Hopeakelloja luonnossa kulkijalle

Kristiinankaupungin ja Karijoen maisemissa on vahvasti läsnä historia. Se ei hypi silmille, vaan on ennemminkin saatavilla, jos kulkija osaa kysyä.

Kahden maakunnan kohtauspaikka on jotain ainutlaatuista, sellaista jonka vasta osa päättäjistä ymmärtää. Eteläisen Pohjanmaan ja rannikko-Pohjanmaan maisemissa yhtyvät lakeus, vuoret ja meri. Saumattomasti, mutta silti erillisinä.

Siperiankärhö (Clematis alpina, ssp. sibirica). Kuva: P. Peltoniemi.

Yksi parhaita paikkoja sijaitsee Kristiinankaupungin puolella, eräällä Pyhävuoren metsäaukealla. Siellä kasvaa siperiankärhö, Clematis-sukuun kuuluva puuvartinen köynnöskasvi. Esiintymä löydettiin vuonna 1947.

Siperiankärhö on yksi Suomen harvinaisimmista kasvilajeista ja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Suomessa sitä tavataan vain kahdella muulla tunnetulla kasvupaikalla Tervolassa ja Nurmeksessa. Todennäköisesti tämäkin paikka on vain melko pienen joukon tiedossa.

Kasvi kiipeilee pitkin havupuiden runkoja ja oksia, pohjalaisessa metsässä. Yleensä sitä esiintyy rehevissä kangasmetsissä ja lehdoissa Karjalasta Äänisen takaa aina Tyynenmeren rannikolle asti.

Mistä se on tänne päätynyt?

Historian kirjaa saa selata aina 1800-luvun alkuun asti, että löytää selityksen. Silloin käytiin Suomen sota ja venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä paitsi tarinoita (Parmanen 1907), myös siperiankärhön siemeniä.

Hopeakelloja. Kuva: P. Peltoniemi.

Alkukesällä kasvi kukkii valkoisine hopeakelloineen valtoimenaan puiden oksilla. Sen kukat ovat kuin helmiä hopeanauhoissa, vain tiukujen sointi puuttuu metsän puiden humistessa ympärillä.

Kauneutta käden ulottuvilla, aivan matkamme varrella. Tämä on se luonto, jota puolustamme mielivaltaa vastaan. Tämän arvoa ei rahalla voi mitata. - P. P.


Viite

Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle. 

Meren eläimet kärsivät melusta

Läntisen Suomen maa-alueiden tuulivoimakaavoituksen jälkeen teollisuuden katse on kääntymässä merelle [1]. Tuulivoimatuho etenee Länsi-Suomen luonnon jälkeen kuitenkin myös maalla, Keski- ja Itä-Suomen luontoon - ellei tapahdu ihme.

Kanuunalahti, Kristiinankaupunki. Kuva: P. Peltoniemi.

Meren eläinten turvaksi on kartoitettu Itämeren vedenalaista melua, ensimmäistä kertaa. Kyse on BIAS-hankkeesta, joka on toteutettu Itämeren alueen usean yliopiston ja instituutin kansainvälisenä yhteistyönä vuosina 2012-2016 [2]. Hankkeeseen ovat osallistuneet Suomi, Ruotsi, Viro, Puola, Saksa ja Tanska ja sen vetäjänä on toiminut Suomen ympäristökeskus (SYKE). [2-4]

Suomen ympäristökeskus onkin ensimmäinen luontoalalla valtakunnallisesti toimiva taho, joka on todella tehnyt jotain Suomen luonnon suojelemiseksi tuulivoimaloiden haitoilta - työtä, jota luontojärjestöjen ja ympäristöministeriön olisi näinä vuosina luullut tekevän. Sen sijaan valtakunnalliset järjestöt, kuten WWF Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi, ovat jättäneet tuulivoimakaavojen kanssa taistelun ja maakuntien luonnon suojelun yksittäisille ihmisille, pienille yhdistyksille ja paikallisille piireille.

BIAS-hankkeen tulosten mukaan ihmisen aiheuttaman melun määrä Itämeressä on lisääntymässä. Vedenalainen melu vaihtelee meren eri osissa ja eri vuodenaikoina ja erityisesti talvella ääni etenee voimakkaasti. Myös veden lämpötila ja suolaisuuden kerrostuneisuus aiheuttavat muutoksia äänennopeuteen ja äänen kulkeutumiseen. [3-4]

Melua aiheuttaa merenkulku ja vesirakentaminen. Sitä lisää meriliikenteen kasvu ja merialueiden tuulivoimarakentaminen. [3-4]

Melu voi aiheuttaa vakavaa haittaa eläimille, kaloille ja merinisäkkäille, jopa kokonaisille eläinpopulaatioille. Kaloilla ja merinisäkkäillä sen on havaittu aiheuttavan häiriöitä viestimisessä, muutoksia käyttäytymisessä ja myös fyysisiä vaurioita. [3-4]

Kalat käyttävät ääntä ja kuuloaistia viestimiseen, kumppanin paikallistamiseen ja petojen välttämiseen. [3-4] Nisäkkäät, kuten pyöriäinen, käyttävät kuuloa myös suunnistamiseen ja ravinnon etsimiseen. Ilman kuuloa pyöriäinen kuolee. Itämerellä oli viisi vuotta sitten jäljellä vain noin 600 pyöriäistä. [3-5]

Ådskär, Kaskinen. Kuva: P. Peltoniemi.

BIAS-hankkeessa mitattiin melua 38 pisteessä eri puolilla Itämerta. Mittaustulosten perusteella laadittiin mallintamalla äänenpainetasokartat sekä vedenalaisen melun mittaus- ja analysointiohjeistot. Perustasona pidetään vuoden 2014 tilannetta, johon tulevia meluhavaintoja verrataan. [3-4]

Itämeren äänikartta. Kuva: BIAS-hanke.

