sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lepakoiden lentoa Myllykylässä

Itsenäisyyspäivän kuutamoa katsellessa ajatukset palasivat kevään ja kesän öihin. Silloin tuli tarkkailtua lepakoita useammankin kerran.

Lepakkoselvityksen mukaan Käräjävuoren ja Pihamäen kallioalueilla voi olla lepakoille soveltuvia talvehtimispaikkoja [1]. Vuosien mittaan lepakoita on myös näkynyt iltahämärissä, joten asia alkoi kiinnostaa laajemminkin.


Lepakoiden tarkkailulle sopivin sää on tyyni ja lämmin, poutainen yö. Toukokuun lämpöjaksolla lepakoista saatiinkin useampia näköhavaintoja. Jos näkemäänsä ei ajattele sen pitemmälle, hämärässä räpistelevä otus tulee helposti kuitattua säikähtäneeksi pikkulinnuksi.

Kesäkuun kylmyys katkaisi havainnot. Se ei ollut mikään ihme, sillä kesä oli todella huono myös pikkulinnuille. Lepakothan ovat niiden tapaan hyönteissyöjiä, joten kovalla tuulella, sateella tai kylmällä ilmalla ne eivät paljoakaan lennä [2].

Lopulta kesän lämmön koittaessa detektori eli lepakkotutka vahvisti epäilyt todeksi: kyse oli ainakin pohjanlepakosta (Eptesicus nilssonii). Se on Suomen yleisin ja maailman pohjoisin lepakkolaji [3]. Muitakin lepakkolajeja Kurikassa saattaa kyllä esiintyä [4].


Kesän havainnot tukivat aiempia. Luontokerho pääsi ensimmäiselle lepakkoretkelleen kolme vuotta sitten kansainvälisenä lepakkovuonna, kun lepakkobongaus 2011 laajeni maanlaajuiseksi tapahtumaksi.

Myllykylässä saatiin silloin detektoriin ääniä Jalasjoen ylittävällä sillalla. Saalistuslennolla olleiden pohjanlepakoiden asuinpaikasta ei kuitenkaan tullut selkoa, sillä oli jo myöhä heinäkuun lopun yö ja hämärä tihentynyt pimeydeksi. Yksi mahdollinen on kylätalo, mutta lähistöllä sijaitsee monta muutakin lepakoille sopivaa lämmintä, tiilikattoista tai -seinäistä rakennusta. [5]

Lisääntymisyhdyskunnissa lepakot elävät vain pari kolme kuukautta touko-kesäkuulta heinä-elokuulle. Yksittäiset lepakot voivat majailla myös esimerkiksi puiden koloissa tai pöntöissä. [2] Seuraavana kesänä 2012 lepakkojen syysmuutto alkoi koleiden säiden vuoksi jo heinäkuun lopussa metsien suojiin.

Kaikki Suomessa tavattavat 13 lepakkolajia ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja ja ne kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin lajilistaan. Niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen, kuten päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on siten kielletty. [6, 7, 8] Suomi on myös liittynyt Euroopan lepakonsuojelusopimukseen, joka koskee lepakoiden ruokailualueiden ja siirtymä- ja muuttoreittien säästämistä [9].

Talveksi lepakot muuttavat talvehtimispaikkoihinsa, joita ovat luolat, kaivokset, maakellarit ja kallionraot. Käräjävuorenkin lepakot viettävät kylmät kuukaudet siis horroksessa. Toivottavasti niitä saa tarkkailla taas tulevana kesänä, sillä ne voivat elää kymmeniä vuosia ja käyttävät samoja suojapaikkoja ja saalistusalueita - jos niissä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. [2] - P. P.


Viitteet

[1] Pöyry (2011). Lepakkoselvitys.
[2] Kosonen, Emma (2011). Lepakot rakennuksissa. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys.
[3] Suomen lepakkolajit (2014). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys.
[4] Lepakkokysely (2007). Suomen luonnonsuojeluliitto, Pohjanmaan piiri.
[5] Peltoniemi, P. (2012). Luontokerho lepakkobongauksessa. Hippiäinen 41.
[6] Luonnonsuojelulaki 38 ja 49 §.
[7] EU:n luontodirektiivin 92/43/EEC:n liite IV.
[8] Slty (2011). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille.
[9] EUROBATS, Euroopan lepakoidensuojelusopimus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti