Hopeakelloja luonnossa kulkijalle

Kristiinankaupungin ja Karijoen maisemissa on vahvasti läsnä historia. Se ei hypi silmille, vaan on ennemminkin saatavilla, jos kulkija osaa kysyä.

Kahden maakunnan kohtauspaikka on jotain ainutlaatuista, sellaista jonka vasta osa päättäjistä ymmärtää. Eteläisen Pohjanmaan ja rannikko-Pohjanmaan maisemissa yhtyvät lakeus, vuoret ja meri. Saumattomasti, mutta silti erillisinä.

Siperiankärhö (Clematis alpina, ssp. sibirica). Kuva: P. Peltoniemi.

Yksi parhaita paikkoja sijaitsee Kristiinankaupungin puolella, eräällä Pyhävuoren metsäaukealla. Siellä kasvaa siperiankärhö, Clematis-sukuun kuuluva puuvartinen köynnöskasvi. Esiintymä löydettiin vuonna 1947.

Siperiankärhö on yksi Suomen harvinaisimmista kasvilajeista ja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Suomessa sitä tavataan vain kahdella muulla tunnetulla kasvupaikalla Tervolassa ja Nurmeksessa. Todennäköisesti tämäkin paikka on vain melko pienen joukon tiedossa.

Kasvi kiipeilee pitkin havupuiden runkoja ja oksia, pohjalaisessa metsässä. Yleensä sitä esiintyy rehevissä kangasmetsissä ja lehdoissa Karjalasta Äänisen takaa aina Tyynenmeren rannikolle asti.

Mistä se on tänne päätynyt?

Historian kirjaa saa selata aina 1800-luvun alkuun asti, että löytää selityksen. Silloin käytiin Suomen sota ja venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä paitsi tarinoita (Parmanen 1907), myös siperiankärhön siemeniä.

Hopeakelloja. Kuva: P. Peltoniemi.

Alkukesällä kasvi kukkii valkoisine hopeakelloineen valtoimenaan puiden oksilla. Sen kukat ovat kuin helmiä hopeanauhoissa, vain tiukujen sointi puuttuu metsän puiden humistessa ympärillä.

Kauneutta käden ulottuvilla, aivan matkamme varrella. Tämä on se luonto, jota puolustamme mielivaltaa vastaan. Tämän arvoa ei rahalla voi mitata. - P. P.


Viite

Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle. 

Tähtikirkkaalla pöllöretkellä

Kevättalven pöllöretket ovat kuin lupaus keväästä ja kasvun ajasta: se koittaa, kylmästä, pimeästä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Kevään ensimmäistä pöllöretkeä on oppinut näinä vuosina odottamaan.

Tähtikirkkaat yöt saavat pöllöt laulamaan. Huuhkaja aloittaa huhuilunsa hämärässä, heti auringon laskiessa, helmi- ja viirupöllö laulavat vähän myöhemmin ja varpuspöllö, pienin kaikista, viheltelee huuhkajan tapaan ilta- ja aamuhämärissä, mutta joskus aivan pimeässäkin.

Orionin tähtikuvio. Kuva: P. Peltoniemi.

Ensimmäinen retki-ilta pääsi ohi ja hetken näytti siltä, että kevätsää ehtisi ensin ja lopettaisi pöllöjen lauluinnon, mutta pakkasjakso jatkoi talvea. Retkellä alkoi kuitenkin selvästi olla kiire, jos mieli kuulla myös pöllöjen laulua.

Maaliskuun puolivälin sää näytti vielä päivällä kovin vaihtelevalta - tulisiko kuuntelusta sittenkään mitään? Taivas veti pilveen ja satoi lunta, ja selkeni sitten kirkkaana paistavan auringon edestä toistaakseen saman hetken kuluttua. Illaksi tuuli kuitenkin tyyntyi ja pyyhki mennessään enimmät pilvet pois.

Ensimmäisellä kuuntelupaikalla Mustaisnevan lähettyvillä oli kovin hiljaista. Jopa lähistön tuulivoimalat seisoivat vaiti, mutta ei kuulunut pöllöjäkään.

Palan matkaa edempänä, melkein Teuvan rajalla, kantautui kohta läheltä kiihkeästi puputtavan helmipöllön ääni. Retkeläiset kuuntelivat hiljaa, kun pupupupupupupupu toistui lähes tauotta.

Metsä kohosi ympärillä tummana ja vähitellen taivaalla tuikkivat tähdet ilmestyivät näkyville. Tässä paikassa oli oltu ennenkin - tuolla oli tuttu Orionin tähtikuvio. Tässä huhuili aiemmin huuhkaja.

Helmipöllön innostamana viereisestä metsästä kuului viirupöllön haukahdus, tosin vähän laiskanlaisena ja huolimaton kuuntelija olisi voinut kuitata sen unisen koiran äänenä. Se oli kuitenkin erilainen - siitä puuttui koiran innokas haukku, juoru jota jakaa eteenpäin muille kylän koirille.

Pienen ajomatkan päässä pysähdyttiin ja hiljennyttiin: kaukaa kuului pieni, mutta tuttu kirkas ääni - helmipöllö, ehkä kilometrin päässä. Sekään ei saanut vastausta, mutta ehkä se löytäisi kevään mittaan parin.

Suksenjärven Järvikämpän tulen ääressä syötyjen eväiden jälkeen jatkettiin vielä hetki. Karijoen puolella kuului helmipöllö, pienesti pienesti. Vuosi sitten näillä main kuului viirupöllön ääni.

Pöllökuuntelussa. Kuva: P. Peltoniemi.

Viiltävän kirkkaana mielessä kävi myös suru: toivottavasti pöllöt, suojellut linnut, pitäisivät pintansa ihmisen pirstoessa poliittisilla päätöksillä niiden elintilaa, vanhoja metsiä ja yhtenäisiä metsäalueita yhä kapeammiksi [1, 2]. Ihmisen, joka uskottelee pelastavansa maailman - ilmastonmuutoksen nimissä tuulivoimaloita rakentamalla. - P. P.


