan-ruokaa/kotielaimet/kanat-ja-broilerit
[2] Kanan aistit (2018). Kanatieto.fi. Saatavilla: http://www.kanatieto.fi/kana/kanan-aistit
[3] SEY (2012). Tervetuloa kanalaan! Eläinten viikon 2012 tieto- ja tehtäväpaketti kanoista alakouluille. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry. Saatavilla: https://www.sey.fi/images/tervetuloa_kanalaan_-opas_pdf.pdf
[4] Noronen, J. (2015). Infraäänialuetaajuuksien mittaaminen EMFI-kalvolla. Hyvinvointiteknologian koulutusohjelma. Tekniikan ja liikenteen ala. Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/88487/Noronen_Jaakko.pdf?sequence=1
[5] Hill, EM, Koay, G, Heffner, RS & Heffner, HE (2014). Audiogram of the chicken (Gallus gallus domesticus) from 2 Hz to 9 kHz. Julkaistu: J Comp Physiol A Neuroethol Sens Neural Behav Physiol. 2014 Oct; 200(10): 863-70. Saatavilla: doi: 10.1007/s00359-014-0929-8
[6] Wikipedia (2018). Kuulokynnys. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuulokynnys
[7] Schnupp, J., Nelken, E. & King, A. (2018). dB HL - Sensitivity to Sound - Clinical Audiograms. Auditory Neuroscience. Making Sense of Sound. Saatavilla: https://auditoryneuroscience.com/acoustics/clinical_audiograms

Jukka Liljan kirja Kehrääjä - Nightjar

Salaperäisen kehrääjän elämä saa lisää valoa ennen joulua ilmestyvän luontokuvaaja Jukka Liljan kirjan kautta. Kehrääjä - siivet pystyssä. Nightjar perustuu 35 vuoden kokemukseen lintulajista ja noin puoleentoistasataan pesälöytöön eri puolilta Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaata.

Kirja esittelee linnun kuvin ja kertomuksin, jotka sisältävät uutta tietoa lajista. Se myös korjaa linnusta liikkeellä olevia, osin vääriä uskomuksia.

Kehrääjä - siivet pystyssä. Nightjar sisältää 160 sivua ja noin 170 nelivärikuvaa ja on tekstitetty myös englanniksi. Se on parhaillaan ennakkomyynnissä kustantajan kautta.

Klikkaa kuvasta kirjaesittelyyn.

The mysterious life of the nightjar is described in the book of long-time nature photographer Jukka Lilja. Nightjar - Wings Upright is based upon 35 years of experience of this species, and of about 150 nest sightings around the Ostrobothnia region in Finland.

Nightjar - Wings Upright presents the bird by photos and by stories containing completely new information about the species. It also attempts to correct some previous false beliefs about the behaviour of the bird.

The book contains 160 pages and around 170 full-color images with both Finnish and English texts. It will be published before Christmas, and can now be pre-ordered directly from the publisher.


Viite

Lilja, Jukka (2017). Kehrääjä - siivet pystyssä. Nightjar - Wings Upright. Kurikka: Valmiixi. 160 s. ISBN 978-952-5965-48-3 (sid., kovakantinen, koko 295x250 mm, sis. noin 170 nelivärikuvaa // Hardcover, size 295x250 mm, English texts, about 170 photos). Ilmestymispäivä / Date of publication 11/2017.

Käräjävuori, Kurikka in Twitter

"Hello, is it me you're looking for?"

Kuva: P. Peltoniemi.

- Olen viirupöllö, Strix uralensis. Lensin Käräjävuorelle vuonna 2013, kun poikaseni käytiin rengastamassa. Jäin tarkkailemaan lähipuuhun ja taisin lennähtää päin kuvaajan seuruettakin. Jatkan reviirini puolustamista nyt myös Twitterissä.

- Jag är en slaguggla. Vet du, vad man gör till vår natur? Vet du, hur vindkraften förstör skogar och fåglar och andra djur? Fölg mig och hjälp mig att förhindra det!

- Ich bin ein Habichtskauz und möchte weiterhin in aller Ruhe in der Natur leben, damit sie auch für Ihre Kinder und nächste Generationen geschont wird. Sie können mich auch in Twitter finden.