Melua yritetään myös hallita. Melukartat voidaan yhdistää esimerkiksi lajien levinnäisyyskarttoihin tai luonnonsuojelualueiden karttoihin. [3-4]

BIAS-hanke vastaa EU:n meristrategiadirektiiviin, jonka tavoitteena on selvittää ihmisen tuottaman vedenalaisen melun taso ja rajoittaa se niin, että se ei vahingoita meriekosysteemiä. Direktiivin mukaan EU:n alueella tulee saavuttaa merten hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Siihen on aikaa vain vajaat kolme vuotta. [3-4] - P. P.

Viitteet:

[1] Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Santavuoren blogi 23.03.2016. Saatavilla: http://santavuori.blogspot.fi/2016/03/taystuulituho-suomen-lansirannikolla.html
[2] SYKE (2017). Itämeren vedenalainen äänimaailma (BIAS). Suomen ympäristökeskus. Saatavilla: http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Itameren_vedenalainen_aanimaailma_BIAS
[3] SYKE (2017). Itämeren vedenalainen melu riski kaloille ja merinisäkkäille. Tiedote. Suomen ympäristökeskus 25.01.2017. Saatavilla: http://www.syke.fi/fi-FI/SYKE_Info/Viestintaaineistot/Tiedotteet/Itameren_vedenalainen_melu_riski_kaloill(41549)
[4] SYKE (2017). Undervattensbuller i Östersjön: risk för fisk och marina däggdjur. Finlands miljöcentral 25.01.2017. Saatavilla: http://www.syke.fi/sv-FI/SYKE_Info/Kommunikationsmaterial/Pressmeddelanden/Undervattensbullret_i_Ostersjon_risk_for(41851)
[5] Saksan tuulivoimahanke vastoinkäymisissä - syynä pommit ja pyöriäiset (2012). Taloussanomat 17.08.2012. Saatavilla: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001765159.html

Missä pohjalainen virkistäytyy?

Pohjanmaan liitto kerää parhaillaan tietoa maakunnan virkistysalueista. Liitto haluaa tietää, mitkä ovat ulkoilijoiden ja retkeilijöiden suosimia ulkoilumaastoja ja virkistäytymispaikkoja Pohjanmaalla. Tiedot kerätään karttasovelluksen avulla marraskuun aikana. [1]

Lakeus. Kuva: P. Peltoniemi.

Pohjanmaan liiton mukaan tietoja ulkoilu- ja virkistyspaikoista kerätään Pohjanmaan maakuntakaava 2040:n valmistelun osana. Vastaavanlaista kartoitusta ei ole lakeuksilla aiemmin tehty. [1]

Karttasovelluksen kautta ulkoilijat, retkeilijät, matkailijat ja muut kulkijat voivat lisätä kartalle suosikkipaikkansa virkistäytymiseen.

Kerättyjen tulosten perusteella Pohjanmaan liitto saattaa lisätä maakuntakaavaan uusia virkistysalueita. Vastaukset antavat tietoa myös siitä, miten monipuolisesti maakunnan eri alueita käytetään vapaa-ajan virkistäytymiseen ja miten näille alueille kuljetaan. [1]

Mitkä siis ovat suosimiasi paikkoja tai alueita ulkoiluun ja virkistäytymiseen?

Merkitse marraskuun aikana kartalle Kaskisten, Närpiön ja Kristiinankaupungin, Korsnäsin, Maalahden (Malaxin), Vaasan ja Mustasaaren (Korsholman), Laihian, Isonkyrön ja Vöyrin, Uudenkaarlepyyn, Pedersören, Pietarsaaren, Luodon (Larsmon) tai Kruunupyyn retkikohteet ja muut tärkeät ulkoilumaastot.

Näkyypä karttaan olevan merkitty virkistyspaikkoja naapurimaakuntienkin puolella, joten samalla vaivalla voi ilmoittaa nekin.

Sinänsä hyvä, että tällaista kartoitusta tehdään, mutta maalaisjärjellä ajatellen olisi ollut järkevää selvittää pohjalaisten ja muiden maakunnassa retkeilevien liikkeitä ennen maakunnan tuulivoimakaavan runnomista läpi. Ja minne on unohdettu luontomatkailuyrittäjien ja muiden luonnon virkistyskäytöstä elinkeinonsa saavien näkökulma?

Näkymä Kristiinankaupungin Pyhävuorelta Närpiön Svalskullan (Pjelaxin) suuntaan. Kuva: P. Peltoniemi.

Kuten viereisestä ja alla olevasta kartasta näkyy, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien tuulivoimakaavat ovat ylimitoitettuja. Ne kuitenkin velvoittavat kuntia toteuttamaan yleiskaavoitustaan vastaavasti.

Missä kohdin tuulivoimakaavat osuvat nykyisille virkistysalueille? Kumpi silloin voittaa - alueita virkistykseen käyttävät vai tuulivoima?

Pohjalaismaakuntien kaavoituksessa on hoettu, kuinka "tuulivoimakaavoitus on luonteeltaan yhteensovittavaa". Miten sovitetaan yhteen retkeilijöiden tai luontoyrittäjien tarpeet ja tuulivoimalat?

Vai onko tarkoituksena, että retkeilijät ja ulkoilijat, asukkaat ja turistit väistävät?

Ympäristöministeriö hylkäsi juuri Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavasta tehdyt valitukset. Julkisessa päätöksessä on myös sisäministeriön lausunto, jossa sanotaan muun muassa seuraavasti [2]:

"Sisäministeriön näkemyksen mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamat onnettomuusvaarat tulisi ottaa paremmin huomioon, koska esim. talvella tuulivoimalan lavoista saattaa irrota jäätä, joka voi aiheuttaa ihmisille vahinkoja. Toinen, joskin ehkä pienen todennäköisyyden riski, on tuulivoimalan jarrumekanismin rikkoutuminen, jolloin vaarana on jopa lapojen rikkoutuminen ja lapojen osien lentäminen satojen metrien päähän. Kolmas vaara on tuulivoimaloiden tulipalovaara, jota ei yleensä mainita lainkaan. Sisäministeriön näkemyksen mukaan ihmiset eivät tiedosta riittävästi näitä tuulivoimaan liittyviä riskejä.