Viitteet

[1] BirdLife Suomi (2016). Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit.
[2] Suomen linnuilla menee huonommin kuin Ruotsin linnuilla – BirdLife: Päättäjien syy. Kaleva 20.03.2016.

Päivitetty (täsmennetty) 27.03.2016.

Linturetkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston kurssi Kevätlinnut tutuiksi retkeillen tutustuu 10.03.-21.05.2016 jälleen Suupohjan ja lähiseutujen lintupaikkoihin Suupohjan alueella ja Pohjanmaan rannikolla. Retket tehdään torstai-iltaisin, paitsi pöllöretki ja yölaulajaretki iltahämärissä ja rannikon lintujen kevätmuuttoretki varhain lauantaiaamuna. Retket vetää Ismo Nousiainen.

Mukaan pääsee yhä ilmoittautumalla (kurssin n:o 410207). Kevätlinturetkien kurssimaksu on 43 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!

Missä, missä hirvet on?

Hirvi (Alces alces) on nisäkäs, heimonsa suurin laji ja Suomen suurin eläin. Se elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. [1]

Huhtikuun puolivälissä lunta oli suunnilleen saman verran kuin seitsemän kuukautta myöhemmin: maa oli paikoitellen valkoinen, mutta tilanne saattaisi olla hetkeä myöhemmin toinen. Juuri ennen hämärän laskeutumista tuli näköhavainto hirvestä pellon reunassa.

Hirvet liikkuvat aktiivisimmin juuri aamu- ja iltahämärän aikoihin. Ne elävät pääasiassa yksin, mutta saattavat talvisin muodostaa pieniä ryhmiä. Keväällä emot lähtevät ryhmästä vasomisajan lähestyessä ja eroavat samalla edellisvuoden poikasestaan. Hirvet vaeltavat keväisin ja syksyisin 15–25 km, mutta nuoret hirvet voivat kulkea pitemmästikin. [1]

Pellon laidassa ruokaileva hirvi kurkotteli suuhunsa pensaan oksia ja silmuja. Taimia tai muita kasveja sille ei ollutkaan vielä tarjolla, joten se saisi tyytyä hyvän tovin puiden ja pensaiden oksiin ja latvuksiin sekä haavan ja pihlajan kuoriin. Mustikan- ja puolukanvarpuja ja männyn taimia se toki löytäisi myös lähistöltä.

Hirven evästauko. Kuva: P. Peltoniemi.

Hirvi jatkoi ruokailuaan rauhassa, vaikka pusikon anti näytti aika köyhältä, jopa kasvinsyöjälle. Se oli edelliskesän poikanen, mutta jo kunnioitettavan kokoinen.

Aikuinen hirvi voi olla 3 m pitkä, korkeimmalta kohdalta jopa 2,3 m korkea, ja painaa noin 200–650 kg [1, 2]. Isoimpien kaadettujen hirvisonnien paino on nykyään yleensä korkeintaan 350 kg. Hirven häntä on pieni, vain 5–12 cm pitkä. Uroshirvi on selvästi naarasta suurempi ja ainoastaan sillä on sarvet, joko hanko- tai lapiosarvet. Ne uusiutuvat joka vuosi. [1, 3]

Edellisvuoden vasa. Kuva: P. Peltoniemi.

Pellon laidan hirvellä ei ollut sarvia. Se näytti peräpeilistä ja selän muodosta päätellen nuorelta hirvilehmältä, vaikkakaan tuntomerkit eivät olleet kovin selviä [4]. Sen kyttyrähartiat olivat sen sijaan jo nähtävissä, samoin kuin kello eli kaulan alla roikkuva parta. Pitkät jalat ja vatsapuoli erottuivat muuta vartaloa vaaleampina, itse hirvi oli tosi tumma, lähes mustanruskea.

Yhtäkkiä se häiriintyi, lopetti ruokailun ja jäi katsomaan korvat pystyssä - havaitsiko se tarkkailijansa? Objektiivin läpi katsominen kävi työstä - hämärä alkoi tihetä, eikä valo riittäisi näyttämään, mihin suuntaan hirvi päättäisi mennä. Aika lähelle asutusta se oli uskaltautunutkin, ja vielä päivän valossa.

Keskenkasvuinen hirvi (Alces alces). Kuva: P. Peltoniemi.

Väliin jäävä puupino esti suorat näkö- ja kuulohavainnot ja hirvi kääntyi rauhassa kohti Käräjävuoren rinteillä kohoavaa metsää. Siellä sillä olisi niin havu- kuin sekametsääkin suojaksi ja ravinnoksi. Se astui leveillä sorkillaan pellon reunan syvään ojaan ja jatkoi matkaansa ketterästi sitä pitkin.

Hyvä niin, en ollut sen vihollinen, joten minua sen ei kannattanut säikkyä. Vaihdoin lopultakin varovasti asentoa, pakoeläimenä hirvi olisi ottanut aiemmin jalat alleen pienestäkin liikkeestä. Lähimetsässä se saisi olla rauhassa, ainakin tuulivoimaloiden melulta ja välkkeeltä - kunhan ei jatkaisi matkaansa 3-tien yli teollisuusalueeksi muuttuvalle Santavuorelle.

Metsästysnäkökulmasta katsoen hirvi on Suomen tärkein riistaeläin. Eläimiä, myös riistaeläimiä, suojaavat muun muassa luonnonsuojelulaki, biodiversiteettisopimus ja EU:n luontodirektiivi. Miten luonnon eläimet ja esimerkiksi hirvien vaellusreitit ja vasomisalueet voidaan silti jättää tuulivoimakaavoituksessa ottamatta huomioon?

