Lepakkoretkellä Jurvassa

Lepakoiden tarkkailuun sopivin sää on tyyni ja lämmin, poutainen ilta tai yö. Kylmällä ja sateisella säälläkin lepakot voivat lentää, jos ravintoa on saatavilla. Ne ovat hurjia hyönteisten syöjiä: yön aikana yksi lepakko syö 500-3000 hyttysen kokoista hyönteistä.

Kulunut kesä ei ollut lepakoiden kannalta paras mahdollinen, kuten ei edellinenkään. Alkukesällä ja muutaman kerran kesän mittaan lepakoista tuli kuitenkin tehtyä näköhavaintoja Käräjävuoren ympäristössä, mutta kesän kylmillä jaksoilla havaintoihin tuli tauko.

Kansalaisopiston lepakkoretki Jurvassa elokuun viimeisenä perjantaina ajoittui sään puolesta ihanteellisesti - kesäisen lämpimään jaksoon. Lepakkoihin oli tutustumassa iso joukko kiinnostuneita.

Lepakkoretkeläisiä. Kuva: P. Peltoniemi.

Luontokerho varustautui retkelle eväin ja otsalampuin. Detektori eli lepakkoilmaisin olisi hyvä, vaikkakin melko kallis hankinta.

Edullisimpien detektorien avulla lepakkoja voi yrittää kuunnella taajuusalue kerrallaan eli esimerkiksi pohjanlepakkoa, vesi- tai viiksisiippaa taikka korvayökköä hakien. Ne ovat Suomen yleisimmät lepakkolajit. Harvinaisempina täällä esiintyy yhdeksän muuta lepakkolajia. [1] Uhanalainen niistä on pikkulepakko ja erittäin uhanalainen ripsisiippa [2].

Ensimmäisellä tarkkailupaikalla paikallisen sähköliikkeen pihassa lennossa oli pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii). Sille tyypilliseen tapaan se lensi melko matalalla saalistaen heti hämärän hiukan laskeuduttua [3]. Pohjanlepakko voi kuitenkin lentää jopa yli 60 metrin korkeudessa [2]. Parhaimmillaan pohjanlepakkoja näkyi yhtä aikaa kaksi, vaikka vettäkin alkoi tihuuttaa.

Kaikki Suomessa tavattavat 13 lepakkolajia on rauhoitettu luonnonsuojelulain (49 §) perusteella. Nämä lajit ovat myös EU:n luontodirektiivin alaisia, joten myös niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen, kuten päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen, hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. [4, 5, 6] Lisäksi Suomi on velvollinen säästämään lepakoiden ruokailualueet sekä siirtymä- ja muuttoreitit Euroopan lepakonsuojelusopimuksen (EUROBATSin) mukaisesti [7].

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) saalistaa iltahämärissä.
Kuva: P. Peltoniemi.

Suurimman uhan lepakoille muodostaa ihminen toimillaan, muun muassa tuulivoimakaavoituksella. Lepakoiden saalistus-, lisääntymis- tai levähdysalueille taikka siirtymä- tai muuttoreiteille rakennetut tuulivoimalat ovat lajille tuhoisia. Esimerkiksi Kurikan, Jurvan ja Teuvan välille suunniteltu ns. Viiatin jopa 101 neliökilometrin kokoinen 99 tuulivoimalan hanke hävittäisi toteutuessaan alueen linnuston ohella myös lepakot.

Tuulivoimalat tappavat lintuja ja lepakoita suorien törmäyskuolemien, mutta erityisesti lepakkoja myös painevaikutuksen, ns. barotrauman kautta, vaikka eläin lentäisi vain voimalan lapojen lähellä [2, 8, 9]. Välillisesti kuolemia aiheutuu myös elinympäristön huo­nonemisen ja monimuotoisuuden vähenemisen seurauksena [8].

Tuulivoimakaavoituksessa esitetyt arviot voimaloiden vaikutuksista lepakkoihin ovat täysin puutteellisia, sillä ne perustuvat ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin [9]. Niitä ei voi soveltaa Suomen oloihin lepakoiden suurten paikallisten ja lajikohtaisten käyttäytymiserojen vuoksi. Muutenkin maankäytön ympäristövaikutuksia on aliarvioitu Suomessa. Täällä tarvitaan todellista tietoa siitä, kuinka suuren riskin tuulivoimalat muodostavat lepakoillemme. [10, 11, 12]

Vesisiipan elinympäristöä. Kuva: P. Peltoniemi.