Sisäministeriö toteaa, että ihmisten tulisi tietää todelliset vaarat tuulivoima-alueilla ja siten välttää niiden lähellä liikkumista esim. talviaikana, koska tällöin on suuri mahdollisuus siihen, että jää saattaa aiheuttaa ihmisille vahinkoja."

Sisäministeriön lausunto on täyttä asiaa. Näitä seikkojahan sitkeimmät kansalaiset ovat valituksissaan jo monta vuotta sitten hokeneet. Tieto näkyy nyt tavoittaneen ainakin yhden ministeriön.

Retkeilyn ja luonnon virkistyskäytön kannalta lausunnossa tulee kuitenkin yksi olennainen seikka: liikkumisrajoitukset. Miten paljon niitä onkaan luvassa, jos tuulivoimakaavat toteutuvat? Mihin unohtui jokamiehenoikeus?

Millaista oikein on luonteeltaan yhteensovittava tuulivoimakaavoitus? Yllä oleva kuva Närpiön Svalskullan (Pjelaxin) voimaloista ja 97 mpa kohoavasta Metsä-Botnian piipusta Kaskisissa antaa osviittaa... Etäisyys Pyhävuorelta voimaloihin on noin 14 km ja Metsä-Botnian piippuun noin 22 km.

Pohjoislahden luontopolulla Kristiinankaupungissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Pohjalaiset ja muut pohjalaisluonnossa liikkuvat, merkitkää kartalle kaikki suosikkikohteenne, virkistyspaikkanne ja retkimaastonne. Tai luontomatkailukohteet. Katsotaan, missä Pohjanmaalla ja Länsi-Suomessa virkistäydytään! - P. P.


Viitteet:

[1] Missä Pohjanmaan luonnossa virkistyt? Saatavilla:  http://obotnia.maps.arcgis.com/apps/GeoForm/index.html?appid=989fd5c6344747abb4598fa566de6569
[2] Ympäristöministeriö (2016). Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavan I - Tuulivoima vahvistaminen. YM2/5222/2015.

Linturetkiä Suupohjassa ja lähiseuduilla

Kauhajoen kansalaisopiston kurssi Kevätlinnut tutuiksi retkeillen tutustuu 10.03.-21.05.2016 jälleen Suupohjan ja lähiseutujen lintupaikkoihin Suupohjan alueella ja Pohjanmaan rannikolla. Retket tehdään torstai-iltaisin, paitsi pöllöretki ja yölaulajaretki iltahämärissä ja rannikon lintujen kevätmuuttoretki varhain lauantaiaamuna. Retket vetää Ismo Nousiainen.

Mukaan pääsee yhä ilmoittautumalla (kurssin n:o 410207). Kevätlinturetkien kurssimaksu on 43 e. Lue lisää luontokerhon sivuilta!

Suomen luonto ei ole myytävissä!

Suomalaiset ovat heränneet joukolla vastustamaan uutta metsähallituslakia. Nettiadressin Suomen luonnon puolesta ovat allekirjoittaneet jo kymmenettuhannet ihmiset. [1]

Suomen hallituksen esittämän uuden lain mukaan Metsähallitus yhtiöitettäisiin eli siitä tehtäisiin osakeyhtiö, joka olisi kokonaan valtion omistuksessa. Vaarana olisi, että poliitikot antaisivat myöhemmin luvan yhtiön tai sen osan myyntiin - esimerkkejä ei tarvitse hakea sähköverkkokauppaa kauempaa. [1, 2]

Seitsemisen kansallispuisto. Kuva: P. Peltoniemi.

Me allekirjoittaneet emme hyväksy Suomen luonnon yhtiöittämistä. Mikä on yhtiöitetty, on myytävissä. Hallituksen esittämässä uudessa metsähallituslaissa lukee:

"[P]äätös, jonka toteuttamisen johdosta valtio lakkaisi olemasta yhtiön ainoa omistaja tai luopuisi enemmistöstään yhtiössä, edellyttää eduskunnan suostumusta." (HE 132/2015 vp)

Tämä ei ole riittävä tae siitä, että arvokkain kansallisomaisuutemme, Suomen luonto säilyy tuleville sukupolville. Poliittiset päättäjät ovat myyneet kansainvälisille sijoittajille mm. maaperän rikkauksia ja yhteiskunnan perusinfrastruktuuria, tunnetuin seurauksin.

Hallitus pitää selittämätöntä kiirettä Metsähallituksen yhtiöittämisessä. Kansanedustajat äänestänevät laista maaliskuun toisella viikolla ja sen on määrä tulla voimaan 15.3.2016. Nyt on viimeinen hetki vaikuttaa – adressi toimitetaan eduskuntaan ennen ratkaisevaa äänestystä. [...]

Me allekirjoittaneet vetoamme teihin, hyvät kansanedustajat, pysäyttäkää uusi metsähallituslaki. Suomen luonto ja suomalaiset ansaitsevat parempaa. [2]

Kanuunalahden rantaa Kristiinankaupungissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan "suomalaisten yhteiset metsät on tarkoitettu meille kaikille ja niin pitää olla jatkossakin" [1]. Mutta pelko Suomen luonnon säilymisestä suomalaisilla ei ole turha.

Metsähallituksen hallinnassa on lähes kolmasosa Suomesta: yli 12 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita, metsiä, soita, rantoja ja vesiä, suurin osa Itä- ja Pohjois-Suomessa [3]. Lisäksi Metsähallituksen hallinnassa ovat yleiset vesialueet pohjineen, lukuunottamatta Ahvenanmaan maakunnan vesialueita: Suomen aluevedet ja suurten järvien selät - siis koko Suomen länsi- ja etelärannikko ja sisävesien suuret selät, yli 34 000 nelilökilometriä [4].