Luulisi maalaisjärjenkin jo sanovan, viihtyvätkö eläimet alueella metsän kaatamisen ja raivaamisen, leveän tiestön rakentamisen, maansiirtotöiden ja betoniperustusten tekemisen jälkeen, kun puiden tilalle ja yläpuolelle kohoaa melua, infraääntä, välkettä ja varjovälkettä ennalta-arvaamattomaan tahtiin aiheuttavia voimaloita. Uppsalan yliopiston tutkimuksen mukaan hirvet välttävät olemasta tällaisten alueiden lähellä, eivätkä enää etsi sieltä suojaa tai jää sinne lepäämään, vaikka kulkisivatkin alueiden läpi [5].

Kurikan ja Jurvan väliin sijoittuvat metsät ovat parasta hirvenmetsästysmaastoa Kurikassa. Niin kutsutussa Viiatin tai Rourunkankaan hankkeessa sinne rakennettaisiin kuitenkin lähes sata 210-230 metriä korkeaa, 3-5 MW:n tuulivoimalaa - metsän pirstomisen jälkeen. Juuri yhtenäisten metsäalueiden pirstominen on riistatalouden kannalta erityisen haitallista [6, 7]. Miten hirvet viihtyisivät sen jälkeen alueella tai miten metsästys muka voisi jatkua siellä entiseen tapaan?

Ruotsissa metsästys on kielletty tuulivoimatuotantoon kaavoitetuilla alueilla. Myös Suomessa on tuotu esiin mahdollisia rajoituksia ampumalinjoihin. [6, 7] Muun muassa Rajamäenkylän hankkeessa Isojoella-Karijoella ampumiskielto olisi tulossa laajalle alueelle [8]. Syksyn jahdissa paikalliset metsästäjät kertoivat täälläkin mahdollisesta ampumiskiellosta 3-5 km:n etäisyydellä tuulivoimaloista. - Tosin tuulivoimatuotantoalueilla ei ole enää riistaa jäljellä, ei edes pikkulintuja, kuten usealla tuulivoimala-alueella Iissä, Honkajoella, Porissa, Vähässäkyrössä, Närpiössä ja Kankaanpäässä käynyt metsästäjä kertoi. Tällä menolla ei ole enää, mitä metsästää. Sitten kysytään, minne hirvet ovat kadonneet.

Metsän kuningas hävisi näkyvistä metsän peittoon. Olisipa ihmisillekin suotu edes hiukan sen suuruutta. - P. P.


Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Hirvi. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hirvi
[2] Yle (2013). Norjalaisten hirvijättiläinen kalpenee Sevetin Mammutille. 29.11.2013. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/norjalaisten_hirvijattilainen_kalpenee_sevetin_mammutille/6961819
[3] Älgen - skogens konung (2015). Utseende. Saatavilla: http://web.tjosan.se/skogenskonung/utseende.php
[4] Svenska Djurskyddsföreningen (2015). Älg. Piirros: Harald Wiberg. Saatavilla: http://www.djurskydd.org/files/b7108475f636294930ad34dd881681d5.pdf
[5] SVT (2014). Älgar skräms av vindkraftverk. 09.09.2014, päivitetty 11.12.2015. Saatavilla: http://www.svt.se/nyheter/regionalt/vasterbottensnytt/algar-skams-av-vindkraftverk
[6] Marjakangas, A. (2014). Tuulivoima ja riistatalous. Taustatietoa tuulivoiman rakentamista koskevia lausuntoja ja kannanottoja varten. 06.06.2014. Suomen Riistakeskus. Saatavilla:
http://www.kphaukkuvatlintukoirat.fi/wp-content/uploads/2014/06/Tuulivoima_ja_riistatalous.pdf
[7] Marjakangas, A. (2009). Riistatalous huomioon tuulivoiman rakentamisessa. Metsästäjä 4: 40-41.
[8] Tapiolan takamailla (2014). Tuulivoima ja metsästys. 24.09.2014. Saatavilla: http://www.tapiolantakamailla.com/2014/09/tuulivoima-ja-metsastys.html

Susivuorelta ympäri Pohjanmaata

Lokakuisella luontoretkellä Karijoen Susivuorelle ja Iso-Kakkoriin oli ennalta-arvaamattomia seurauksia: siitä saivat alkunsa seikkailutarinat eteläisellä Pohjanmaalla kahden maakunnan alueilla.

Kirjassa II etsivää ja salaperäinen luola tapahtumien keskiössä on Susiluola. Se kätkee sisäänsä rikkauksia ja vuoren uumenissa sekä Karijoen teillä ja metsissä käydään jännittävä seikkailu. Tarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa rangaistuksensa. [1]

Karijoella sijaitseva Susiluola on kieltämättä erikoinen paikka: se on Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka ja ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta, vaikka alue on ollut jääkaudella mannerjään peitossa [2].

Ei ihme, että retki Susiluolalle sai mielikuvituksen valloilleen! Onhan luola innoittanut jo yli sata vuotta aiemminkin seikkailun kirjoittamiseen: kirjassa Haukkavuoren aarre luolan sisällä sijaitsee virta ja aarre [3]. Hauska, että kahdella eri vuosituhannella ilmestyneet kirjat ovat syntyneet toisistaan tietämättä.

Susiluola Karijoella. Kuva: P. Peltoniemi.

Karijoen markkinoilla huhtikuussa kuuntelin paikallisen tarinaa Susivuoren luolista ja niihin eksyneestä koirasta, joka löysi ulos luolastosta kilometrejä kauempana. Hän esitti kertomuksensa kuin se olisi ollut täyttä totta.

Mutta onko aivan kaikki sittenkään vain mielikuvituksen tuotetta?