Illan hämärtyessä lepakkoretkeläiset siirtyivät toiselle tarkkailupaikalle Kivi- ja Levalammin tekojärven kupeeseen. Toiveissa oli vesisiippa. Niitä voi tavata muun muassa siltojen alla ja lähettyvillä, koska ne saalistavat lähellä veden pintaa.

Retken vetäjän detektori alkoikin nakuttaa lupaavasti. Vesisiipat karttoivat kuitenkin otsalamppujen kirkasta valoa, joten putoilevien vesipisaroiden lomassa nähtiin kunnolla vain yksi. Siellä ne todistetusti kuitenkin olivat - aavistuksen tutumpina, mutta yhä salaperäisinä. - P. P.


Viitteet

[1] Suomen lepakkolajit (2014). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys. Saatavilla: http://www.lepakko.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=9&Itemid=8
[2] Rosvall, Minna (2013). Tuulivoimalat tappavat lepakoita. Yle 19.12.2013. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/tuulivoimalat_tappavat_lepakoita/6993036
[3] Koskela, Tapio (2015). Lepakko, Ähtäri, Inha. YouTube-video 25.05.2015. VesiVaeltajat. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=JfwLh4xQIv4
[4] Luonnonsuojelulaki 38 ja 49 §. 
[5] EU:n luontodirektiivin 92/43/EEC:n liite IV.
[6] Slty (2011). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille . Saatavilla: http://www.lepakko.fi/docs/SLTY_lepakkokartoitusohjeet.pdf
[7] EUROBATS, Euroopan lepakoidensuojelusopimus.
[8] Ahlén, Ingemar (2008). Vindkraft – ett hot för fåglar och fladdermöss? Biodiverse1/2008: 10–11. Saatavilla: http://publikationer.slu.se/Filer/WindBirdBatBiodiverse08.pdf
[9] Hagner-Wahlsten, Nina (2011). Lepakot ja tuulivoima. Tutkimuksen haasteet ja hyödyt. Year of the Bat - Lepakkovuoden seminaari 19.03.2011. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys & Suomen luonnonsuojeluliitto. Saatavilla: http://www.sll.fi/uusimaa/toiminta/tapahtumat-vanhat/Lepakot%20ja%20tuulivoima-NHW-2011.pdf
[10] Soimakallio, Sampo (2015). Maankäytön ympäristövaikutuksia aliarvioitu. Suomen Ympäristökeskus SYKE. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_ymparistovaikutuksia_aliarvio%2834203%29
[11] Turun yliopisto (2015). Tuulivoiman lepakkovaikutusten arvioinnissa on huomioitava paikallinen lajisto. 11.02.2015. Saatavilla: http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/tuulivoiman-lepakkovaikutusten-arvioinnissa-on-huomioitava-paikallinen-lajisto.aspx
[12] Tammi, Sami (2015). Tuulivoimalaan törmänneiden lepakoiden mysteeri kaipaa selvitystä. Yle 11.02.2015. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/tuulivoimalaan_tormanneiden_lepakoiden_mysteeri_kaipaa_selvitysta/7797160

Lepakoiden lentoa Myllykylässä

Itsenäisyyspäivän kuutamoa katsellessa ajatukset palasivat kevään ja kesän öihin. Silloin tuli tarkkailtua lepakoita useammankin kerran.

Lepakkoselvityksen mukaan Käräjävuoren ja Pihamäen kallioalueilla voi olla lepakoille soveltuvia talvehtimispaikkoja [1]. Vuosien mittaan lepakoita on myös näkynyt iltahämärissä, joten asia alkoi kiinnostaa laajemminkin.

Lepakoiden tarkkailulle sopivin sää on tyyni ja lämmin, poutainen yö. Toukokuun lämpöjaksolla lepakoista saatiinkin useampia näköhavaintoja. Jos näkemäänsä ei ajattele sen pitemmälle, hämärässä räpistelevä otus tulee helposti kuitattua säikähtäneeksi pikkulinnuksi.

Kesäkuun kylmyys katkaisi havainnot. Se ei ollut mikään ihme, sillä kesä oli todella huono myös pikkulinnuille. Lepakothan ovat niiden tapaan hyönteissyöjiä, joten kovalla tuulella, sateella tai kylmällä ilmalla ne eivät paljoakaan lennä [2].

Lopulta kesän lämmön koittaessa detektori eli lepakkotutka vahvisti epäilyt todeksi: kyse oli ainakin pohjanlepakosta (Eptesicus nilssonii). Se on Suomen yleisin ja maailman pohjoisin lepakkolaji [3]. Muitakin lepakkolajeja Kurikassa saattaa kyllä esiintyä [4].