Metsähallituksen mukaan sen roolina "yleisillä vesialueilla on hoitaa omistajan tehtäviä kiinteistöasioissa". Se muun muassa myöntää lupia kansallispuistoihin ja harjoittaa erävalvontaa sekä vastaa meri- ja sisävesiluonnon kartoituksesta ja suojelusta ja ylläpitää virkistyskalastusalueita. [4]

Ajankohtaisia uutisia lukiessa tulee toki mieleen muitakin rooleja: Eduskunta kysyi ennen joulua, myydäänkö yhtiöittämisen seurauksena pohjavedet ulkomaille [5]. Uuden lain myötä Metsähallitus voisi myös alkaa tarjota paikkoja merituulivoimaloille [6] - ja myydä ne sitten ulkomaille, kuten on jo tehnyt Kittilässä ja Sodankylässä [7].

Kalatiira. Kuva: P. Peltoniemi.

Metsähallituslaki korostaisi talousnäkökulmaa luontoarvojen ja elinkeinojen kustannuksella valtion talousmetsissä, osassa retkeilyalueita ja muita virkistysmetsiä, yleisillä vesialueilla ja Ylä-Lapin luontaistalousalueilla. Kärsijöiksi muodostuisivat myös kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet. [2, 8]

Onko poliittinen näkökyky näin lyhytnäköinen? Painaako raha enemmän kuin pohjavesi, luontoarvot tai paikallisten ihmisten toimeentulo? Onko Suomi enää demokratia vai onko siitä tullut harvainvalta? - P. P.

PS. Jo lähes 50 000 allekirjoitusta adressissa, 60 000, 120 000.

PPS. Ministeriö rauhoittelee metsähallituslain synnyttämiä pelkoja. Lakiin tulossa viime metreillä isoja muutoksia.


Viitteet

[1] Nykänen, Suvi-Tuulia (2016). Valtava arvosteluryöppy. Suomalaiset pelkäävät: Mitä Metsähallituksen yhtiöittäminen tarkoittaa luonnolle? Iltalehti. 28.02.2016. Saatavilla: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016022721184184_uu.shtml
[2] Suomen luontoa ei saa yhtiöittää. Allekirjoita. Pysäytetään metsähallituslaki. (2016). Saatavilla: http://pysaytetaanmetsahallituslaki.fi/
[3] Metsähallitus (2016). Pinta-alat ja kartat. Saatavilla: http://www.metsa.fi/pintaalatjakartat
[4] Metsähallitus (2016). Metsähallituksen hallinnassa olevat yleiset vesialueet. Saatavilla: http://www.metsa.fi/yleisetvesialueet
[5] Tolkki, Kristiina (2015). Metsähallituksen yhtiöittäminen kiihdytti eduskuntaa: Myydäänkö pohjavedet ulkomaille? Yle Uutiset. 17.12.2015. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/metsahallituksen_yhtioittaminen_kiihdytti_eduskuntaa_myydaanko_pohjavedet_ulkomaille/8538055
[6] Kalliokoski, Maria (2016). Metsähallitus voi alkaa etsiä uusia alueita tuulivoimalle mereltäkin. Kaleva. 25.02.2016. Saatavilla: http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/metsahallitus-voi-alkaa-etsia-uusia-alueita-tuulivoimalle-mereltakin/721007/
[7] Ulkuniemi, Ilkka (2016). Fortum ja Metsähallitus myyvät Kittilän ja Sodankylän tuulivoiman Englantiin. Yle Uutiset. 05.09.2013. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/fortum_ja_metsahallitus_myyvat_kittilan_ja_sodankylan_tuulivoiman_englantiin/6816587
[8] Saavalainen, Heli (2016). Järjestöt: Metsähallituksen uudistuksessa luonto on jäämässä talouden jalkoihin. Helsingin Sanomat. 19.10.2016. Saatavilla: http://www.hs.fi/kotimaa/a1445225510990#

Julkaistu 29.02., päivitetty 02.04.2016.

Susivuorelta ympäri Pohjanmaata

Lokakuisella luontoretkellä Karijoen Susivuorelle ja Iso-Kakkoriin oli ennalta-arvaamattomia seurauksia: siitä saivat alkunsa seikkailutarinat eteläisellä Pohjanmaalla kahden maakunnan alueilla.

Kirjassa II etsivää ja salaperäinen luola tapahtumien keskiössä on Susiluola. Se kätkee sisäänsä rikkauksia ja vuoren uumenissa sekä Karijoen teillä ja metsissä käydään jännittävä seikkailu. Tarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa rangaistuksensa. [1]

Karijoella sijaitseva Susiluola on kieltämättä erikoinen paikka: se on Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka ja ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta, vaikka alue on ollut jääkaudella mannerjään peitossa [2].

Ei ihme, että retki Susiluolalle sai mielikuvituksen valloilleen! Onhan luola innoittanut jo yli sata vuotta aiemminkin seikkailun kirjoittamiseen: kirjassa Haukkavuoren aarre luolan sisällä sijaitsee virta ja aarre [3]. Hauska, että kahdella eri vuosituhannella ilmestyneet kirjat ovat syntyneet toisistaan tietämättä.

Susiluola Karijoella. Kuva: P. Peltoniemi.

Karijoen markkinoilla huhtikuussa kuuntelin paikallisen tarinaa Susivuoren luolista ja niihin eksyneestä koirasta, joka löysi ulos luolastosta kilometrejä kauempana. Hän esitti kertomuksensa kuin se olisi ollut täyttä totta.

Mutta onko aivan kaikki sittenkään vain mielikuvituksen tuotetta?