Kahden etsivän seikkailut jatkuvat kirjassa II etsivää ja autovarkaat [4]. Siinä ollaan rosvojen jäljillä Karijoelta Kristiinankaupunkiin ja Kauhajoen kautta Kurikkaan aina Seinäjoelle asti. Mukana tarinassa on myös kultainen ankkuri - vielä nykyäänkin kansan suussa kiertää kertomus Susivuoren maaston kätkemästä hopeisesta ankkurista.

Taustaa tarinalle saa Haukkavuoren aarteesta, jossa kerrotaan vuoren, siis Susivuoren, olleen monta sataa vuotta sitten meren ympäröimä ja laivojen laskeneen sen rannoille - ehkä jossain Litorinameren vaiheessa [5]? Kirjan mukaan joltain laivoista oli jäänyt tai kenties haaksirikon seurauksena pudonnut hopeinen ankkuri, joka löytyi vuosisatoja myöhemmin Susivuoren rinteiltä. [3]

Muuten kirjan tapahtumien pääasiallisena taustana on 1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen aika [3]. Silloin venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä muun muassa siperiankärhön siemeniä. Kristiinankaupungin puolella sijaitseekin yksi Suomen kolmesta tunnetusta siperiankärhön kasvupaikasta, suojellulla alueella. Alkukesällä kasvi kukkii valtoimenaan puiden oksilla.

Siperiankärhö Kristiinassa. Kuva: P. Peltoniemi.

Kahden etsivän seikkailuissa rikolliset liikkuvat luontokohteesta toiseen ja yrittävät käyttää kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita paikkoja omiin tarkoituksiinsa. Yhtymäkohtia nykyhetkeen ei voi olla miettimättä: tämän hetken yritys kaavoittaa suomalaisluonnon luontokohteet lähes järjestelmällisesti teollisuusalueiksi vie aikeet vielä pidemmälle.

Land Rover Susiluolan parkkipaikalla. Kuva: P. Peltoniemi.

Salaperäisen luolan tarinassa Susiluolan tulevaisuus turvataan ja seuraavassa seikkailussa etsivät ottavat Seinäjoen poliisin kanssa autovarkaat kiinni [1, 4]. Ei lainkaan huonoja saavutuksia. Aikuisten ja päättäjienkin sietäisi ottaa oppia kotiseudun luonnon arvostamisesta ja 2010-luvun todellisuuden kriittisestä tarkastelemisesta nuoren silmin. - P. P.


Viitteet

[1] Peltoniemi, K. (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.
[2] Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php
[3] Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle.
[4] Peltoniemi, K. (2015b). II etsivää ja autovarkaat. Kurikka: Valmiixi.
[5] Åberg, S. (2013). Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41683/pro_gradu_ethesis_scaberg.pdf?sequence=1

Pyhävuoren komeilla kivipelloilla

Rannikko-Pohjanmaan korkein kohta on Kristiinankaupungin alueella sijaitseva Pyhävuori (ruot. Bötombergen), joka kohoaa 130 metriä meren pinnan yläpuolelle. Vain kuuden kilometrin päässä vuoresta kulkee valtatie 8 Porista Vaasaan. [1, 2]

Näkymä Pyhävuorelta luoteeseen. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren vaihteleva maasto reitistöineen ja taukopaikkoineen tarjoaa oivallisen retkikohteen luonnonystävien lisäksi niin patikoijille, kuntoilijoille ja hiihtäjille kuin marjastajille ja sienestäjillekin [2]. Vuoren laella sijaitsee näköalapaikka ja hiihtokeskus. Se toimii kesäisin patikointireittien lähtöpisteenä. [2-4]

Alkukesän retken tarkoituksena oli tutustua Pyhävuoren kivipeltoihin ja kivikkoihin - osaan niistä. Luolareitti tuli tutuksi lokakuisella Susiluolan retkellä. Nyt askel suunnattiin Pyhävuoren päälle.

Vuoren laella, heti Digitan radiomaston kaakkoispuolella vastassa oli kiviröykkiö. Paikallisten asukkaiden tiedon mukaan siinä sijaitsi viime vuosisadalla vartiotorni, ns. ryssäntorni, josta näki vaivatta merelle, aina Kristiinaan asti. Torneja on ollut pitkin rannikkoa mm. Merikarvialla ja Porissa.

Paljon myöhemmin paikalla oli radiomasto [5]. Kumpaakaan niistä ei enää ole, mutta kiviröykkiössä on selvästi nähtävissä rakennelman jalkojen paikat.

Pyhävuoren kivipelloilla. Kuva: P. Peltoniemi.

Vuoren laki jatkuu kiviröykkiöstä kaakkoon. Kivikkoa kulkiessa maasto kuitenkin nousee - laki ei ole tasainen.

Kesäkuun alun auringonpaisteessa se hohkasi lämpöä. Hetken kuluttua eteen levittäytyi valtava kivipelto. Tuntui kuin olisi astunut muutaman vuosituhannen ajassa taaksepäin. Asutusta ei näkynyt, vain kiviä, puita, taivas ja kaukana siintävä horisontti - meri.

Pohjanmaan laella. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren kivipellot, ns. pirunpellot ovat syntyneet noin 9000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulaessa ja maan kohotessa vuoren laki nousi merenpinnan yläpuolelle. Aallokko ja jäät kuljettivat, muovasivat ja lajittelivat kiviainesta, ja muodostivat paikalle noin 1 kilometrin mittaisen ja 300 metriä leveän rannan. [6]

Aaltojen muovaamat rantavallit pystyy yhä erottamaan. Helpoimmin muinaisrannan muodot näkee kivipellon eteläpuolelta ylöspäin katsoessa - kuvassa korkeuserot tosin lähes häviävät. Kivikkoa kulkiessa huomiota kiinnittivät myös siellä täällä sijaitsevat mahdolliset pyyntikuopat [5].