- I'm an ural owl living in the Finnish nature. I started to watch at your doings around three years ago and I must say I'm very worried about the nature. Help me to save it and follow me!

Ruotsin lintutieteilijät erittäin huolissaan petolinnuista

Ruotsissa lehdistö uutisoi parhaillaan tuulivoimaloiden aiheuttamista petolintukuolemista [1-2].

Etelä-Ruotsissa Västrabyn ja Röglen välillä sijaitseva tuulivoimala-alue on ollut käynnissä vain vajaan vuoden viime vuoden helmikuusta lähtien [2-3]. Se on kuitenkin tappanut tähän mennessä jo yksitoista petolintua [1]. Ensimmäinen merikotka löytyi kuolleena maaliskuussa [2].

Sääksi eli kalasääski (Pandion haliaetus) Kuva: Jouko Kivelä.

Paikalliset lintutieteilijät ovat erittäin huolissaan tilanteesta. Jo lääninhallituksen päättäessä 13 tuulivoimalan rakentamisesta alueelle lintutieteilijät varoittivat petolintujen törmäysriskistä voimaloihin. Alue on tunnettu runsaista petolintumääristään. Mutta Skånen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtajan mukaan varoituksista ei välitetty. [1-2]

Yksin Skånen alueella on noin 400 tuulivoimalaa [2].

Yhdistyksen pelko petolintujen puolesta on nyt käynyt toteen. Tähän mennessä on löydetty jo yksitoista tuulivoimaloiden tappamaa petolintua: kolme merikotkaa, neljä hiirihaukkaa, yksi tuulihaukka, kaksi isoa haarahaukkaa ja yksi muuttohaukka. [1-2] Ruotsin SVT:n uutistoimituksen saapuessa paikalle tuulivoimalan juurelta löytyi kaulansa katkaissut hiirihaukka. [1]

Merikotka (Haliaeetus albicilla). Kuva: P. Peltoniemi.

Lintutieteilijöiden mukaan löydöt ovat vasta jäävuoren huippu. He uskovat lintukuolemien todellisen määrän olevan vielä pimennossa ja törmäysten tappaneen myös tavallisempia lintuja. Lintukuolemien määrän pelätään nousevan vuosi vuodelta, ellei mitään tehdä. [1]

Kyseessä on Skånen lintutieteellisen yhdistyksen mukaan katastrofi. Lintutieteilijät toivovat ratkaisuja lintukuolemien vähentämiseksi. [1] He haluavat, että voimalat pysäytetään peltojen kylvön tai leikkuun ajaksi - koska silloin petolinnut tulevat saalistamaan pelloille [2].

Lintuyhdistys toivoo tapahtuneen johtavan myös tarkempiin lintuselvityksiin ennen tuulivoimaloiden rakentamista. [1]

Västrabyn ja Röglen välillä sijaitsevan alueen omistaa kaksi tuulivoimayhtiötä. Niiden yhteyshenkilö kertoo yhtiöiden varautuneen tiettyyn lintukuolleisuuteen, mutta näin suuren määrän tulleen yllätyksenä. Yhtiöt keskustelevat asiasta nyt ympäristöhallinnon ja lintutieteilijöiden kanssa. [1]

Tuulivoimala-alueen myönteisen päätöksen teki lääninhallitus. Esille nostettiin silloin kysymys linnuista, minkä johdosta tehtiin lintuselvitys. Lääninhallitus arvioi riskin lintukuolleisuudelle kuitenkin pienemmäksi. Tämän hetkistä tilannetta lääninhallituksessa ei osata vielä kommentoida. [1]

Viirupöllön poikanen. Kuva: P. Peltoniemi.

Mikä on tilanne muualla Ruotsissa tai hiukan pohjoisempana, Pohjanlahden tällä puolen?

Satakunnassa, Pohjanmaan rannikolla, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on kaavoitettu tuulivoimaloita tuhka tiheään, myös lintujen päämuuttoreiteille [4-5], ruokailu-, lepäily- ja pesintäalueille. Mitä luulette näiden, puutteellisten karttojen vaikuttavan petolintujen ja muiden lintujen kantoihin ja kuolleisuuteen? [6]

Kuka välittää [7-8]? BirdLife Suomiko? - P. P.