Kahden etsivän seikkailut jatkuvat kirjassa II etsivää ja autovarkaat [4]. Siinä ollaan rosvojen jäljillä Karijoelta Kristiinankaupunkiin ja Kauhajoen kautta Kurikkaan aina Seinäjoelle asti. Mukana tarinassa on myös kultainen ankkuri - vielä nykyäänkin kansan suussa kiertää kertomus Susivuoren maaston kätkemästä hopeisesta ankkurista.

Taustaa tarinalle saa Haukkavuoren aarteesta, jossa kerrotaan vuoren, siis Susivuoren, olleen monta sataa vuotta sitten meren ympäröimä ja laivojen laskeneen sen rannoille - ehkä jossain Litorinameren vaiheessa [5]? Kirjan mukaan joltain laivoista oli jäänyt tai kenties haaksirikon seurauksena pudonnut hopeinen ankkuri, joka löytyi vuosisatoja myöhemmin Susivuoren rinteiltä. [3]

Muuten kirjan tapahtumien pääasiallisena taustana on 1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen aika [3]. Silloin venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä muun muassa siperiankärhön siemeniä. Kristiinankaupungin puolella sijaitseekin yksi Suomen kolmesta tunnetusta siperiankärhön kasvupaikasta, suojellulla alueella. Alkukesällä kasvi kukkii valtoimenaan puiden oksilla.

Siperiankärhö Kristiinassa. Kuva: P. Peltoniemi.

Kahden etsivän seikkailuissa rikolliset liikkuvat luontokohteesta toiseen ja yrittävät käyttää kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita paikkoja omiin tarkoituksiinsa. Yhtymäkohtia nykyhetkeen ei voi olla miettimättä: tämän hetken yritys kaavoittaa suomalaisluonnon luontokohteet lähes järjestelmällisesti teollisuusalueiksi vie aikeet vielä pidemmälle.

Land Rover Susiluolan parkkipaikalla. Kuva: P. Peltoniemi.

Salaperäisen luolan tarinassa Susiluolan tulevaisuus turvataan ja seuraavassa seikkailussa etsivät ottavat Seinäjoen poliisin kanssa autovarkaat kiinni [1, 4]. Ei lainkaan huonoja saavutuksia. Aikuisten ja päättäjienkin sietäisi ottaa oppia kotiseudun luonnon arvostamisesta ja 2010-luvun todellisuuden kriittisestä tarkastelemisesta nuoren silmin. - P. P.


Viitteet

[1] Peltoniemi, K. (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.
[2] Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php
[3] Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle.
[4] Peltoniemi, K. (2015b). II etsivää ja autovarkaat. Kurikka: Valmiixi.
[5] Åberg, S. (2013). Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41683/pro_gradu_ethesis_scaberg.pdf?sequence=1

Pyhävuoren komeilla kivipelloilla

Rannikko-Pohjanmaan korkein kohta on Kristiinankaupungin alueella sijaitseva Pyhävuori (ruot. Bötombergen), joka kohoaa 130 metriä meren pinnan yläpuolelle. Vain kuuden kilometrin päässä vuoresta kulkee valtatie 8 Porista Vaasaan. [1, 2]

Näkymä Pyhävuorelta luoteeseen. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren vaihteleva maasto reitistöineen ja taukopaikkoineen tarjoaa oivallisen retkikohteen luonnonystävien lisäksi niin patikoijille, kuntoilijoille ja hiihtäjille kuin marjastajille ja sienestäjillekin [2]. Vuoren laella sijaitsee näköalapaikka ja hiihtokeskus. Se toimii kesäisin patikointireittien lähtöpisteenä. [2-4]

Alkukesän retken tarkoituksena oli tutustua Pyhävuoren kivipeltoihin ja kivikkoihin - osaan niistä. Luolareitti tuli tutuksi lokakuisella Susiluolan retkellä. Nyt askel suunnattiin Pyhävuoren päälle.

Vuoren laella, heti Digitan radiomaston kaakkoispuolella vastassa oli kiviröykkiö. Paikallisten asukkaiden tiedon mukaan siinä sijaitsi viime vuosisadalla vartiotorni, ns. ryssäntorni, josta näki vaivatta merelle, aina Kristiinaan asti. Torneja on ollut pitkin rannikkoa mm. Merikarvialla ja Porissa.

Paljon myöhemmin paikalla oli radiomasto [5]. Kumpaakaan niistä ei enää ole, mutta kiviröykkiössä on selvästi nähtävissä rakennelman jalkojen paikat.

Pyhävuoren kivipelloilla. Kuva: P. Peltoniemi.

Vuoren laki jatkuu kiviröykkiöstä kaakkoon. Kivikkoa kulkiessa maasto kuitenkin nousee - laki ei ole tasainen.

Kesäkuun alun auringonpaisteessa se hohkasi lämpöä. Hetken kuluttua eteen levittäytyi valtava kivipelto. Tuntui kuin olisi astunut muutaman vuosituhannen ajassa taaksepäin. Asutusta ei näkynyt, vain kiviä, puita, taivas ja kaukana siintävä horisontti - meri.

Pohjanmaan laella. Kuva: P. Peltoniemi.

Pyhävuoren kivipellot, ns. pirunpellot ovat syntyneet noin 9000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulaessa ja maan kohotessa vuoren laki nousi merenpinnan yläpuolelle. Aallokko ja jäät kuljettivat, muovasivat ja lajittelivat kiviainesta, ja muodostivat paikalle noin 1 kilometrin mittaisen ja 300 metriä leveän rannan. [6]

Aaltojen muovaamat rantavallit pystyy yhä erottamaan. Helpoimmin muinaisrannan muodot näkee kivipellon eteläpuolelta ylöspäin katsoessa - kuvassa korkeuserot tosin lähes häviävät. Kivikkoa kulkiessa huomiota kiinnittivät myös siellä täällä sijaitsevat mahdolliset pyyntikuopat [5].