Suomen arvokkaimpia kivikkoja on tänä kesänä astellut myös GTK ja SYKE, Ympäristöministeriön toimeksiannosta. Ammattilaiset arvioivat kivikkoa katsoessaan sen kokoa, muotoa ja näyttävyyttä, kivi- ja kasvilajeja sekä syntytapaa. GTK:n mukaan Pyhävuoren kivipelto on todennäköisesti koko Länsi-Suomen komein ja myös valtakunnallisesti arvokas - kokonsa, näyttävyytensä ja rantavalliensa vuoksi. [6]

Länsi-Suomen näyttävin. Kuva: P. Peltoniemi.

Silti Kristiinankaupunki haluaisi kaavoittaa vuoren ympäristön pitkästi yli sadalle teollisuusluokan voimalalle! Isojoki ja Karijoki jatkaisivat noin 160 voimalalla. Noin 10 kilometrin säteellä Pyhävuoresta pyörisi todellinen hullunmylly: yhteensä yli 270 teollista tuulivoimalaa.

Ajatus ja näkymä länsi-luoteeseen Pyhävuoren laelta saavat hiljaiseksi. Etäällä, noin 21 kilometrin päässä kohoaa Metsä-Botnian piippu Kaskisissa. Svalskullan viisi tuulivoimalaa lapoineen 14 kilometrin päässä Närpiön Piolahdessa (Pjelaxissa) nousevat sitä kolme kertaa korkeammalle. Närpiön Pjelaxin ja Bölen noin 60 voimalaa näkyisivät Pyhävuorelle ihan samalla tapaa kuin Svalskullan, samoin kuin Kauhajoen Mustaisnevan 9 voimalaa. Ja lisäksi kymmenen kilometrin säteelle muut 270 voimalaa...

Mitä tästä luonnosta ja historiasta olisi jäljellä sen jälkeen?

Kristiinankaupungin kotisivujen mukaan Pyhävuorella riittää tutkimista niin kasvitieteilijöille kuin historian tutkijoillekin [2]. Vuosituhansien kuluessa Pyhävuori on nähnyt monenlaista. Se on pyhä paikka, kultti- ja tarinapaikka [7]. - P. P.


Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Suomen korkeimmat kohdat maakunnittain. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_korkeimmat_kohdat_maakunnittain
[2] Kristiinankaupunki (2013). Pyhävuori. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/ajankohtaista/pyhavuori-2
[3] Lapväärtti (2009). Pyhävuoren hiihtokeskus. Saatavilla: http://www.lappfjard.fi/document.asp?id=z97h23w8ses
[4] Pyhävuoren alueen vaellusreitit. Bötombergets vandringsleder. Kartta 1:20000. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/assets/1/Uploads/Vandringsle-Vaellusreitti-Botombergen-Pyhavuori.pdf
[5] Museovirasto (2007). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori/Bötomberget. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=409010034
[6] Harju, Heidi-Maria (2015). Neljä miestä, satoja kuljettuja kivikoita – Suomen kivikot on kohta arvotettu. Yle Pohjanmaa 07.07.2015. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/nelja_miesta_satoja_kuljettuja_kivikoita__suomen_kivikot_on_kohta_arvotettu/8126801
[7] Museovirasto (2005). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=287500001

Päivitetty (linkki lisätty) 29.07.2015.

Susiluolalle Pohjois-Euroopan vanhimpaan asuinpaikkaan

Eteläisellä Pohjanmaalla Pyhävuoren lähellä kohoaa Susivuori. Sen pohjoisrinteellä Karijoen kunnan omistamalla maalla, Kristiinankaupungin alueella sijaitsee Susiluola. Sinne pääsee Susireittiä, joka lähtee Pyhävuorelta, kiertää ympäri Susivuoren ja poikkeaa myös Susiluolalla. Luolalle voi mennä myös toista reittiä Paarmanninvuorelta lähtien. [1, 2]

Susiluola on Suomen suurin granodioriittikalliossa sijaitseva luola, arviolta noin 30-70 metriä pitkä ja 25 metriä leveä. Luola on syntynyt kallioperän vaakarakoon ja on enimmäkseen maakerroksien täyttämä. Maa-aines on kulkeutunut sinne jääkausien välisenä aikana merenpinnan ulottuessa luolan suuaukon yli, joka on 116,5 metriä nykyisen meren pinnan yläpuolella. [3]

Susiluola täynnä arvoituksia. Kuva: P. Peltoniemi.

Luolaa oltiin tyhjentämässä matkailukohteeksi vuonna 1996, kun sieltä tehtiin ensimmäinen esinelöytö [4]. Se rauhoitettiin muinaismuistolain perusteella tutkimuksia varten. Luolassa on tehty kaivauksia viimeksi vuonna 2005, mutta valtaosa siitä on täysin tutkimatta. [5]

Jo nyt tiedetään kuitenkin, että Susiluola on koko Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka. Se on ajoitettu asuinpaikkana kivikaudelle noin 120 000 vuoden taa tai jopa varhaispaleoliittiselle kaudelle - 250 000 vuoden taakse! Itse Susiluolan iäksi on arvioitu yli 2,6 miljoonaa vuotta [3].

Lisäksi Susiluola on ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta alueella, joka on ollut jääkauden aikana mannerjäätikön peitossa. Viimeisin jääkausi on yleensä hävittänyt kaikki aiempien asutusten jäljet maastosta, mutta Susiluola on säilynyt eräänlaisena taskuna ja on siten erityisen arvokas, myös tutkimukselle. [3]

Luolan suuaukko on aidattu ja talviaikaan peitetty pressuilla, eikä matkailijoilla ole luolaan asiaa. Pressujen raoista pääsee kuitenkin hiukan näkemään, että luola on matalahko ja että sen kattoa on tuettu verkolla. Myös itse Susiluolaa on lujitettu, minkä voi nähdä myös luolan jykevistä ulkoseinistä.