Viitteet

[1] Gravlund, Winnie (2017). Expertlarmet: Vindkraftverken massakrerar rovfåglar. Svt nyheter. 02.02.2017. Saatavilla: http://www.svt.se/nyheter/lokalt/helsingborg/omfattande-rovfageldod-i-vindkraftspark
[2] Carlson, Claes (2017). Vindkraftverken "gör köttfärs" av rovfåglarna. Expressen Kvällsposten. 02.02.2017. Saatavilla: http://www.expressen.se/kvallsposten/vindkraftverken-gor-kottfars-av-rovfaglarna/
[3] Rantala, Anette (2016). Snart ska alla 13 vindkraftverken i Västraby och Rögle snurra. HD. 03.02.2016. Saatavilla: http://www.hd.se/2016-02-03/snart-ska-alla-13-vindkraftverken-i-vastraby-och-rogle-snurra
[4] BirdLife Suomi (2014). Lintujen valtakunnalliset päämuuttoreitit, selvitys. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BFA98FD1F-987F-4546-84F7-93BDC1F0CE06%7D/100332
[5] BirdLife Suomi (2014). Lintujen valtakunnalliset päämuuttoreitit, kartat. Saatavilla:  http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B31868315-3213-4C2E-ADB6-75A7BBF693F2%7D/100333
[6] Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Santavuoren blogi. 23.03.2016. Saatavilla: http://santavuori.blogspot.fi/2016/03/taystuulituho-suomen-lansirannikolla.html
[7] Vesilintukannoista huolehditaan kestävästi koko muuttotiellä. Suomen Riistakeskus. 08.05.2015. Saatavilla: http://riista.fi/vesilintukannoista-huolehditaan-kestavasti-koko-muuttotiella/
[8] Grönholm, Pauliina (2015). Ely-keskus ja Kristiinankaupunki tuulivoimariidassa. Helsingin Sanomat. 21.07.2015. Saatavilla: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002839830.html

Meren eläimet kärsivät melusta

Läntisen Suomen maa-alueiden tuulivoimakaavoituksen jälkeen teollisuuden katse on kääntymässä merelle [1]. Tuulivoimatuho etenee Länsi-Suomen luonnon jälkeen kuitenkin myös maalla, Keski- ja Itä-Suomen luontoon - ellei tapahdu ihme.

Kanuunalahti, Kristiinankaupunki. Kuva: P. Peltoniemi.

Meren eläinten turvaksi on kartoitettu Itämeren vedenalaista melua, ensimmäistä kertaa. Kyse on BIAS-hankkeesta, joka on toteutettu Itämeren alueen usean yliopiston ja instituutin kansainvälisenä yhteistyönä vuosina 2012-2016 [2]. Hankkeeseen ovat osallistuneet Suomi, Ruotsi, Viro, Puola, Saksa ja Tanska ja sen vetäjänä on toiminut Suomen ympäristökeskus (SYKE). [2-4]

Suomen ympäristökeskus onkin ensimmäinen luontoalalla valtakunnallisesti toimiva taho, joka on todella tehnyt jotain Suomen luonnon suojelemiseksi tuulivoimaloiden haitoilta - työtä, jota luontojärjestöjen ja ympäristöministeriön olisi näinä vuosina luullut tekevän. Sen sijaan valtakunnalliset järjestöt, kuten WWF Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi, ovat jättäneet tuulivoimakaavojen kanssa taistelun ja maakuntien luonnon suojelun yksittäisille ihmisille, pienille yhdistyksille ja paikallisille piireille.