Suomen arvokkaimpia kivikkoja on tänä kesänä astellut myös GTK ja SYKE, Ympäristöministeriön toimeksiannosta. Ammattilaiset arvioivat kivikkoa katsoessaan sen kokoa, muotoa ja näyttävyyttä, kivi- ja kasvilajeja sekä syntytapaa. GTK:n mukaan Pyhävuoren kivipelto on todennäköisesti koko Länsi-Suomen komein ja myös valtakunnallisesti arvokas - kokonsa, näyttävyytensä ja rantavalliensa vuoksi. [6]

Länsi-Suomen näyttävin. Kuva: P. Peltoniemi.

Silti Kristiinankaupunki haluaisi kaavoittaa vuoren ympäristön pitkästi yli sadalle teollisuusluokan voimalalle! Isojoki ja Karijoki jatkaisivat noin 160 voimalalla. Noin 10 kilometrin säteellä Pyhävuoresta pyörisi todellinen hullunmylly: yhteensä yli 270 teollista tuulivoimalaa.

Ajatus ja näkymä länsi-luoteeseen Pyhävuoren laelta saavat hiljaiseksi. Etäällä, noin 21 kilometrin päässä kohoaa Metsä-Botnian piippu Kaskisissa. Svalskullan viisi tuulivoimalaa lapoineen 14 kilometrin päässä Närpiön Piolahdessa (Pjelaxissa) nousevat sitä kolme kertaa korkeammalle. Närpiön Pjelaxin ja Bölen noin 60 voimalaa näkyisivät Pyhävuorelle ihan samalla tapaa kuin Svalskullan, samoin kuin Kauhajoen Mustaisnevan 9 voimalaa. Ja lisäksi kymmenen kilometrin säteelle muut 270 voimalaa...

Mitä tästä luonnosta ja historiasta olisi jäljellä sen jälkeen?

Kristiinankaupungin kotisivujen mukaan Pyhävuorella riittää tutkimista niin kasvitieteilijöille kuin historian tutkijoillekin [2]. Vuosituhansien kuluessa Pyhävuori on nähnyt monenlaista. Se on pyhä paikka, kultti- ja tarinapaikka [7]. - P. P.


Viitteet

[1] Wikipedia (2015). Suomen korkeimmat kohdat maakunnittain. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_korkeimmat_kohdat_maakunnittain
[2] Kristiinankaupunki (2013). Pyhävuori. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/ajankohtaista/pyhavuori-2
[3] Lapväärtti (2009). Pyhävuoren hiihtokeskus. Saatavilla: http://www.lappfjard.fi/document.asp?id=z97h23w8ses
[4] Pyhävuoren alueen vaellusreitit. Bötombergets vandringsleder. Kartta 1:20000. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/assets/1/Uploads/Vandringsle-Vaellusreitti-Botombergen-Pyhavuori.pdf
[5] Museovirasto (2007). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori/Bötomberget. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=409010034
[6] Harju, Heidi-Maria (2015). Neljä miestä, satoja kuljettuja kivikoita – Suomen kivikot on kohta arvotettu. Yle Pohjanmaa 07.07.2015. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/nelja_miesta_satoja_kuljettuja_kivikoita__suomen_kivikot_on_kohta_arvotettu/8126801
[7] Museovirasto (2005). Kristiinankaupunki, Lappfjärd-Pyhävuori. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=287500001

Päivitetty (linkki lisätty) 29.07.2015.

Kevätmuutolla Kanuunalahdella

Toukokuun alkupuolen valkovuokkoretki jatkui rannikolle, Kristiinankaupungin Kanuunalahdelle. Oli mukava palata meren ääreen nyt keväällä, aiempien talven ja kesän retkien jälkeen.

Kanuunalahden edustalla. Kuva: P. Peltoniemi.

Ilta-aurinko lämmitti maisemaa ja vastapäisen saaren rannoilla siitä nauttivat joutsen ja saarella pesivät haahkat. Kiireettömyys oli läsnä kaikkialla. Huomaamatta omakin mieli rauhoittui.

Katse lepäsi näkymässä, veden ja kallion vaihtelussa, kaukana siintävässä horisontissa. Siellä horisontin takana olivat Ruotsi ja Norja.

Merimaisema oli jo itsessään kaunista katseltavaa, mutta lahdelle lentävät muuttolinnut saivat erityisen hyvälle päälle. Tämä kapea rannikkokaistale on linnuille tärkeä muuttoväylä, ilman sitä monen muuttolinnun kanta olisi paljon pienempi sisämaassakin [1, 2].

Laulujoutsenet kevätmuutolla. Kuva: P. Peltoniemi.

Lähes käden ulottuvilla silokallioista kohosi kolme tuulivoimalaa. Ei tehnyt mieli kääntää katsetta sinne - voimalat olisivat pudottaneet rauhoittuneesta olotilasta äkkiä alas. Mikä olisi näidenkin rantojen ja lintujen mahdollinen kohtalo tulevina vuosina?

Toukokuun lopussa uuden hallituksen neuvotteluiden päätöksiin kirjattiin tuetun tuulivoimatuotannon kiintiön leikkaus. Tarkoituksena on pienentää ns. syöttötariffin 2500 MVA:n kiintiötä noin viidenneksellä. Tämä on hyvä ja toivottu päätös, mutta tuliko se ajoissa? Kuinka paljon vahinkoa aiemmista huonoista päätöksistä on jo tullut ja paljonko sitä ehtii vielä tulla?

Päätöksen seurauksena tuulivoimateollisuus aloitti ennennäkemättömän kilpajuoksun kiintiöön pääsemisestä [3]. Paniikilla se paljasti todelliset tarkoitusperänsä: olevansa vain ja ainoastaan rahan perässä. Luontoarvot, ilmastonmuutos tai ympäristön suojeleminen eivät merkitse tuulivoimateollisuudelle yhtään mitään.

