Pyhän kosketus

Miten kovasti tämä aika yrittääkään saada meidät unohtamaan alkuperämme! Sen, kuinka Jumala aikojen alussa loi ihmisen kuvakseen. Ei itseriittoiseksi luomakunnan valtiaaksi, vaan kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Heiksi, jotka Hän siunasi ja joille Hän antoi maan alamaiseksi.

Perimmäiset totuudet ovat yksinkertaisia ja muuttumattomia. Ihminen ei voi niille mitään, ei edes teknologian keinoin. Ne ovat ja pysyvät niin kauan kuin maailma on.

Tänä aikana tämä on yhä tärkeämpi muistaa - nöyrtyä ja ihmetellä Psalmin 8 [1] sanoin:

"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.

Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.

Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.

Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!"

Olen saanut nähdä pyhän kosketuksen kerta toisensa jälkeen tämän talven mittaan: juuri ennen joulua lastenkirjan kuvien ja tekstien kautta [2]. Miten toivonkaan, että kirja löytää tiensä mahdollisimman monen lapsen ja tulevan vanhemman käsiin ja Jumalan pyhyys saa koskettaa heitä kirjan kautta! Jouluna ja pyhinä, mutta erityisesti arkena ja etenkin silloin, kun tuntuu, että maailman pahuus ympäröi joka puolelta. Sekin on tarkoituksellista harhaa ja pelottelua - Jumalahan on kaikkivaltias.

Mikä on ihminen, että häntä muistat! Ja kuitenkin pidät hänestä huolen! - P. P.

Viitteet

[1] Raamattu (1933/38). Psalmit 8:4-10. Saatavilla: https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.8/Psalmit-8

[2] Peltoniemi, K. (kuv.) & Peltoniemi, P. (toim.) Taivas ja maa (2023). Kurikka: Valmiixi. Saatavilla: http://www.valmiixi.fi/2022/12/kristian-peltoniemi-kuv-taivas-ja-maa.html