Susivuori, muinaista merenpohjaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka sijaitsee siis Suomessa, Kristiinankaupungissa ja Karijoella.

Kristiinankaupunki tuntuu kuitenkin olevan ihan hukassa paikan arvostamisessa, sillä se on suunnitellut Dagsmark-Pyhävuori -hankkeessaan kymmeniä tuulivoimaloita Susiluolan lähialueelle mistään arvoista mitään piittaamatta [6].

Mihin näissä tuulivoimasuunnitelmissa unohtuu kohtuus, kulttuurin, historian, luonnon tai maiseman arvostus [7]? Onko kaikki se sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä?

Saako mitä tahansa arvoja riistää [8], jos sitä ei ole huomattu lakiin erikseen kirjata? Onko olemassa rikoksia ihmisyyttä vastaan, kirjoittamattomia lakeja, jotka menevät lakiin kirjatun edelle?

Sellaisia, jotka osoittavat suunnitelmat ja päätökset lopulta laittomiksi?

Hiidenkirnun kiveä Susiluolan seinässä on moni yrittänyt saada pois - turhaan. Se on kestänyt satojatuhansia, kenties miljoonia vuosia. - P. P.


Viitteet

[1] Kristiinankaupunki, Susireitti. Muinaispolut.fi Saatavilla: http://www.muinaispolut.fi/polkureitit/kristiinankaupunki-susireitti
[2] Pyhävuoren alueen vaellusreitit. Bötombergets vandringsleder. Kartta 1:20000. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/assets/1/Uploads/Vandringsle-Vaellusreitti-Botombergen-Pyhavuori.pdf
[3] Susiluola.fi (2015). Susiluola. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/susiluola.php
[4] Museovirasto (2012). Susiluolan tutkimukset. Saatavilla: http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/tutkimus/kristiinankaupungin_susiluola/tutkimukset
[5] Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php
[6] Uusitalo (2014). Dagsmarkin-Pyhävuoren tuulivoimahanke. Suupohjan Sanomat. 17.10.2014. Saatavilla:
http://www.suupohjansanomat.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/dagsmarkin-pyh%C3%A4vuoren-tuulivoimahanke-1.1703038
[7] Pitkäranta (2015). Kun kohtuus unohtui. Avointa ajattelua -blogi. Saatavilla: http://pitkaranta.blogspot.fi/2015/04/kun-tuulivoimasta-unohtui-kohtuus.html
[8] Pitkäranta (2015). Arvoton toimiala. Avointa ajattelua -blogi. Saatavilla: http://pitkaranta.blogspot.fi/2015/04/arvoton-toimiala.html

Päivitetty (lähde lisätty) 27.07.2015.

Linturetkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston kurssi Kevätlinnut tutuiksi retkeillen tutustuu 12.03.-23.05.2015 Suupohjan ja lähiseutujen mielenkiintoisiin lintupaikkoihin, muun muassa Teuvalla, Karijoella, Kauhajoella ja Pohjanmaan rannikolla. Retket tehdään torstai-iltaisin tai lauantaiaamuisin, pöllöretki ja yölaulajaretki tehdään iltahämärissä. Retket vetää Ismo Nousiainen.

Mukaan pääsee ilmoittautumalla (kurssin n:o 410215). Kevätlinturetkien kurssimaksu on 38 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!

Iso-Kakkori katsoo Karijokea kauemmas

Eteläisen Pohjanmaan korkeimmat kohdat löytyvät Karijoelta. Karijoen kunta sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnan lounais-osissa, Teuvan, Kauhajoen ja Isojoen naapurina. Lännessa se rajautuu Kristiinan-kaupunkiin ja Pohjanmaahan. [1, 2] 

Jääkautista rantakivikkoa. Kuva: P. Peltoniemi.

Karijoen korkein vuori on 145 m merenpinnan yläpuolelle kohoava Iso-Kakkori. Vuosimiljoonia vanhan vuoren laki sijaitsee noin 55 metriä lähipeltoja ja lähes 100 metriä parin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa Ylikylän jokilaaksoa ylempänä. [3, 4]

Polku Iso-Kakkorin etelärinteillä. Kuva: P. Peltoniemi.

Iso-Kakkorin etelärinnettä noustessa korkeuseron huomaa - varusteita kantaessa nousu hengästyttää ja jalansijaakin saa välillä etsiä. Vuoren laelle ja kodalle vie kyllä helpompikin reitti [5], mutta jääkauden jättämää nähtävää riittää täällä jo matkan varrella: jylhiä kalliolohkareita ja kivipeltoja - muinaisia rantakivikkoja.

Vuoren korkein kohta paljastui merestä yli 9000 vuotta sitten. Lähempänä lakea kivikko ja irtokivetkin loppuvat ja polku kulkee silokalliolla. Sen liukkautta sateella tai talvella voi vain arvailla.

Iso-Kakkorin graniittia on louhittu vuoren laelta siltoihin, kivijalkoihin ja muihin rakenteisiin aina 1900-luvun puoliväliin saakka [6]. Kivityötaito tuli Pohjanmaalle pari sataa vuotta aiemmin. Louhiminen ja lohkominen on ollut raskasta työtä ja kivien kuljettaminen vaarallista... vuoren jyrkkiä rinteitä alas.

Kalliojyrkänteen päälle kapuaminen kannattaa. Sieltä avautuu komea näköala Karijoen suuntaan kaakosta etelän kautta lounaaseen. Etelälounaasta voi löytää Peurajärven, mutta puiden latvat peittävät suoran näkymän länteen [4]. Horisontti siintää kuitenkin paljon kauempana pitkällä Pohjanmaan ja muiden kuntien puolella.

Näkymä Iso-Kakkorista naapurikuntiin. Kuva: P. Peltoniemi.