Ehkä teollisuuden paniikkireaktio on kuitenkin hyväksi. Totuus tuulivoimasta on alkanut tulla julki ja varmasti monen silmät ovat avautuneet viime päivinä. Ovathan asiantuntijat puhuneet tästä Suomessakin jo useamman vuoden ajan, myös kirjan muodossa [4].

Totuuden paljastaminen ja luontoarvojen puolesta taistelu alkoi Suomen oloissa rannikolta, myös Kristiinankaupungista. Mutta koska kuntatason päättäjät ymmärtävät tämän? Ruotsissa, Norjassa ja Varsinais-Suomessa tuulivoimayhtiöt vetäytyvät hankkeista, koska ne ovat "kannattamattomia" [5, 6].

Kristiinankaupungin suunnitelmissa on kuitenkin yhä kaavoittaa kaunis Cittaslow-kaupunki lähes pelkästään teollisuuden käyttöön. Kuka haluaa Kristiinankaupunkiin, jos kolme neljännestä sen pinta-alasta ja maisema paljon laajemmallekin on tuhottu? Minä katselen paljon mieluummin hyvinvoivaa luontoa ja ympäristöä. Toivon, että täälläkin järki ja todelliset arvot voittavat.

Haahkaparvi muuttomatkalla. Kuva: P. Peltoniemi.

Hallituksen päätöksen myötä asukkaat, Suomen luonto ja linnut voivat hiukan huoahtaa helpotuksesta. Tämä kesä näyttää valoisammalta kuin viime kesä. Kaikkia rantoja ja vuoria ei tuhota, eikä kaikkia muuttoväyliä miinoiteta täyteen tuulivoimaloita, mutta paljon on vielä tehtävää. - P. P.


Viitteet

[1] Toivanen, Metsänen & Lehtiniemi (2014). Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. Karttaliite. BirdLife Suomi ry. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B31868315-3213-4C2E-ADB6-75A7BBF693F2%7D/100333
[2] Toivanen, Metsänen & Lehtiniemi (2014). Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. BirdLife Suomi ry. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BFA98FD1F-987F-4546-84F7-93BDC1F0CE06%7D/100332
[3] Tuulivoimayritykset panikoivat syöttötariffin leikkauksesta. Kauppalehti 03.06.2015. Saatavilla:
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tuulivoimayritykset-panikoivat-syottotarffin-leikkauksesta/L4jNxKnJ
[4] Saarinen, Saana (toim.), Vesa Viljanen, Kaarlo Jaakkola & Kalevi Nikula (2013). Totuus tuulivoimaloista. Mividata.
[5] Jokela (2015). Leikkaukset ja kansalaisvastustus purevat tuulivoimaan. Turun Sanomat 30.05.2015. Saatavilla: http://www.ts.fi/uutiset/talous/776327/Leikkaukset+ja+kansalaisvastustus+purevat+tuulivoimaan
[6] Stopp för vindkraft i Norden. Aftonbladet 04.06.2015. Saatavilla: http://www.aftonbladet.se/senastenytt/ttnyheter/utrikes/article20910101.ab

Valkovuokkoretkellä Peruksen Storholmenilla

Storholmenin saari sijaitsee Peruksen kylässä, noin 12 kilometriä itään Kristiinankaupungin keskustasta. Pieni paratiisisaari halkoo Pohjanlahteen virtaavaa Lapväärtinjokea. Se saa alkunsa Lauhanvuoren alueelta Isojokena ja virtaa Kristiinankaupungin puolella Lapväärtinjokena [1].

Valkovuokkoja Storholmenilla Peruksessa. Kuva: P. Peltoniemi.

Retkeilijät voivat pysäköidä autonsa Pärus-Forsin vanhaan pihaan. Pärus-Fors on oikeaa ekosähköä tuottava pieni vesivoimalaitos vanhoine myllyineen. Se aloitti sähköntuotannon Suomessa ensimmäisten joukossa, lähes sata vuotta sitten vuonna 1918. [2]

Peruksen kyläyhdistys lunasti alueen asuin- ja huoltorakennuksineen omistukseensa 2000-luvun alussa Kristiinankaupungin ja EU:n hanketuella [2]. Alueen ja luonnon kunnioitus näkyy tavassa, jolla ympäristöä on vaalittu.

Pärus-Forsin nimi tulee kylän mukaan nimetystä koskesta, josta voimala myös saa käyttövetensä. Idyllistä miljöötä halkoo kanava, jonka yläpäässä on koskien poikki kulkevat padot. [3]

Pärus-Forsin patoa Lapväärtinjoessa. Kuva: P. Peltoniemi.

Storholmenin saarelle pääsee kävellen kanavan ja ruohokentän yli Pärus-Forsin alueelta ja sitten kävelysiltaa pitkin itse saarelle [4]. Noin 2 hehtaarin kokoista rehevää saarta kiertää kapea ja idyllinen luontopolku. Saaresta löytyy myös pieni nuotiopaikka polttopuineen.

Perus-Forsin koski Lapväärtinjoessa. Kuva: P. Peltoniemi.

Toukokuun alun retkellä - kuin äitienpäivälahjana - saari on tulvillaan valkovuokkoja. Saaren keskellä kohoavat lehtipuut, koivut, vanhat haavat ja lepät. Linnunlaulu täyttää ilman, kun tiaiset, peipot ja laulurastaat laittavat parastaan. Tikat ja satakielet pysyttelevät lyhyen retken ajan piilossa pensaiden ja kasvillisuuden suojassa.

Parin kolmen viikon päästä ilma on täynnä kukkivien kielojen ja tuomien tuoksua. Silloin täytyy tehdä uusi retki. Kevätlintujen konsertti jatkuu. - P. P.


