Lokakuisella luontoretkellä Karijoen Susivuorelle ja
Iso-Kakkoriin oli ennalta-arvaamattomia seurauksia: siitä saivat alkunsa
seikkailutarinat eteläisellä Pohjanmaalla kahden maakunnan alueilla.
Kirjassa
II etsivää ja salaperäinen luola tapahtumien keskiössä on Susiluola. Se kätkee sisäänsä rikkauksia ja vuoren uumenissa sekä Karijoen teillä ja metsissä käydään jännittävä seikkailu. Tarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa rangaistuksensa. [1]
Karijoella sijaitseva Susiluola on kieltämättä erikoinen paikka: se on Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka ja
ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta, vaikka alue on ollut jääkaudella mannerjään peitossa [2].
Ei ihme, että retki Susiluolalle sai mielikuvituksen valloilleen! Onhan luola innoittanut jo yli sata vuotta aiemminkin seikkailun kirjoittamiseen: kirjassa
Haukkavuoren aarre luolan sisällä sijaitsee virta ja aarre [3]. Hauska, että kahdella eri vuosituhannella ilmestyneet kirjat ovat syntyneet toisistaan tietämättä.
Susiluola Karijoella. Kuva: P. Peltoniemi.
Karijoen markkinoilla huhtikuussa kuuntelin paikallisen tarinaa Susivuoren luolista ja niihin eksyneestä koirasta, joka löysi ulos luolastosta kilometrejä kauempana. Hän esitti kertomuksensa kuin se olisi ollut täyttä totta.
Mutta onko aivan kaikki sittenkään vain mielikuvituksen tuotetta?
Kahden etsivän seikkailut jatkuvat kirjassa
II etsivää ja autovarkaat [4]. Siinä ollaan rosvojen jäljillä Karijoelta Kristiinankaupunkiin ja Kauhajoen kautta Kurikkaan aina Seinäjoelle asti. Mukana tarinassa on myös kultainen ankkuri - vielä nykyäänkin kansan suussa kiertää kertomus Susivuoren maaston kätkemästä hopeisesta ankkurista.
Taustaa tarinalle saa
Haukkavuoren aarteesta, jossa kerrotaan vuoren, siis Susivuoren, olleen monta sataa vuotta sitten meren ympäröimä ja laivojen laskeneen sen rannoille - ehkä jossain
Litorinameren vaiheessa [5]? Kirjan mukaan joltain laivoista oli jäänyt tai kenties haaksirikon seurauksena pudonnut hopeinen ankkuri, joka löytyi vuosisatoja myöhemmin Susivuoren rinteiltä. [3]
Muuten kirjan tapahtumien pääasiallisena taustana on 1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen aika [3]. Silloin venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä muun muassa siperiankärhön siemeniä. Kristiinankaupungin puolella sijaitseekin yksi Suomen kolmesta tunnetusta siperiankärhön kasvupaikasta, suojellulla alueella. Alkukesällä kasvi kukkii valtoimenaan puiden oksilla.
Siperiankärhö Kristiinassa. Kuva: P. Peltoniemi.
Kahden etsivän seikkailuissa rikolliset liikkuvat luontokohteesta toiseen ja yrittävät käyttää kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita paikkoja omiin tarkoituksiinsa. Yhtymäkohtia nykyhetkeen ei voi olla miettimättä: tämän hetken
yritys kaavoittaa suomalaisluonnon luontokohteet lähes järjestelmällisesti teollisuusalueiksi vie aikeet vielä pidemmälle.
Land Rover Susiluolan parkkipaikalla. Kuva: P. Peltoniemi.
Salaperäisen luolan tarinassa Susiluolan
tulevaisuus turvataan ja seuraavassa seikkailussa etsivät ottavat Seinäjoen poliisin kanssa autovarkaat kiinni [1, 4]. Ei lainkaan huonoja saavutuksia. Aikuisten ja päättäjienkin sietäisi ottaa oppia kotiseudun luonnon arvostamisesta ja 2010-luvun todellisuuden kriittisestä tarkastelemisesta nuoren silmin. - P. P.
Viitteet
[1] Peltoniemi, K. (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.
[2] Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php
[3] Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle.
[4] Peltoniemi, K. (2015b). II etsivää ja autovarkaat. Kurikka: Valmiixi.
