Koko yön ja aamun kestänyt lokakuun alun sade taukosi sopivasti puolukkaretken lähestyessä. Tarvittaisiin kumisaappaat, mutta ei kuitenkaan sadetakkeja. Edellisellä puolukkaretkellä noukittiin mustikoita, jospa nyt päästäisiin jo puolukoidenkin pariin.
Sää oli tyyni ja valoisa, vaikkakin pilvinen. Sade ja kosteus oli kuitenkin pessyt maiseman. Käräjävuorelle noustessa syysvärit koristivat vuoren eteläpäätä ja levittäytyivät ympärillä kirkkaina.
Alempana maastossa rinteen väriloiston määrää ei osannut edes kuvitella! Punainen ja keltainen vuorottelivat harmaan kanssa - hauska, kuinka harmaasta poronjäkälästä pyöreine muotoineen tuli erityisen hyvä mieli. Välissä oli pala vihreää, aivan kuin kesä olisi vielä hiukan halunnut viipyillä vuoren rinteillä.
Luonnon taideteoksia. Kuvat: P. Peltoniemi.
Luonnon tekemiä kukka- ja kiviasetelmia ei voinut olla ihastelematta. Torvijäkälät olivat jo itsessään kuin pieniä taideteoksia. Kaikki täydellisesti paikoillaan.
Tauon paikka. Kuva: P. Peltoniemi.
Kaukaa kantautui kolmostien liikenteen ääniä ja lähempää kylänraitilta parin koiran haukku. Etäällä nahisteli muutama närhi, kukaties keskenään.
Kerholaiset päättivät pitää evästauon - sen jälkeen voisi vaikka leikkiä piilosta, niin ja poimia puolukoita. - P. P.
Käräjävuoren etelärinteen väriloistoa. Kuva: P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Vain asiapitoiset kommentit julkaistaan.