BIAS-hankkeen tulosten mukaan ihmisen aiheuttaman melun määrä Itämeressä on lisääntymässä. Vedenalainen melu vaihtelee meren eri osissa ja eri vuodenaikoina ja erityisesti talvella ääni etenee voimakkaasti. Myös veden lämpötila ja suolaisuuden kerrostuneisuus aiheuttavat muutoksia äänennopeuteen ja äänen kulkeutumiseen. [3-4]

Melua aiheuttaa merenkulku ja vesirakentaminen. Sitä lisää meriliikenteen kasvu ja merialueiden tuulivoimarakentaminen. [3-4]

Melu voi aiheuttaa vakavaa haittaa eläimille, kaloille ja merinisäkkäille, jopa kokonaisille eläinpopulaatioille. Kaloilla ja merinisäkkäillä sen on havaittu aiheuttavan häiriöitä viestimisessä, muutoksia käyttäytymisessä ja myös fyysisiä vaurioita. [3-4]

Kalat käyttävät ääntä ja kuuloaistia viestimiseen, kumppanin paikallistamiseen ja petojen välttämiseen. [3-4] Nisäkkäät, kuten pyöriäinen, käyttävät kuuloa myös suunnistamiseen ja ravinnon etsimiseen. Ilman kuuloa pyöriäinen kuolee. Itämerellä oli viisi vuotta sitten jäljellä vain noin 600 pyöriäistä. [3-5]

Ådskär, Kaskinen. Kuva: P. Peltoniemi.

BIAS-hankkeessa mitattiin melua 38 pisteessä eri puolilla Itämerta. Mittaustulosten perusteella laadittiin mallintamalla äänenpainetasokartat sekä vedenalaisen melun mittaus- ja analysointiohjeistot. Perustasona pidetään vuoden 2014 tilannetta, johon tulevia meluhavaintoja verrataan. [3-4]

Itämeren äänikartta. Kuva: BIAS-hanke.

Melua yritetään myös hallita. Melukartat voidaan yhdistää esimerkiksi lajien levinnäisyyskarttoihin tai luonnonsuojelualueiden karttoihin. [3-4]

BIAS-hanke vastaa EU:n meristrategiadirektiiviin, jonka tavoitteena on selvittää ihmisen tuottaman vedenalaisen melun taso ja rajoittaa se niin, että se ei vahingoita meriekosysteemiä. Direktiivin mukaan EU:n alueella tulee saavuttaa merten hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Siihen on aikaa vain vajaat kolme vuotta. [3-4] - P. P.

Viitteet:

[1] Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Santavuoren blogi 23.03.2016. Saatavilla: http://santavuori.blogspot.fi/2016/03/taystuulituho-suomen-lansirannikolla.html
[2] SYKE (2017). Itämeren vedenalainen äänimaailma (BIAS). Suomen ympäristökeskus. Saatavilla: http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Itameren_vedenalainen_aanimaailma_BIAS
[3] SYKE (2017). Itämeren vedenalainen melu riski kaloille ja merinisäkkäille. Tiedote. Suomen ympäristökeskus 25.01.2017. Saatavilla: http://www.syke.fi/fi-FI/SYKE_Info/Viestintaaineistot/Tiedotteet/Itameren_vedenalainen_melu_riski_kaloill(41549)
[4] SYKE (2017). Undervattensbuller i Östersjön: risk för fisk och marina däggdjur. Finlands miljöcentral 25.01.2017. Saatavilla: http://www.syke.fi/sv-FI/SYKE_Info/Kommunikationsmaterial/Pressmeddelanden/Undervattensbullret_i_Ostersjon_risk_for(41851)
[5] Saksan tuulivoimahanke vastoinkäymisissä - syynä pommit ja pyöriäiset (2012). Taloussanomat 17.08.2012. Saatavilla: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001765159.html

Linturetkellä pihapiirissä

Kesän linturetkille ei tarvinnut lähteä pihapiiriä kauemmas. Kamerapöntössä pesi tänä kesänä useamman talitiais- ja sinitiaisperheen jälkeen yllättäen kirjosieppoperhe.

Kirjosieppokoiras. Kuva: P. Peltoniemi.

 
Kirjosieppojen elämän seuraaminen ruudulta lintuja häiritsemättä tuotti iloa. Nurkan takana molemmat aikuiset - musta-valkokirjava koiras ja ruskea-valkokirjava naaras - kantoivat poikasille ruokaa. Pesän siivouksesta näytti huolehtivan emolintu.

