Lepakkoretkellä Jurvassa

Lepakoiden tarkkailuun sopivin sää on tyyni ja lämmin, poutainen ilta tai yö. Kylmällä ja sateisella säälläkin lepakot voivat lentää, jos ravintoa on saatavilla. Ne ovat hurjia hyönteisten syöjiä: yön aikana yksi lepakko syö 500-3000 hyttysen kokoista hyönteistä.

Kulunut kesä ei ollut lepakoiden kannalta paras mahdollinen, kuten ei edellinenkään. Alkukesällä ja muutaman kerran kesän mittaan lepakoista tuli kuitenkin tehtyä näköhavaintoja Käräjävuoren ympäristössä, mutta kesän kylmillä jaksoilla havaintoihin tuli tauko.

Kansalaisopiston lepakkoretki Jurvassa elokuun viimeisenä perjantaina ajoittui sään puolesta ihanteellisesti - kesäisen lämpimään jaksoon. Lepakkoihin oli tutustumassa iso joukko kiinnostuneita.

Lepakkoretkeläisiä. Kuva: P. Peltoniemi.

Luontokerho varustautui retkelle eväin ja otsalampuin. Detektori eli lepakkoilmaisin olisi hyvä, vaikkakin melko kallis hankinta.

Edullisimpien detektorien avulla lepakkoja voi yrittää kuunnella taajuusalue kerrallaan eli esimerkiksi pohjanlepakkoa, vesi- tai viiksisiippaa taikka korvayökköä hakien. Ne ovat Suomen yleisimmät lepakkolajit. Harvinaisempina täällä esiintyy yhdeksän muuta lepakkolajia. [1] Uhanalainen niistä on pikkulepakko ja erittäin uhanalainen ripsisiippa [2].

Ensimmäisellä tarkkailupaikalla paikallisen sähköliikkeen pihassa lennossa oli pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii). Sille tyypilliseen tapaan se lensi melko matalalla saalistaen heti hämärän hiukan laskeuduttua [3]. Pohjanlepakko voi kuitenkin lentää jopa yli 60 metrin korkeudessa [2]. Parhaimmillaan pohjanlepakkoja näkyi yhtä aikaa kaksi, vaikka vettäkin alkoi tihuuttaa.

Kaikki Suomessa tavattavat 13 lepakkolajia on rauhoitettu luonnonsuojelulain (49 §) perusteella. Nämä lajit ovat myös EU:n luontodirektiivin alaisia, joten myös niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen, kuten päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen, hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. [4, 5, 6] Lisäksi Suomi on velvollinen säästämään lepakoiden ruokailualueet sekä siirtymä- ja muuttoreitit Euroopan lepakonsuojelusopimuksen (EUROBATSin) mukaisesti [7].

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) saalistaa iltahämärissä.
Kuva: P. Peltoniemi.

Suurimman uhan lepakoille muodostaa ihminen toimillaan, muun muassa tuulivoimakaavoituksella. Lepakoiden saalistus-, lisääntymis- tai levähdysalueille taikka siirtymä- tai muuttoreiteille rakennetut tuulivoimalat ovat lajille tuhoisia. Esimerkiksi Kurikan, Jurvan ja Teuvan välille suunniteltu ns. Viiatin jopa 101 neliökilometrin kokoinen 99 tuulivoimalan hanke hävittäisi toteutuessaan alueen linnuston ohella myös lepakot.

Tuulivoimalat tappavat lintuja ja lepakoita suorien törmäyskuolemien, mutta erityisesti lepakkoja myös painevaikutuksen, ns. barotrauman kautta, vaikka eläin lentäisi vain voimalan lapojen lähellä [2, 8, 9]. Välillisesti kuolemia aiheutuu myös elinympäristön huo­nonemisen ja monimuotoisuuden vähenemisen seurauksena [8].

Tuulivoimakaavoituksessa esitetyt arviot voimaloiden vaikutuksista lepakkoihin ovat täysin puutteellisia, sillä ne perustuvat ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin [9]. Niitä ei voi soveltaa Suomen oloihin lepakoiden suurten paikallisten ja lajikohtaisten käyttäytymiserojen vuoksi. Muutenkin maankäytön ympäristövaikutuksia on aliarvioitu Suomessa. Täällä tarvitaan todellista tietoa siitä, kuinka suuren riskin tuulivoimalat muodostavat lepakoillemme. [10, 11, 12]

Vesisiipan elinympäristöä. Kuva: P. Peltoniemi.

Illan hämärtyessä lepakkoretkeläiset siirtyivät toiselle tarkkailupaikalle Kivi- ja Levalammin tekojärven kupeeseen. Toiveissa oli vesisiippa. Niitä voi tavata muun muassa siltojen alla ja lähettyvillä, koska ne saalistavat lähellä veden pintaa.

Retken vetäjän detektori alkoikin nakuttaa lupaavasti. Vesisiipat karttoivat kuitenkin otsalamppujen kirkasta valoa, joten putoilevien vesipisaroiden lomassa nähtiin kunnolla vain yksi. Siellä ne todistetusti kuitenkin olivat - aavistuksen tutumpina, mutta yhä salaperäisinä. - P. P.


Viitteet

[1] Suomen lepakkolajit (2014). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys. Saatavilla: http://www.lepakko.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=9&Itemid=8
[2] Rosvall, Minna (2013). Tuulivoimalat tappavat lepakoita. Yle 19.12.2013. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/tuulivoimalat_tappavat_lepakoita/6993036
[3] Koskela, Tapio (2015). Lepakko, Ähtäri, Inha. YouTube-video 25.05.2015. VesiVaeltajat. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=JfwLh4xQIv4
[4] Luonnonsuojelulaki 38 ja 49 §. 
[5] EU:n luontodirektiivin 92/43/EEC:n liite IV.
[6] Slty (2011). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille . Saatavilla: http://www.lepakko.fi/docs/SLTY_lepakkokartoitusohjeet.pdf
[7] EUROBATS, Euroopan lepakoidensuojelusopimus.
[8] Ahlén, Ingemar (2008). Vindkraft – ett hot för fåglar och fladdermöss? Biodiverse1/2008: 10–11. Saatavilla: http://publikationer.slu.se/Filer/WindBirdBatBiodiverse08.pdf
[9] Hagner-Wahlsten, Nina (2011). Lepakot ja tuulivoima. Tutkimuksen haasteet ja hyödyt. Year of the Bat - Lepakkovuoden seminaari 19.03.2011. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys & Suomen luonnonsuojeluliitto. Saatavilla: http://www.sll.fi/uusimaa/toiminta/tapahtumat-vanhat/Lepakot%20ja%20tuulivoima-NHW-2011.pdf
[10] Soimakallio, Sampo (2015). Maankäytön ympäristövaikutuksia aliarvioitu. Suomen Ympäristökeskus SYKE. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_ymparistovaikutuksia_aliarvio%2834203%29
[11] Turun yliopisto (2015). Tuulivoiman lepakkovaikutusten arvioinnissa on huomioitava paikallinen lajisto. 11.02.2015. Saatavilla: http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/tuulivoiman-lepakkovaikutusten-arvioinnissa-on-huomioitava-paikallinen-lajisto.aspx
[12] Tammi, Sami (2015). Tuulivoimalaan törmänneiden lepakoiden mysteeri kaipaa selvitystä. Yle 11.02.2015. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/tuulivoimalaan_tormanneiden_lepakoiden_mysteeri_kaipaa_selvitysta/7797160