[5] Åberg, S. (2013). Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41683/pro_gradu_ethesis_scaberg.pdf?sequence=1
Lähtöpaikka oli uimarannalla, kesäisin hiekkapohjainen loiva ranta on suosittu uintipaikka. Auton sai parkkiin aivan
ääreen ja varusteiden siirto sujui nopeasti.
Edellisestä melontakerrasta on vierähtänyt vuosi jos toinenkin, joten aluksi tutustuttiin kajakkeihin ja saatiin neuvoja niiden käyttämisestä ja hallinnasta.
Koko järven kierros olisi tehnyt noin 8 kilometrin lenkin, joten niin pitkälle ei ensikertaisina lähdetty. Keskelle järven selkää kohoavalle pikku saarelle oli helppo rantautua ja kaivaa reput esille. Evästauko tuli tarpeeseen.
Eteläisellä Pohjanmaalla Pyhävuoren lähellä kohoaa Susivuori. Sen pohjoisrinteellä Karijoen kunnan omistamalla maalla, Kristiinankaupungin alueella sijaitsee Susiluola. Sinne pääsee Susireittiä, joka lähtee Pyhävuorelta, kiertää ympäri Susivuoren ja poikkeaa
myös Susiluolalla. Luolalle voi mennä myös toista reittiä Paarmanninvuorelta lähtien. [1, 2]
Jo nyt tiedetään kuitenkin, että Susiluola on koko Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka.
Se on ajoitettu asuinpaikkana kivikaudelle noin 120 000 vuoden taa tai jopa varhaispaleoliittiselle kaudelle - 250 000 vuoden taakse! Itse Susiluolan iäksi on arvioitu yli 2,6 miljoonaa vuotta [3].
Lisäksi Susiluola on ainoa paikka maapallolla,
josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta alueella, joka on ollut
jääkauden aikana mannerjäätikön peitossa. Viimeisin jääkausi on yleensä
hävittänyt kaikki aiempien asutusten jäljet maastosta, mutta Susiluola
on säilynyt eräänlaisena taskuna ja on siten erityisen arvokas, myös
tutkimukselle. [3]
Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka sijaitsee
siis Suomessa, Kristiinankaupungissa ja Karijoella.
Iso-Kakkorin etelärinnettä noustessa korkeuseron huomaa - varusteita kantaessa nousu hengästyttää ja jalansijaakin saa välillä etsiä. Vuoren laelle ja kodalle vie kyllä helpompikin reitti [5], mutta jääkauden jättämää nähtävää riittää täällä jo matkan varrella: jylhiä kalliolohkareita ja kivipeltoja - muinaisia rantakivikkoja.
Kalliojyrkänteen päälle kapuaminen kannattaa. Sieltä avautuu komea näköala Karijoen suuntaan kaakosta etelän kautta lounaaseen. Etelälounaasta voi löytää Peurajärven, mutta puiden latvat peittävät suoran näkymän länteen [4]. Horisontti siintää kuitenkin paljon kauempana pitkällä Pohjanmaan ja muiden kuntien puolella.
Santavuoresta etelään Kurikan puolella sijaitsee matalampi Pikku Santavuori. Sen, samoin kuin Santavuorenkin etelärinteiden pirunpellot ovat osa muinaisen Ancylusjärven rantakivikkoa ajalta 8900-7200 eKr. [1, 2]
Ympärille avautuu Kurikan kumpuileva eteläpohjalaismaisema peltoineen ja vuorineen. Näkymä on kaunis, jonkun mielestä romanttinenkin. Ei heti uskoisi, että ollaan Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla - tai että Pohjanmaan lakeuksilla on tällaistakin.
Ensimmäisessä joutsenbongauksessa tehtiin yli 2 300 havaintoa noin 47 600 laulujoutsenesta. Seuraavana vuonna tehtyjen havaintojen määrä kasvoi tuhannella ja lintuyksilöitä havaittiin noin 52 200, vuotta myöhemmin 57 600. [1] Vuoden 2013 joutsenbongaus osui Etelä-Pohjanmaalla ajallisesti nappiin:
lintujen parhaaseen syysmuuttoaikaan lokakuun lopussa.
Koko yön ja aamun kestänyt lokakuun alun sade taukosi sopivasti puolukkaretken lähestyessä. Tarvittaisiin kumisaappaat, mutta ei kuitenkaan sadetakkeja. Edellisellä puolukkaretkellä noukittiin mustikoita, jospa nyt päästäisiin jo puolukoidenkin pariin.