Kirjosiepponaaras. Kuva: P. Peltoniemi.

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) kuuluu varpuslintuihin. Se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, jolle kelpaa kaikenlaiset kolot, kuten linnunpöntöt. Yleensä se täyttää viimeisetkin vapaaksi jääneet pöntöt, jonain vuonna se on pesinyt jopa ripustamatta jääneessä pöntössä.

Sopivin lentoaukko siepoille on 28 mm, siis sama kuin useimmille tiaisille. Sille kelpaa myös isompi 32 mm lentoaukko, se jonka talitiainen tarvitsee.

Kamerapöntön pienin poikanen tuntui melkein aina olevan muiden alla näkymättömissä, erityisesti kun poikaset kasvoivat ja pöntössä oli ahdasta. Juhannusaattona poikaset sitten lähtivät pöntöstä. Yksi kerrallaan niitä alkoi kiinnostaa ulkomaailmaan tähyily ja ne pyrähtelivät pöntön lentoaukkoa kohti ja uskaltautuivat ulos.

Kirjosiepon poikanen. Kuva: P. Peltoniemi.

 
Sitten kaikki muut olivat jättäneet pesän, paitsi pienin. Se jäi vielä pönttöön ja sirkutti siellä yksinäisenä, mutta muiden esimerkin innostamana sekin ponkaisi tiensä ulos - ja sitten pönttö oli tyhjä. Aamulla siellä oli vielä ollut vilskettä, mutta kesän mittaankaan pönttöön ei enää palattu, eikä sinne tullut uutta pesintää.

Parin päivän päästä kirjosiepot järjestivät kuitenkin yllätyksen. Juhannuspäivänä lähimetsästä kuului jatkuvaa pientä sirkutusta. Varovainen tarkkailu äänen lähteestä tuotti tulosta.

 Kirjosieppoemo ja poikaset. Kuva: P. Peltoniemi.

Emolintu ruokki kahta oksan päällä kököttävää pikkuista. Poikaset nauttivat auringonpaisteesta ja kerjäsivät ruokaa aina, kun ne huomasivat emon olevan lähistöllä.

Kolmas poikanen oli varjossa lähes huomaamaton ja tumma, vaaleankirjavan vatsan ollessa piilossa. Se suki sulkiaan ja harjoitteli jo hiukan itsenäisempää elämää. Pian sekin kasvaisi isoksi ja pesisi toivottavasti ensi kesänä jossain pihapiirin pöntöistä, tuomassa toivoa ja iloa. - P. P.

Enkeleitä, pian

Koko vuoden olemme rukoilleet enkeleitä. Tämän huolen, tämän epätodellisuuden, tämän käsittämättömyyden keskellä.

Lähetä meille enkeleitä

koko taivaan täydeltä

Olemme muistaneet kaikkia eläimiä ja lintuja, kaikkia ötököitä ja perhosia, kaikkia, jotka ovat tuottaneet meille iloa näiden vuosien aikana ja joista nyt kannamme huolta. Joka ilta, jokaikinen ilta.

Varjele lintulaudan lintuja 

ja oravia

ja liito-oravia

varjele metsän lintuja

ja metsän eläimiä

Kaksi vuotta sitten kirjoitin joululaulusta "Taivas sylissäni", "Himlen i min famn". Kaksi vuotta sitten laulu soi tauotta mielessäni. Päällimmäiseksi siitä nousee yhä enkeli.

Laulu on äidin kehtolaulu pienokaiselleen. Se on hänen ajatuksiaan, kysymyksiään ja pelkojaan lapsensa tulevaisuutta koskien. Miten tuttuja tunteita nuo ovatkaan tänä vuonna olleet! Kun pelot ovat alkaneet käydä toteen, kun tulevaisuus kotiseudulla on käynyt vähän kerrallaan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi.

Varjele ihmisiä

varjele meitä

Mutta laulu on myös lohduttava. Se kertoo myös enkeleistä, lapsuuden suojelusenkeleistä. Niistäkö, joita olemme joka ilta tänne pyytäneet?

