Alkupäässään reitti poikkeaa maantien 685 itäpuolelle ja yhdistyy Rauhakankaan reitistöön, mutta myötäilee sitten järven rantoja. Matkaan pääsee helposti joko frisbeegolf-radan tai Sällin leirintäalueen parkkipaikalta.
Polun alkuosa oli leveähköä pururataa, mutta takaisin maantien yli palattuaan se kapeni vaatimattomammaksi, pieneksi metsäpoluksi. Paikoitellen reittiä sai hiukan hakeakin.
Järven kaakkoisosassa maasto muuttui kuusimetsän jälkeen reheväksi - ja polku märäksi. Kosteutta kestävät kengät tulivat tarpeeseen. Toki pieni kastuminenkaan ei olisi haitannut, kun sää oli lämmin.
Järven eteläpäässä reitti ylitti kapean uoman. Sillalta järven suuntaan aukeneva näkymä vakuutti järven olevan ihan lähellä - lehtimetsän takaa sitä ei ollutkaan tähän mennessä juuri näkynyt.
Kuusivaltaiseen metsään pujahdettuaan polku muuttui kuivemmaksi, maasto nousi hiljalleen. Luonto tarjoili polkua kulkevalle taidettaan ikään kuin se oli halunnut muistuttaa, että luonnossa kaikella on merkityksensä, eikä mikään tapahdu sattumalta.
Hiljaisuus oli lähes kosketeltavissa valojen ja varjojen leikkiessä puunrungoilla. Kirkastuneen sään myötä polun eteläosa tarjosi kulkijalle yllätyksen.
Valo. Kuva: P. Peltoniemi.
Aurinko paistoi puun runkojen lomasta. Valo siivilöityi polulle jättäen varjoon kaiken muun polkua lukuunottamatta. Tuli mieleen laulun sanat: "Valo on kirkkaampi kuin aiemmin".
Miten totta! Tätä polkua, tätä matkaa, pala kerrallaan, mutta suunta - se on selvästi oikea.
Polku tuli metsän kätköistä Säläisjärven etelärantaan. Siellä järvelle aukeavasta näkymästä ja illan rauhasta nautti muitakin, kalastajia. Laavukin olisi ollut vapaana.
Taukopaikan jälkeen polku jatkui pitkospuina ja soratienä veneenlaskupaikan ohi Säläisjärven pohjoispäähän. Ilma oli tyyntynyt, sateesta ei enää ollut tietoakaan.
Niin kaukana, vaikka näin lähellä. Mutta valo, se on nyt kirkkaampi kuin aiemmin. - P. P.
Säläisjärvi illan valossa. Kuva: P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Vain asiapitoiset kommentit julkaistaan.