Viitteet:

[1] Wikipedia (2015). Isojoki (joki). Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Isojoki_%28joki%29
[2] Perus (2015). Peruksen kotisivut. Saatavilla: http://www.perus.fi/?page_id=182
[3] Storholmen (2015). Peruksen kotisivut. Saatavilla: http://www.perus.fi/?page_id=184
[4] Storholmen (2014). Seikkaile Suupohjassa - löytöretkiä lähelle. Saatavilla: http://www.suupohjankehittamisyhdistys.fi/site?node_id=571&action=show_data&p_id=120&ordercol=p_id&ordertype=desc&row=4

Susiluolalle Pohjois-Euroopan vanhimpaan asuinpaikkaan

Eteläisellä Pohjanmaalla Pyhävuoren lähellä kohoaa Susivuori. Sen pohjoisrinteellä Karijoen kunnan omistamalla maalla, Kristiinankaupungin alueella sijaitsee Susiluola. Sinne pääsee Susireittiä, joka lähtee Pyhävuorelta, kiertää ympäri Susivuoren ja poikkeaa myös Susiluolalla. Luolalle voi mennä myös toista reittiä Paarmanninvuorelta lähtien. [1, 2]

Susiluola on Suomen suurin granodioriittikalliossa sijaitseva luola, arviolta noin 30-70 metriä pitkä ja 25 metriä leveä. Luola on syntynyt kallioperän vaakarakoon ja on enimmäkseen maakerroksien täyttämä. Maa-aines on kulkeutunut sinne jääkausien välisenä aikana merenpinnan ulottuessa luolan suuaukon yli, joka on 116,5 metriä nykyisen meren pinnan yläpuolella. [3]

Susiluola täynnä arvoituksia. Kuva: P. Peltoniemi.

Luolaa oltiin tyhjentämässä matkailukohteeksi vuonna 1996, kun sieltä tehtiin ensimmäinen esinelöytö [4]. Se rauhoitettiin muinaismuistolain perusteella tutkimuksia varten. Luolassa on tehty kaivauksia viimeksi vuonna 2005, mutta valtaosa siitä on täysin tutkimatta. [5]

Jo nyt tiedetään kuitenkin, että Susiluola on koko Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka. Se on ajoitettu asuinpaikkana kivikaudelle noin 120 000 vuoden taa tai jopa varhaispaleoliittiselle kaudelle - 250 000 vuoden taakse! Itse Susiluolan iäksi on arvioitu yli 2,6 miljoonaa vuotta [3].

Lisäksi Susiluola on ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta alueella, joka on ollut jääkauden aikana mannerjäätikön peitossa. Viimeisin jääkausi on yleensä hävittänyt kaikki aiempien asutusten jäljet maastosta, mutta Susiluola on säilynyt eräänlaisena taskuna ja on siten erityisen arvokas, myös tutkimukselle. [3]

Luolan suuaukko on aidattu ja talviaikaan peitetty pressuilla, eikä matkailijoilla ole luolaan asiaa. Pressujen raoista pääsee kuitenkin hiukan näkemään, että luola on matalahko ja että sen kattoa on tuettu verkolla. Myös itse Susiluolaa on lujitettu, minkä voi nähdä myös luolan jykevistä ulkoseinistä.

Susivuori, muinaista merenpohjaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka sijaitsee siis Suomessa, Kristiinankaupungissa ja Karijoella.

Kristiinankaupunki tuntuu kuitenkin olevan ihan hukassa paikan arvostamisessa, sillä se on suunnitellut Dagsmark-Pyhävuori -hankkeessaan kymmeniä tuulivoimaloita Susiluolan lähialueelle mistään arvoista mitään piittaamatta [6].

Mihin näissä tuulivoimasuunnitelmissa unohtuu kohtuus, kulttuurin, historian, luonnon tai maiseman arvostus [7]? Onko kaikki se sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä?

Saako mitä tahansa arvoja riistää [8], jos sitä ei ole huomattu lakiin erikseen kirjata? Onko olemassa rikoksia ihmisyyttä vastaan, kirjoittamattomia lakeja, jotka menevät lakiin kirjatun edelle?

Sellaisia, jotka osoittavat suunnitelmat ja päätökset lopulta laittomiksi?

Hiidenkirnun kiveä Susiluolan seinässä on moni yrittänyt saada pois - turhaan. Se on kestänyt satojatuhansia, kenties miljoonia vuosia. - P. P.


Viitteet

[1] Kristiinankaupunki, Susireitti. Muinaispolut.fi Saatavilla: http://www.muinaispolut.fi/polkureitit/kristiinankaupunki-susireitti
[2] Pyhävuoren alueen vaellusreitit. Bötombergets vandringsleder. Kartta 1:20000. Saatavilla: http://www.visitkristinestad.fi/assets/1/Uploads/Vandringsle-Vaellusreitti-Botombergen-Pyhavuori.pdf
[3] Susiluola.fi (2015). Susiluola. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/susiluola.php
[4] Museovirasto (2012). Susiluolan tutkimukset. Saatavilla: http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/tutkimus/kristiinankaupungin_susiluola/tutkimukset
[5] Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php
[6] Uusitalo (2014). Dagsmarkin-Pyhävuoren tuulivoimahanke. Suupohjan Sanomat. 17.10.2014. Saatavilla:
http://www.suupohjansanomat.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/dagsmarkin-pyh%C3%A4vuoren-tuulivoimahanke-1.1703038
[7] Pitkäranta (2015). Kun kohtuus unohtui. Avointa ajattelua -blogi. Saatavilla: http://pitkaranta.blogspot.fi/2015/04/kun-tuulivoimasta-unohtui-kohtuus.html
[8] Pitkäranta (2015). Arvoton toimiala. Avointa ajattelua -blogi. Saatavilla: http://pitkaranta.blogspot.fi/2015/04/arvoton-toimiala.html

Päivitetty (lähde lisätty) 27.07.2015.