Linturetkellä pihapiirissä

Kesän linturetkille ei tarvinnut lähteä pihapiiriä kauemmas. Kamerapöntössä pesi tänä kesänä useamman talitiais- ja sinitiaisperheen jälkeen yllättäen kirjosieppoperhe.

Kirjosieppokoiras. Kuva: P. Peltoniemi.

 
Kirjosieppojen elämän seuraaminen ruudulta lintuja häiritsemättä tuotti iloa. Nurkan takana molemmat aikuiset - musta-valkokirjava koiras ja ruskea-valkokirjava naaras - kantoivat poikasille ruokaa. Pesän siivouksesta näytti huolehtivan emolintu.

Kirjosiepponaaras. Kuva: P. Peltoniemi.

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) kuuluu varpuslintuihin. Se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, jolle kelpaa kaikenlaiset kolot, kuten linnunpöntöt. Yleensä se täyttää viimeisetkin vapaaksi jääneet pöntöt, jonain vuonna se on pesinyt jopa ripustamatta jääneessä pöntössä.

Sopivin lentoaukko siepoille on 28 mm, siis sama kuin useimmille tiaisille. Sille kelpaa myös isompi 32 mm lentoaukko, se jonka talitiainen tarvitsee.

Kamerapöntön pienin poikanen tuntui melkein aina olevan muiden alla näkymättömissä, erityisesti kun poikaset kasvoivat ja pöntössä oli ahdasta. Juhannusaattona poikaset sitten lähtivät pöntöstä. Yksi kerrallaan niitä alkoi kiinnostaa ulkomaailmaan tähyily ja ne pyrähtelivät pöntön lentoaukkoa kohti ja uskaltautuivat ulos.

Kirjosiepon poikanen. Kuva: P. Peltoniemi.

 
Sitten kaikki muut olivat jättäneet pesän, paitsi pienin. Se jäi vielä pönttöön ja sirkutti siellä yksinäisenä, mutta muiden esimerkin innostamana sekin ponkaisi tiensä ulos - ja sitten pönttö oli tyhjä. Aamulla siellä oli vielä ollut vilskettä, mutta kesän mittaankaan pönttöön ei enää palattu, eikä sinne tullut uutta pesintää.

Parin päivän päästä kirjosiepot järjestivät kuitenkin yllätyksen. Juhannuspäivänä lähimetsästä kuului jatkuvaa pientä sirkutusta. Varovainen tarkkailu äänen lähteestä tuotti tulosta.

 Kirjosieppoemo ja poikaset. Kuva: P. Peltoniemi.

Emolintu ruokki kahta oksan päällä kököttävää pikkuista. Poikaset nauttivat auringonpaisteesta ja kerjäsivät ruokaa aina, kun ne huomasivat emon olevan lähistöllä.

Kolmas poikanen oli varjossa lähes huomaamaton ja tumma, vaaleankirjavan vatsan ollessa piilossa. Se suki sulkiaan ja harjoitteli jo hiukan itsenäisempää elämää. Pian sekin kasvaisi isoksi ja pesisi toivottavasti ensi kesänä jossain pihapiirin pöntöistä, tuomassa toivoa ja iloa. - P. P.