Lähetä enkeleitä

koko taivaan täydeltä

pian

Kulkevatko enkelit jo mukanamme? Vai tulevatko ne niin, että kukaan ei voi olla sitä huomaamatta? Koko taivaan täydeltä?

Tänään lapseni soittaa laulun enkeleistä. Niistä joista kaksi vuotta sitten kirjoitin ja lauloin. Niistä, joita olemme koko vuoden rukoilleet.

Lähetä enkeleitä

koko taivaan täydeltä

pian
pian!

© P. Peltoniemi.

Viljellä ja varjella

Hallitus julkistaa torstaina energia- ja ilmastostrategiansa. Samalla se päättää koko läntisen Suomen ja sen luonnon tulevaisuudesta.

Me olemme ainakin yrittäneet vaikuttaa. Me olemme yrittäneet säilyttää tämän luonnon, varjella sitä. Tuli mitä tuli.

Kansallislinnut. Kuva: P. Peltoniemi.

Mistä sanat tulivatkaan mieleen marraskuisen illan pimeydessä? En tiedä, mutta tähän ne sopivat. - P. P.

Kun pimeys on laskeutunut ylle Pohjanmaan,

mä pääni ihan hiljaa painan sängynpielustaan.

Mä pyydän Herra, armoasi ylle Suomen maan 

ja herätystä lakeudelle käyn nyt anomaan...

Sä suojaa tätä luontoa ja eläimiä sen,

kuule pyyntöni mun, pienen ihmisen.

Pyöräsuunnistusta Kurikan kevätmaisemissa

Loukajanvuoren perinnemaisemaa Luovan kylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyöräsuunnistukseen sovittu retkipäivä valkeni lupaavana. Varusteet oli katsottu kuntoon jo edellispäivänä ja matkaan päästiin eväsreppujen pakkaamisen jälkeen.

Reitti suuntautui Kurikan keskustasta Jyllinkoskelle, sieltä Pitkämön tekoaltaan pohjoispään ohi Myllykylän maisematietä pitkin 3-tielle ja Luovan kylän sekä lähikylien peltomaisemien kautta takaisin keskustaan.

Jyllinkosken pato. Kuva: P. Peltoniemi.

Luvassa oli siis pyörätietä sekä hiekka- ja pikiteitä, poljettavaa kaikkineen noin 30 kilometriä. Tottumatonta hiukan hirvitti etukäteen, mutta into oli kuitenkin kova ja sää mitä mainioin: aurinko paistoi keväisesti ja tuulta oli vain hiukan.

Matkaan lähdettiin maltillista tahtia. Jyllinkosken lehtometsäalueen maisemissa oli sopiva pitää vähän taukoa. Alue on kaunis ja erityinen, osa Pitkämönluoman Natura 2000 -aluetta [1].

Ensin katsastettiin kalastuspaikan ranta: tuttu paikka vuosien takaa luontokerhon onkiretkiltä ja yhdessä lintuyhdistyksen ja ITM:n kanssa pitämistä linnunpönttöjen ripustustalkoista. Talkoiden jälkeen luontokerho on tehnyt lehtometsäalueelle myös monet linturetket ja pitänyt luontorasteja muillekin [2].

Evästauko. Kuva: P. Peltoniemi.

Eväitä päätettiin syödä näköalapaikalla Jyllinkosken kuohuja ihaillen. Koski on joka vuosi ja vuodenaika eri näköinen, ilman syys- ja kevättulviakin [3].

Tauon jälkeen matka jatkui leppoisasti, vaikka "mummiskalla" vaihdepyörää vastaan ajaminen välillä tuntuikin jaloissa. Juniori meni toisinaan jo kaukana, mutta jalkojen oikominen isoimmat ylämäet pyörää taluttamalla sekä rasteille pysähtyminen teki hyvää: tällaisen retken voisi tehdä toistekin. - P. P.

Rastilipun leimaus. Kuva: P. Peltoniemi.

Viitteet

[1] Ympäristö.fi (2013). Pitkämönluoma. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Pitkamonluoma%284937%29

[2] Peltoniemi, P. (2014). Pönttöjä Jyllinkosken lehtomaaston linnuille. Hippiäinen 41: 76-78.