Tähän maisemaanko kannattaa rakentaa vuoren pohjoispuolelle Kakkorin tuulivoima-alue ja länsipuolelle noin 7 km:n päähän Perkiön voimalat [7, 8]? Niiden lisäksi ympäristöön nousisi Rajamäenkylän, Lakiakankaan, Pyhävuoren, Dagsmarkin ja Närpiön tuulivoimatuotannon alueet: parisataa voimalaa - pelkkää teollisuutta silmänkantamattomiin.

Tällainenkö elinympäristö houkuttelisi asukkaita kuntiin? Onneksi asukkaat ja Pro Kakkori -liike ovat ryhtyneet vastustamaan näin järjettömiä hankkeita.

Muinaisvuorten retkeilyreitillä. Kuva: P. Peltoniemi.

Iso-Kakkorin alueella ja ympäristössä kulkee muinaisvuorten retkeilyreitistöön kuuluva reitti lähes pohjois-eteläsuunnassa Teuvalta Karijoelle - tai päinvastoin. Reitit on nimetty niiden varrelle sijoittuvien vuorien mukaan. Sivi-Kakkori-Peurajärvi-Karijoki -reitti on noin 12 km pitkä. Sitä voi jatkaa Karijoen koululta länttä kohti Paarmanninvuorelle ja Susivuorelle, jolloin matkaa tulee yhteensä noin 20 km - ja matkaa voi pidentää aloittamalla Teuvan Parrasta asti. [9, 10]

Iso-Kakkori katsoo ja sieltä pääsee Karijokea kauemmas. Aina. Sen perspektiivi on sadoissa ja tuhansissa vuosissa. - P. P.


PS.
Pro Kakkori -liike järjestää yleisötilaisuuden tuulivoimasta Karijoen ns:llä tiistaina 24.02. klo 18-21. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.


Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Etelä-Pohjanmaan maakunta. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-Pohjanmaan_maakunta
[2] Wikipedia (2015). Karijoki. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Karijoki
[3] Karijoki, matkailukohteet (2015). Saatavilla: http://www.karijoki.fi/site?node_id=166
[4] Nousiainen (2013). Kakkorin valloitus. Saatavilla: http://taikapolku.blogspot.fi/2013/03/kakkorin-valloitus.html
[5] Iso-Kakkori (2013). Seikkaile Suupohjassa. Saatavilla: http://seikkailesuupohjassa.blogspot.fi/2013/06/iso-kakkori.html
[6] Lehtonen, Kujala, Kärkkäinen, Lehtonen, Mäkitie, Mänttäri, Virransalo & Vuokko (2003). Etelä-Pohjanmaan liuskealueen kallioperä. Tutkimusraportti 158. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Saatavilla: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_158.pdf
[7] Kakkorin tuulivoimapuiston osayleiskaava. Luonnos. 22.12.2014. Karijoen kunta. Saatavilla: http://www.karijoki.fi/tiedostot/Kakkori_Luonnos_22122014__10_000.pdf
[8] Perkiön tuulivoimapuiston osayleiskaava. Luonnos. 22.12.2014. Karijoen kunta. Saatavilla: http://www.karijoki.fi/tiedostot/Perkio_OYK_luonnos.pdf
[9] Teuvan ja Karijoen reitistöt. Saatavilla: http://www.teuva.fi/kartta/reitisto/
[10] Suupohja, reittikuvaukset. Saatavilla: http://www.suupohja.fi/reitit/it_reitti3.html

Julkaistu 23.02., päivitetty (linkki) 06.08.2015.

Keväisellä linturetkellä etelässä

Taikapolun kevätlinturetki suuntautui viime vuoden huhtikuun alussa etelään - Isojoen ja Karijoen maisemiin. Retken aiheena oli peltolinnut. Aikainen kevät huolehti siitä, että nähtävää riitti.

Vilske hanhipelloilla alkoi Kristiinankaupungin puolella jo maaliskuulla [1], sinne oli kerääntynyt pääasiassa metsähanhia - muutama tuhat! Sellaisista määristä sisämaassa voi vain haaveilla. Huhtikuulla sää viileni hiukan ja jarrutti retken kannalta sopivasti lintujen muuttoa.

Metsähanhia. Kuva: P. Peltoniemi.

Uhanalaisen metsähanhen (Anser fabalis) pesimäkanta on taantunut viime aikoina voimakkaasti, ilman selkeää tiedossa olevaa syytä. Tilanne on sen osalta niin huono, että maa- ja metsätalousministeriö kielsi kesäkuussa 2014 metsähanhen metsästyksen koko maasta metsästysvuoden ajaksi. Aiemmat ajalliset ja alueelliset, vuodesta 2011 voimassa olleet rajoitukset eivät ole pysäyttäneet kannan laskua.

Määräaikaisella metsästyskiellolla yritetään estää metsästyspaine, joka kohdistuu Suomen pesimäkantaan ja Suomen kautta muuttavaan Luoteis- ja Koillis-Euroopan metsähanhikantaan sekä saada kannan väheneminen pysähtymään ja kanta elpymään. [2]

Vaikka peipot olivat jo tulleet Kurikkaankin, kevät ja lintujen muutto oli Isojoen ja Karijoen seudulla selvästi pidemmällä. Vähälumisen talven jälkeen kuiva kevät ei kuitenkaan varsinaisesti suosinut peltolintuja. Poikettiin Dagsmark-Karijoki-tieltä pykälää pienemmälle.

Näky oli mykistävä. Ympärillä avautuville Dagsmarkin ja Karijoen Alakylän välisille pelloille oli kerääntynyt lähes parituhatta hanhea, kuten monena päivänä aiemminkin [3]. Linnut ruokailivat kaikessa rauhassa maaston värityksen antamassa suojassa, lähiasutuksesta ja tarkkailijoista välittämättä.

Hanhien tärkein levähdysalue Suupohjassa. Kuvat: P. Peltoniemi.

