Syyskävelyllä - antaa tuulen puhaltaa!

Hetken jo näytti siltä, että koko läntiselle Suomelle olisi pian pakko sanoa hyvästit.

Luopua yksi kerrallaan kaikista rakkaista paikoista kotiseudun luonnossa. Niistä joista tässä blogissa aloin kirjoittaa, kun Käräjävuorelle uhattiin yli kaksi ja puoli vuotta sitten rakentaa kaksi lähes kaksisataa metriä korkeaa teollista tuulivoimalaa.

Kaikista kotipihamme pikkulinnuista, kymmenistä linnunpöntöistä, jotka olemme niille ympäri pitäjää ripustaneet. Kaikista lähimetsämme eläimistä. Puutarhastamme, kasvimaastamme.

Luontopoluista, siitäkin joka Käräjävuoren maastossa odottaa taulujaan.

Luonnossa liikkumisesta, kun kaikki paikat pilataan luontokohde kerrallaan kaatamalla metsää, tekemällä sähkölinjoja ja murskeluohoksia, ajamalla soraa teihin ja perustuksiin, pystyttämällä tuulivoimaloita - muuttamalla luonto teollisuusmaisemaksi, melun ja infraäänen peittämiksi alueiksi.

Koko pohjalaisluonnosta ja kotiseudusta.

Ei ollut tullut mieleenkään, että kotikunta haluaisi vetää maton asukkaidensa alta omilla tuulivoimala-alueiden kaavoitussuunnitelmillaan. Kaikki vuosien aikana maksetut veromarkat ja -eurot ja kotipaikan eteen tehty työ haluttiin vetää alas viemäristä. Sillä ei ollut kunnalle mitään arvoa - sen yli oltiin valmiita kävelemään, kyselemättä.

Vaikka mielialat ovat olleet näiden vuosien aikana liian lähellä unelmien unohtamista, niitä ei ole haudattu.

Tällaista vääristelyä ja epäoikeudenmukaisuutta oman yhteiskunnan sisällä, niin sanotussa sivistysvaltiossa ei olisi arvannut olevankaan. Pahaa vastaan on noustu ja taisteltu, kuten monet muutkin - kymmenet, sadat ja tuhannet ihmiset - yhä uusin voimin.

Vaikka kotiseutu on yhä uhattuna ja liian monet arvokkaat vuoret ja maisemat on tuhottu ja kärsimme tällä hetkellä voimaloiden lähes jatkuvasta melu- ja infraäänisaasteesta, valo voimistuu. Me emme luovuta.

Kesän ja syksyn aikana kertyneet kilometrit ovat valaneet uskoa: Ota kiinni tästä meidän elämästä, älä päästä sitä karkaamaan...

Elämä on tässä ja nyt.

Ja nyt on valoisampaa, syyskävelyllä - läntisen Suomen oikeusmurha on tuotu päivänvaloon. Ehkä vielä ei olekaan liian myöhä, ehkä luonto ja kotimme ovat vielä pelastettavissa.

Jos löytyy poliittista tahtoa. Jos.

Antaa syystuulten puhaltaa ja viedä pois mennessään kaiken lian, kaiken vääryyden.

Emme ikinä lakkaa puolustamasta oikeudenmukaisuutta, emme sitä, minkä sydämissämme tiedämme oikeaksi! - P. P.