[3] Peltoniemi, P. (2012). Tulvan tuomaa. Saatavilla: http://www.valmiixi.fi/2012/10/tulvan-tuomaa.html

Tähtikirkkaalla pöllöretkellä

Kevättalven pöllöretket ovat kuin lupaus keväästä ja kasvun ajasta: se koittaa, kylmästä, pimeästä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Kevään ensimmäistä pöllöretkeä on oppinut näinä vuosina odottamaan.

Tähtikirkkaat yöt saavat pöllöt laulamaan. Huuhkaja aloittaa huhuilunsa hämärässä, heti auringon laskiessa, helmi- ja viirupöllö laulavat vähän myöhemmin ja varpuspöllö, pienin kaikista, viheltelee huuhkajan tapaan ilta- ja aamuhämärissä, mutta joskus aivan pimeässäkin.

Orionin tähtikuvio. Kuva: P. Peltoniemi.

Ensimmäinen retki-ilta pääsi ohi ja hetken näytti siltä, että kevätsää ehtisi ensin ja lopettaisi pöllöjen lauluinnon, mutta pakkasjakso jatkoi talvea. Retkellä alkoi kuitenkin selvästi olla kiire, jos mieli kuulla myös pöllöjen laulua.

Maaliskuun puolivälin sää näytti vielä päivällä kovin vaihtelevalta - tulisiko kuuntelusta sittenkään mitään? Taivas veti pilveen ja satoi lunta, ja selkeni sitten kirkkaana paistavan auringon edestä toistaakseen saman hetken kuluttua. Illaksi tuuli kuitenkin tyyntyi ja pyyhki mennessään enimmät pilvet pois.

Ensimmäisellä kuuntelupaikalla Mustaisnevan lähettyvillä oli kovin hiljaista. Jopa lähistön tuulivoimalat seisoivat vaiti, mutta ei kuulunut pöllöjäkään.

Palan matkaa edempänä, melkein Teuvan rajalla, kantautui kohta läheltä kiihkeästi puputtavan helmipöllön ääni. Retkeläiset kuuntelivat hiljaa, kun pupupupupupupupu toistui lähes tauotta.

Metsä kohosi ympärillä tummana ja vähitellen taivaalla tuikkivat tähdet ilmestyivät näkyville. Tässä paikassa oli oltu ennenkin - tuolla oli tuttu Orionin tähtikuvio. Tässä huhuili aiemmin huuhkaja.

Helmipöllön innostamana viereisestä metsästä kuului viirupöllön haukahdus, tosin vähän laiskanlaisena ja huolimaton kuuntelija olisi voinut kuitata sen unisen koiran äänenä. Se oli kuitenkin erilainen - siitä puuttui koiran innokas haukku, juoru jota jakaa eteenpäin muille kylän koirille.

Pienen ajomatkan päässä pysähdyttiin ja hiljennyttiin: kaukaa kuului pieni, mutta tuttu kirkas ääni - helmipöllö, ehkä kilometrin päässä. Sekään ei saanut vastausta, mutta ehkä se löytäisi kevään mittaan parin.

Suksenjärven Järvikämpän tulen ääressä syötyjen eväiden jälkeen jatkettiin vielä hetki. Karijoen puolella kuului helmipöllö, pienesti pienesti. Vuosi sitten näillä main kuului viirupöllön ääni.

Pöllökuuntelussa. Kuva: P. Peltoniemi.

Viiltävän kirkkaana mielessä kävi myös suru: toivottavasti pöllöt, suojellut linnut, pitäisivät pintansa ihmisen pirstoessa poliittisilla päätöksillä niiden elintilaa, vanhoja metsiä ja yhtenäisiä metsäalueita yhä kapeammiksi [1, 2]. Ihmisen, joka uskottelee pelastavansa maailman - ilmastonmuutoksen nimissä tuulivoimaloita rakentamalla. - P. P.


Viitteet

[1] BirdLife Suomi (2016). Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit.
[2] Suomen linnuilla menee huonommin kuin Ruotsin linnuilla – BirdLife: Päättäjien syy. Kaleva 20.03.2016.

Päivitetty (täsmennetty) 27.03.2016.