Kesän havainnot tukivat aiempia. Luontokerho pääsi ensimmäiselle lepakkoretkelleen kolme vuotta sitten kansainvälisenä lepakkovuonna, kun lepakkobongaus 2011 laajeni maanlaajuiseksi tapahtumaksi.

Myllykylässä saatiin silloin detektoriin ääniä Jalasjoen ylittävällä sillalla. Saalistuslennolla olleiden pohjanlepakoiden asuinpaikasta ei kuitenkaan tullut selkoa, sillä oli jo myöhä heinäkuun lopun yö ja hämärä tihentynyt pimeydeksi. Yksi mahdollinen on kylätalo, mutta lähistöllä sijaitsee monta muutakin lepakoille sopivaa lämmintä, tiilikattoista tai -seinäistä rakennusta. [5]

Lisääntymisyhdyskunnissa lepakot elävät vain pari kolme kuukautta touko-kesäkuulta heinä-elokuulle. Yksittäiset lepakot voivat majailla myös esimerkiksi puiden koloissa tai pöntöissä. [2] Seuraavana kesänä 2012 lepakkojen syysmuutto alkoi koleiden säiden vuoksi jo heinäkuun lopussa metsien suojiin.

Kaikki Suomessa tavattavat 13 lepakkolajia ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja ja ne kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin lajilistaan. Niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen, kuten päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on siten kielletty. [6, 7, 8] Suomi on myös liittynyt Euroopan lepakonsuojelusopimukseen, joka koskee lepakoiden ruokailualueiden ja siirtymä- ja muuttoreittien säästämistä [9].

Talveksi lepakot muuttavat talvehtimispaikkoihinsa, joita ovat luolat, kaivokset, maakellarit ja kallionraot. Käräjävuorenkin lepakot viettävät kylmät kuukaudet siis horroksessa. Toivottavasti niitä saa tarkkailla taas tulevana kesänä, sillä ne voivat elää kymmeniä vuosia ja käyttävät samoja suojapaikkoja ja saalistusalueita - jos niissä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. [2] - P. P.


Viitteet

[1] Pöyry (2011). Lepakkoselvitys.
[2] Kosonen, Emma (2011). Lepakot rakennuksissa. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys.
[3] Suomen lepakkolajit (2014). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys.
[4] Lepakkokysely (2007). Suomen luonnonsuojeluliitto, Pohjanmaan piiri.
[5] Peltoniemi, P. (2012). Luontokerho lepakkobongauksessa. Hippiäinen 41.
[6] Luonnonsuojelulaki 38 ja 49 §.
[7] EU:n luontodirektiivin 92/43/EEC:n liite IV.
[8] Slty (2011). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille.
[9] EUROBATS, Euroopan lepakoidensuojelusopimus.

Superkuu katselee Käräjävuorelle

Ehkä olisi pitänyt kiivetä korkealle, kavuta vaikka vuorelle. Sieltä olisi voinut nähdä paremmin.

Alkuillan pilvet peittivät kuun, mutta elokuisen illan pimetessä taivas alkoi kirkastua. Pääsi edes hiukan katselemaan, superkuuta. Se katseli Käräjävuorelle.

Ei kuulunut risahdustakaan, ei tuulta, ei mitään. Kaikkialla ei ole näin - ajatukselta ei voinut välttyä.

Samassa kuului "huu", hyvin varovasti kuin kysyen ja sitten toisen kerran voimakkaammin  vakuuttaen: "Huu!"

Hymyilytti. Mikä onni! Ja miten riipaisevaa, joka paikassa ei ole näin. - P. P.

Näe Kurikan vuoria hirviästi

Maanantaina 04.08.2014 järjestetään Harrasta hirviästi -liikunta- ja harrastustapahtuma Kurikan keskusurheilukentällä ja urheilupuistossa klo 17-19.30. Tapahtumassa pääsee tutustumaan Kurikan harrastusmahdollisuuksiin monipuolisesti. Tapahtuman avaa Vesa-Matti Saarakkala ja juontaa Juha Mieto.

Lasten luontokerho osallistuu tapahtumaan elämyksellisellä luontoradalla. Urheilupuistossa pääset näkemään Kurikan vuoria ja saat tuntumaa luontopolkuihin. Luontoradan osallistujien kesken arvotaan kaksi kirjaa: Benjam Pöntisen Liito-orava ja Petri Kapasen Kurkistuksia luontoon - luontokuvaajan päiväkirja.

Tervetuloa tutustumaan Kurikan vuoriin - niillä voi nähdä monenlaisia eläimiä!

PS. Arvonnan voittajat löytyvät luontokerhon sivuilta.