Suurin osa hanhista oli metsähanhia. Joukossa oli kuitenkin myös lyhytnokkahanhia (Anser brachyrhynchus) ja joitain tundrahanhia (Anser albifrons). Etäämmällä muutama joutsen teki ylilennon.

Punaisella kaularenkaalla varustettua hanhea (keskimmäisen kuvan keskellä) päästiin kurkistamaan kaukoputken läpi. Rengas oli selvästi luettavissa, joten yksilön liikkeitä pystyy seuraamaan helposti Suomessa ja ulkomailla.

Karijoen kautta muuttavat hanhet olivat aiempaa itäisemmällä reitillä. Dagsmarkin ja Karijoen väliset peltoaukeat toimivat viime keväänä hanhien tärkeimpänä levähdysalueena koko Suupohjan alueella. [3]

Levähdysalueet ovat hanhille ja joutsenille erityisen tärkeitä kevään ravintotankkauspaikkoja. Linnut aloittavat pesintänsä sen ravinnon turvin, jonka ne onnistuvat keräämään ennen siirtymistään pesimäalueille.

Metsähanhi pesii pääasiassa Lapissa ja Itä-Suomessa soilla, kaukana asutuksesta, harvalukuisena myös keskemmällä Suomea [4]. Pesimäpaikat ovat usein karuja, jäisiä ja hyvin ravintoköyhiä vielä silloin, kun hanhet saapuvat muuttomatkaltaan. Pesimäalueiden tarjonta ei siten tankkaukseen riitä, sillä pysyy lähinnä hengissä.

Metsähanhen pesimäkannan kokoon ja levinneisyyteen vaikuttaa ennen kaikkea soiden käyttö. Ihmisen aiheuttama häirintä - soiden ojitus, turvetuotanto ja tuulivoimatuotanto meluineen - voivat muuttaa suot elinkelvottomiksi metsähanhille. Tämä on uhkana ennen kaikkea Etelä- ja Keski-Suomessa, sillä näillä alueilla paljon soista on suojelematta. [4]

Lisäksi suuren uhkan linnuille muodostavat tuulivoimaloiden lavat ja sähkönsiirtolinjat. Karijoen-Isojoen-Dagsmarkin -alueelle sekä Satakunnan ja Pohjanmaan puolelle suunnitteilla olevat valtavat tuulivoima-alueet olisivat niille erittäin tuhoisia: Lepäily- ja ruokailualueilta metsähanhilaumat, kuten muutkin linnut, siirtyvät suojaisille yöpymisalueille. Muuttoaikaan maalis-huhtikuussa se tarkoittaa päivittäistä lentoa laajalla leveydellä yöpymispaikkaan ja takaisin.

Karijoen-Dagsmarkin peltoaukeat ovat tärkeitä levähdyspaikkoja myös lyhytnokkahanhille, joita muuttaa Suomen kautta aiempaa enemmän. Kannan vahvistumisen myötä uudet sopivat ruokailualueet ovat niille tuiki tarpeen. [3]

Metsähanhi on erityisseurannassa: maa- ja metsätalousministeriö on laatinut sille kansallisen hoitosuunnitelman. Lausuntokierroksella olevan suunnitelman mukaan muun muassa metsähanhen pesimäalueet Suomessa pitää selvittää ja poikastuoton arviointia tarkentaa. Lisäksi pitää tehostaa kannan laskentoja talvehtimisalueilla ja varmistaa metsästyksen kestävyys. [2] Muun muassa WWF Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto pitävät kansallista hoitosuunnitelmaa hyvin tärkeänä [5, 6].

Pian valmistuu myös kansainvälinen hoitosuunnitelma koko metsähanhen muuttoreitille. Suomesta suunnitelman valmisteluun osallistuu Suomen riistakeskus. Kansainvälisen hoitosuunnitelman tavoitteena on parantaa metsähanhen tilannetta myös Keski- ja Luoteis-Euroopan maissa. [2]

Metsähanhen erityisseuranta sekä kansallinen ja kansainvälinen hoitosuunnitelma tulevat todelliseen tarpeeseen nyt, kun kunnat kaavoittavat kilpaa tuulivoimalle - metsähanhikannan ja samalla monen muun lajin säilymiseksi voidaan vielä tehdä jotain. - P. P.


Viitteet

[1] Nousiainen (2014). Hulinaa hanhipelloilla. Suupohjan linnut - Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenblogi. Saatavilla: http://suupohjanlinnut.blogspot.fi/2014/03/hulinaa-hanhipelloilla.html
[2] Maa- ja metsätalousministeriö (2014). Metsähanhen metsästys kielletään tulevana metsästysvuonna. 25.06.2014. Saatavilla: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/140625_metsahanhiasetus.html
[3] Nousiainen (2014). Hanhet odottavat matkan jatkumista. Suupohjan linnut - Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenblogi. Saatavilla: http://suupohjanlinnut.blogspot.fi/2014/04/hanhet-odottavat-matkan-jatkumista.html
[4] Valkama, Vepsäläinen & Lehikoinen (2011). Suomen III Lintuatlas. Metsähanhi. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Saatavilla: http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/mets%C3%A4hanhi
[5] WWF Suomi (2014). WWF:n lausunto luonnoksesta Suomen metsähanhikannan hoitosuunnitelmaksi. 11.07.2014. Saatavilla: http://wwf.fi/mediabank/6334.pdf
[6] Suomen luonnonsuojeluliitto (2014). MMM Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto metsähanhen hoitosuunnitelman luonnoksesta. 28.07.2014. Saatavilla: http://www.sll.fi/ajankohtaista/liitto/luonnonsuojeluliiton-lausunnot-2014/mmm-suomen-luonnonsuojeluliiton-lausunto-metsahanhen-hoitosuunnitelman-luonnoksesta

Päivitetty (tuulivoimalinkkejä lisätty) 29.07.2015.